Rautakautta nostokurkien alta

[Tri Tuonela]

Kävin tekemässä parin tunnin pikatonkaisun mielenkiintoiselta vaikuttaneeseen paikkaan, joka on juuri myllätty rakennustöiden takia aivan ympäri. Tavaraa löytyi nihkeämmin kuin toivoin, mutta jotain sentään. Talot alkavat olla jo pystyssä ja nurmikkomullat levitelty, joten loput jäivät nyt sinne ja maansiirtokasojen uumeniin. Olisi pitänyt olla aiemmin liikkeellä.

Nappi, sinetti, ketju, niitti, sulapronssipala, uistin ja huuliharpun kappale.


Niitti on lähes identtinen saksankielisen Kivikosken esineen nro 916 kanssa.




Uutta vai wanhaa?


Huomioita ketjusta: Lenkkejä ei ole sahattu vaan katkaistu pihdeillä tms., lanka on melko paksua ja profiililtaan suunnilleen pyöreää ja osaa lenkeistä on taottu lyttyyn saumakohdasta (eli lanka linttaan). Kokonaisuudessaan ketjuun on nähty vaivaa, ja se on lähes varmasti tehty käsin.

[Leijona]

Tosi hyvin säilynyt hela. Upea löytö.
Ketju vaikuttaa tosiaankin käsityöltä.

[ilkkap]

Hyvinkin voisi olla rautakautinen ketju.
Tässä vertailun vuoksi rautakautiseksi todettu:

[Tri Tuonela]

Rautakautista ketjua en ole tähän mennessä löytänyt, eikä niitä ole palstallakaan juuri näkynyt. Saattavat olla niiden esineiden joukossa, jotka ensimmäisinä muuttuvat tulessa sulapronssipaloiksi. Toisaalta ketju ei ole helpoin esine piipparilla löydettäväksi, mutta kyllä tuollainen raskas ketju hyvän signaalin antaa. Tietysti pellossa ketju pilkkoutuu helposti. Omani ei ole pellosta.

Viime kesänä pääsin tutustumaan rautakautisiin ketjuihin. Euran esihistorian opastuskeskuksessa on pieni mutta näyttävä kokoelma paikallisista ruumishaudoista löytyneitä esineitä. Näiden joukossa on paljon ehjiä ketjuja. Malleissa on aika lailla vaihtelua. Tuossa ilkkap:n linkittämässä kuvassa lanka on profiililtaan pyöreä kuten omassa löydössäni, mutta ketju on tehty tuplalenkein. Mm. tässä suhteessa vaihtelua esiintyi eri ketjujen välillä. Suurinta osaa ketjuja yhdisti niiden järeys. Puskusaumaan painettu ketju ei kestä, jos lanka on ohutta. Vien tuon ketjun joka tapauksessa niitin mukana museolle, ja ammattilaiset varmaan sen sitten rautakautiseksi toteavat .

[osku]

Hienosti pelastettu.

Olen kanssa ihmetellyt ketjujen puuttumista löytöjen joukosta, varmasti ne tosiaan sulavat helpommin kuin suuremmat esineet.

[brosse]

Hienosti pelastettu esineet tuhoutumiselta.
Löysin kesällä myös järeän pronssiketjun pätkän, se oli valmistettu s:n muotoon taivutetusta pronssilangasta. Ketju on ajoitettu viikinkiaikaiseksi. Ketjun lanka ei ole profiililtaan pyöreä.

[Tri Tuonela]

Hienosti pelastettu.

Kiitoksia osku ja brosse !

Pelastamisesta tosiaan oli kyse. Suureksi harmikseni en kevään jälkeen ole käytännössä pellolle päässyt kuin pari nopeaa kertaa, kun pari muuta velvollisuutta ovat pitäneet minua tilapäisesti kiireisenä. Havaitsin sattumalta tuon paikan olevan juuri tuhoutumassa, ja päätin heti mennä pariksi tunniksi huiskimaan. Ei taida museolla olla resursseja pelastuskaivaa paikkoja, jotka ovat potentiaalisia, mutta eivät kuitenkaan suojeltuja (koska niitä ei ole koskaan tutkittu). Täytyypä kysellä arkeologeilta tilanteesta, kun olen heihin yhteydessä asian tiimoilta.

[Tri Tuonela]

Hienosti pelastettu esineet tuhoutumiselta.
Löysin kesällä myös järeän pronssiketjun pätkän, se oli valmistettu s:n muotoon taivutetusta pronssilangasta. Ketju on ajoitettu viikinkiaikaiseksi. Ketjun lanka ei ole profiililtaan pyöreä.

Komea ketju. Tuo litteästä "langasta" tehty ketju taitaa olla toinen päätyyppi pyöreäprofiilisen (kuten ilkkap:n linkittämä) ohella. Eurassa noita oli näyttelyssä paljon esillä.

Valmistustekniikka eronnee noissa aika paljon. Tämä nyt on vain omaa arvailua: En tiedä, miten litteät on tehty (minisormuksia yhteen liittämällä vaiko kenties suorasta levystä leikkelemällä). Pyöreä lanka on varmaankin tehty vetolevyn avulla (mielestäni omassani on merkkejä tuollaisesta venyttämisestä uurteiden muodossa). Sitten se kieputetaan tapin ympärille ja leikellään renkaiksi. Nuo nykyään suositut itse tehdyt hopeiset muinaisketjut valmistetaan juuri siten (paitsi että kultasepän sahalla saa paremman puskusauman kuin leikkaamalla poikki). Mallit noudattavat lähinnä viikinkiaikaisia esikuvia, ja niitä on paljon erilaisia.

[Ford&son]

kyllä tuo käsin on tehty minunkin mielestä tuo ketju. olen huomaavinani ketjunlenkeissä pientä koko ja muoto vaihtelua mikä vois viitata siihen.

sitä että onko tuo rautakautinen, voi olla aika vaikeeta selvittää. valmistustapa käsin tehdessä ei varmaan hirveesti ole muuttunut vuosia satojen saatossa.

mutta hienot löydöt!!

[raiban]

Onnittelut,tuo on niitä rautakautisia taideteoksia,hyvä löytö.

[Tri Tuonela]

sitä että onko tuo rautakautinen, voi olla aika vaikeeta selvittää. valmistustapa käsin tehdessä ei varmaan hirveesti ole muuttunut vuosia satojen saatossa.

Se tässä juuri kaiveleekin: rautakautinen vai uudempi? Valmistustapa on kyllä sen verran muuttunut, että nykyään tuollainen käsin tehty ketju varmaankin sahattaisiin siistiin puskusaumaan ja jätettäisiin nuo lyttyyn pakottamiset tekemättä. Veikkaan, että ketju on joka tapauksessa ajalta ennen kapeateräisiä metallisahoja. Lanka tuskin myöskään on korutarvikekaupan vyyhdestä peräisin.

[Tri Tuonela]

Onnittelut,tuo on niitä rautakautisia taideteoksia,hyvä löytö.

Kiitoksia, raiban !

Ihastuin tuohon itsekin. Ei sen tarvitse olla iso eikä niitä tarvita montaa.

[Ford&son]

jossain joskus nähnyt miten joka kolmannen lenkin päät ois lyöty lämpimänä linttaan ja molemmin puoliset lenkit taas ainoastaan päät yhteen ja taas yks linttaan jne jne..

mutta siinä oli kyse pikkusen paksummasta ketjusta. mutta ei kumminkaan mistään varsinaisesta "nostoketjusta" tms.

onko tuo materiaali sitten miten vahvaa ja muodossa pysyvää? oletko yhtään "hellävaraisesti venutellut" yhtä lenkkiä? tarkoitan että suoristuuko kovin herkästä vetämisestä lenkki? siitä voisi hiukan ehkä päätellä miten pitkä ketju on ollut tai minkälaista painoa sen on täytynyt roikottaa.

(ja tämähän on ihan täyttä hölynpölyä, yhtä hyvin voisin täyttää kenokuponkia)