Piippailua Pärnun hiekkarannalla, Virossa
Lähetetty: 01 Joulu 2008, 21:57
Hoidanpa tämän nyt alta poies. Toivottavasti kesäiset hiekkarantakuvat piristäisivät meitä näin kaamoksen aikaan. 
Eli olin heinäkuun alussa Viron Pärnussa lomailemassa. Olisko jo viides kerta... Aika kului sadetta pidellessä, piippailessa, geokätköilessä, shoppaillessa, pyöräilessä ja syödessä.
Heti ensimmäisenä päivänä oli hyvä sää aamusta joten mentiin koko perheen voimin rannalle. Hämmästyin todella, kun samaan aika rannalle saapui joku kaveri Fisherin piippari kädessä ja kenttälappari toisessa.
Hyvää säätä oli hyödyntämässä muutkin, kun ranta oli tupaten täynnä ainakin minun mittakaavassani. Aina välillä seurailin tuota aarteenmetsästäjää auringonoton ohella ja aika amatööri meiningillä veti. Pelkät uimahousut päällä kierteli samaa länttiä ilmeisesti kaveriporukkansa ympärillä. No ei siinä mitään. Kukin tyylillään. En tiedä löysikö mitään kivaa. En uskaltanut mennä jututtamaan, kun ei täkäläinen murre juurikaan taivu. Tämä oli ainut kerta, kun olen nähnyt kolleegoja k.o. rannalla. Olen kyllä kuullut siellä lomailleilta tuttavaltinani heidän bonganneen piippailijoita...
Taisin käydä ainakin ottamieni kuvien perusteella kolme kertaa rannalla piippailessa. Tyypillisesti aikaa kului 2 h - 5 h.
Eräänä iltana tuli yksi virolainen saman ikäinen kaveri jututtamaan. Ymmärsin ihan hyvin pari ekaa lausetta, enkä edes huomannut eroa suomen kieleen, mutta siihen se jäikin. Loppu sujui englanniksi; hänen oletettavasti tyttöystävänsä oli hukannut sormuksen pihalleen ja kysyi voisinko tulla etsimään sen. "Yeah, why not." Annoin numeroni, mutta en tajunnut antaa suomen suuntanumeroa, joten testisoittoa tehdessä ei puhelimeni soinut. Sovittiin, että mut löytää iltasin rannalta, ni sovitaan sit lisää. Eipä heitä enää näkynyt ja en kyllä määkään siellä rannalla joka ilta ollu... Ei voi mitään.
Muutaman kerran tuli jotain kännisiä virolaisia nuoria miehiä kettuilemaan iltasella. Ei kuitenkaan pahempaa. Jotkut tietenkin tuijotteli suu auki, mutta sehän nyt on normaalia on sitten missä tahansa tekemässä mitä tahansa...
Parasta kuitenkin oli, kun käveli "mökiltä" kamojen kanssa rannalle ja 80 % vastaan/edessä/perässä/sivussa kulkevista perheistä oli suomalaisia. Hauska kuunnella, kun perheen isä pätee ala-aste ikäisille viikareilleen tyyliin "Hei kattokaas kaikki! Tuolla kulkee sellainen aarteenmetsästäjä! Se menee varmasti etsimään roinaa rannalta tuolla miinaharavallaan!". Mokomilta sai suut loksahtamaan auki, kun heitti jotain takaisin. "No shit Sherlock?!"
No nyt kuitenkin niitä kuvia löydöistä mikä kaikkia kuitenkin vain kiinnostaa. Kokeilin laittaa ne tonne Picasa albumiin, kun ottaa päähän ladata yksitellen johonki epätoimintavarmaan imageshackiin tms. Olishan tota omaakin kotisivu tilaa, mutta sitä kun ei kuulemma saa käyttää, koska "isäntä" on suuressa viisaudessaan määrittänyt sen osoitteekseen oman nimensä, jota ei kuulemma saa esitellä netissä.
Kuvista vielä sen verran, että näin jälkeen päin nakertaa aika rankasti, kun ei tullut otettua yhtään kuvaa itse touhusta, kun ollaan Garrettin varressa...
KUVAT
Eli olin heinäkuun alussa Viron Pärnussa lomailemassa. Olisko jo viides kerta... Aika kului sadetta pidellessä, piippailessa, geokätköilessä, shoppaillessa, pyöräilessä ja syödessä.
Heti ensimmäisenä päivänä oli hyvä sää aamusta joten mentiin koko perheen voimin rannalle. Hämmästyin todella, kun samaan aika rannalle saapui joku kaveri Fisherin piippari kädessä ja kenttälappari toisessa.
Hyvää säätä oli hyödyntämässä muutkin, kun ranta oli tupaten täynnä ainakin minun mittakaavassani. Aina välillä seurailin tuota aarteenmetsästäjää auringonoton ohella ja aika amatööri meiningillä veti. Pelkät uimahousut päällä kierteli samaa länttiä ilmeisesti kaveriporukkansa ympärillä. No ei siinä mitään. Kukin tyylillään. En tiedä löysikö mitään kivaa. En uskaltanut mennä jututtamaan, kun ei täkäläinen murre juurikaan taivu. Tämä oli ainut kerta, kun olen nähnyt kolleegoja k.o. rannalla. Olen kyllä kuullut siellä lomailleilta tuttavaltinani heidän bonganneen piippailijoita...
Taisin käydä ainakin ottamieni kuvien perusteella kolme kertaa rannalla piippailessa. Tyypillisesti aikaa kului 2 h - 5 h.
Eräänä iltana tuli yksi virolainen saman ikäinen kaveri jututtamaan. Ymmärsin ihan hyvin pari ekaa lausetta, enkä edes huomannut eroa suomen kieleen, mutta siihen se jäikin. Loppu sujui englanniksi; hänen oletettavasti tyttöystävänsä oli hukannut sormuksen pihalleen ja kysyi voisinko tulla etsimään sen. "Yeah, why not." Annoin numeroni, mutta en tajunnut antaa suomen suuntanumeroa, joten testisoittoa tehdessä ei puhelimeni soinut. Sovittiin, että mut löytää iltasin rannalta, ni sovitaan sit lisää. Eipä heitä enää näkynyt ja en kyllä määkään siellä rannalla joka ilta ollu... Ei voi mitään.
Muutaman kerran tuli jotain kännisiä virolaisia nuoria miehiä kettuilemaan iltasella. Ei kuitenkaan pahempaa. Jotkut tietenkin tuijotteli suu auki, mutta sehän nyt on normaalia on sitten missä tahansa tekemässä mitä tahansa...
Parasta kuitenkin oli, kun käveli "mökiltä" kamojen kanssa rannalle ja 80 % vastaan/edessä/perässä/sivussa kulkevista perheistä oli suomalaisia. Hauska kuunnella, kun perheen isä pätee ala-aste ikäisille viikareilleen tyyliin "Hei kattokaas kaikki! Tuolla kulkee sellainen aarteenmetsästäjä! Se menee varmasti etsimään roinaa rannalta tuolla miinaharavallaan!". Mokomilta sai suut loksahtamaan auki, kun heitti jotain takaisin. "No shit Sherlock?!"
No nyt kuitenkin niitä kuvia löydöistä mikä kaikkia kuitenkin vain kiinnostaa. Kokeilin laittaa ne tonne Picasa albumiin, kun ottaa päähän ladata yksitellen johonki epätoimintavarmaan imageshackiin tms. Olishan tota omaakin kotisivu tilaa, mutta sitä kun ei kuulemma saa käyttää, koska "isäntä" on suuressa viisaudessaan määrittänyt sen osoitteekseen oman nimensä, jota ei kuulemma saa esitellä netissä.
Kuvista vielä sen verran, että näin jälkeen päin nakertaa aika rankasti, kun ei tullut otettua yhtään kuvaa itse touhusta, kun ollaan Garrettin varressa...
KUVAT
