no sen verran pitää sanoa ruotsalaisista. että hyvä svenssonit. se into ja intensiteetti mikä ruotsilla on ollut omien juuriensa ja alkuperiensä selvittämiseen on AIVAN eri tasoa kuin suomessa. olemme ruotsia jäljessä. ruotsi on ollut jo satoja vuosia pohjoismaiden johtava historian tutkija. ja se näkyy maailmankuvassa minkä he ovat tänne rakentaneet. keskiössä on ruotsi. ja muu pohjola on rakennettu sen ympärille.
ruotsin suurvaltakausi sijoittuu juuri kriittisesti herkulliseen kohtaan historiassa. (hannu hanhet)
juuri tuohon valtakauden aikajaksolle 1500-1800 luvulle sijoittuu tarinoiden, perimätiedon rekisteröintiä nykyiseen kirjalliseen asuun. he ovat olleet kynä kädessä juuri oikeaan aikaan, kun vanhaa maailmaa tallennetaan kirjalliseen muotoon. ja tottakai, se on kirjoitettu vastaamaan omia päämääriä.
tämä kirjallinen aineisto on aina taustalla kun jotain nykyaikaista tutkimusta asioista tehdään. se on piilevänä kuin kiveen hakatut tekstit. ja iskostunut parissa sadassa vuodessa ihmisten mieleen, koko yhteiskuntarakenteeseen ja instituutteihin.
ruotsihan ei ole tehnyt mitään väärää. se on vaan käyttänyt tilannetta hyväkseen. käyttänyt vapauttaan muokata kirjoitettua tekstiä. tätä samaahan on tehty joka paikassa, ties kuinka monen maan toimesta. mutta nykyään maiden tapa tutkia omaa historiaansa alkaa ajatuksilla, mitä mahtavaa olemme tehneet? mitä hienoa meidän historiasta löytyy? olemmeko jotenkin erikoisia? uskalletaan haastaa vanhat tutkimukset ja kirjoitukset, koska tiedetään että ne on kirjoitettu todennäköisesti ilman sen kummempaa arkeologista todistusaineistoa. nykyajan todisteet ja löydöt puhuvat omaa kieltään historiasta. niitä ei pelätä tuoda julkisuuteen.
(en todellakaan ole tuomitsemassa ruotsin historiaa valheeksi. mutta en vain usko että se on koko totuus. ja varmasti monessa suhteessa liioiteltu)
mitäs suomessa on tehty oman historiamme selvittämiseen? minun mielestä ei juuri mitään. tutkimuksia jotka eivät johda mihinkään. tutkimuksia joita ei ole tehty loppuun. tutkimuksia joista ei enää kuule jälkeenpäin. tutkimuksia joita ei edes tiedetä olleen. kuinka monta ainutlaatuista paikkaa suomessa on, jopa pohjois-euroopan mittakaavalla. paikkaa, jotka joku toinen maa olisi jo aikoja sitten YLPEÄNÄ tutkinut. mutta suomessa. niille ei ole tehty mitään.
sen sijaan että keskityttäisiin niihin paikkoihin, joista voisi oikeasti löytää jotain tietoa muinaisesta historiastamme, ja kansojemme kehityksestä. ns. resurssipulassa kaivellaan jotain pari sataa vuotta vanhoja kahvikuppeja kaupungin toreilta. ketä nämä kiinnostaa? siis oikeasti? mitä merkittävää tietoa niistä helvetin kahvikupeista voisi mahdollisesti saada? tietoa jota meillä ei ole jo nyt?
tämä on hyvin turvallista tutkimista. ei tarvitse pelätä että löytyy mitään uutta. ei tarvitse haastaa ketään. ei tarvitse aiheuttaa ristiriitoja hierarkiaan. suomen historian tutkimushan on pelkkää virkamiesten omien nokkisjärjestyksiensä ylläpitoa...
Näitä reissujahan tehtiin kymmenittäin.
