aarremaanalla.com

Tänään kävin näyttämässä uusia löytöjäni isännälle ja sen jälkeen menin samalle pellolle piippailemaan.
Isäntä pyysi minut keväälläkin kynnön jälkeen tulemaan sinne etsimään, jos kyntö nostaa jotain uutta esiin. Mielelläni menen.
Siellä on kiva etsiä, kun tietää maanomistajan olevan noin ystävällinen ja innostunut asiasta.
Tässä päivän löydöt :

Kaikki tähän mennessä löytämäni kolikot ja esineet jäivät Maakuntamuseoon tarkempaa tutkimista varten. Joko ne lunastetaan tai saan ne takaisin itselleni. Sen jälkeen aion olla yhteydessä paikallismuseoon, koska löytöjen perusteella paikkakunnan historiasta tiedetään uusia asioita.

Nyt etsin uuden piippailupellon, koska löytöjen tutkimisen jälkeen tutkija oli sitä mieltä, että tänne pellolle ei enään kannata mennä.
Ehdottomasti noudatan tätä ohjetta, koska haluan toimia oikein ja lain puitteissa.

Tämä harrastus on minulle parhaimmillaan juuri sitä, että löytää jotakin vanhaa ja esimerkiksi juuri paikan, josta ei ole aiemmin tietoa. Voi näin ollen olla tavallaan mukana edistämässä historian tuntemista. Ja sen tiedon haluaa jakaa eteenpäin, jotta siitä olisi kaikille hyötyä.

tuo hammas näyttää ihan ihmisen hampaalle,mutta kellä ny juurinen olisi lähtenyt hienoja löytöjä ja reilu isäntä

Se hammas tosiaan on ihan ihmisen hampaan näköinen...
On vaan niin hervottoman iso ettei osaa sellasta kuvitella ihmisen suuhun.
Aika outo tapaus.

Jos se on hevosen hammas? Tai sit jollain isännällä on ollu hiukan suuremmat legot suussa ja keripukki päässy iskemään ni on lähteny juurineen suusta

Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia....

just just..luolamiehillähän oli aika etunevat ja suuret hampaat...

Voi löytyä muutakin luustoa tuolta

Niinpä... nyt vaan jää ne luustot löytymättä, kun sinne pellonkulmaan ei saa enään mennä.

No, uusi pelto tähtäimeen ja uudet löydöt - toivottavasti.

Jäin vain miettimään, että miksikäs et saa mennä pellolle enää, saa kai siellä kyntää vaikka traktorilla?

Toivottavasti saat löytämistäsi rahoista ja esineistä saman suuruisen vastineen mitä listahinta rahoista olisi tai yleinen hintataso vanhoista esineistä. Olet kuitenkin tehnyt työtä löytöjen eteen ja ansainnut niiden arvon vähintäänkin yhtä hyvin kuin, että joku löytää samanlaisia isoisänsä jäämistöistä jolloin saa laillisesti ne myydä. Rahojen kaupallinen arvo ei käsittääkseni saisi olla syy lunastukseen museolle vaan esineen harvinaisuus ja historiallinen merkitys.

Joka tapauksessa onnittelut käsittämättömän hienoista löydöistä, olet löytänyt lyhyessä ajassa enemmän kuin moni osaa haaveilla ikinä löytävänsä.

Jäin vain miettimään, että miksikäs et saa mennä pellolle enää, saa kai siellä kyntää vaikka traktorilla?

Traktorilla ajaminen ei kuitenkaan poista esinekeskittymää pellosta.

Etsijä, sehän tässä itselläkin on käynyt mielessä, että saako niistä kolikoista ihan minimaalisen korvauksen museolta. Vai vertaavatko johonkin listahintaan ?

Jos löydöt päätyvät museon haltuun, niin näkisin ne kyllä hyvin mielelläni paikallisessa museossa. Ne kuitenkin kertovat lisää löytöpaikkakunnan historiasta, joten tuntuu oudolta ajatella, että ne olisivat ihan jossain muualla.
Jos saan löydöt takaisin, olen ajatellut itse ottaa yhteyttä paikalliseen museoon ja keskustella heidän kanssa löydöistä ja niiden kohtalosta.

Lake kirjoitti:

Jäin vain miettimään, että miksikäs et saa mennä pellolle enää, saa kai siellä kyntää vaikka traktorilla?

Traktorilla ajaminen ei kuitenkaan poista esinekeskittymää pellosta.

Kyllähän minä sen tajusin, mutta kyseenalaistinkin vaan sitä että onko Mariza kaikkien näiden museolle toimittamiensa esineiden jälkeen epäluotettava henkilö kaivamaan lisää, mutta traktorin piikki voi maata raapia ja esineitä siinä samalla.

Etsijän kommenttiin: Pohjimmainen kysymys tässä lienee kuitenkin se, että pellosta nousevat rahat ovat yli sata vuotta vanhoja, ja niinollen irtaimia muinaisesineitä. Muinaismuistolaki sanoo hyvin tarkasti, mitä sellaisen löydettyään on tehtävä. Se ei käske kaivamaan niitä lisää esille. Ymmärrän ja tiedän kyllä, että nälkä kasvaa syödessä ja uteliaisuus on kova.
Toisekseen on parempi jättää esineitä peltoon, jotta tutkijat saavat tutkittua alueen, jos haluavat. Tasokaivauksena tehty kaivaus kertoo paljon enemmän paikasta kuin yksittäiset kaivetut esineet. Päätös kaivauksista ja niiden tekeminen kuuluu ammattilaisille.
Sitten on vielä se, että onko kyse tuntemattomasta vai jo tunnetusta muinaisjäännöksestä. Se, että eteläisessä Suomessa olisi täysin tuntematon keskiaikainen kauppapaikka (josta tosin tiedettäisiin siellä olleen kylän), on aika harvinaista. Jos alue sattuukin olemaan tutkijoiden tiedossa, ja muinaismuistorekisteriin merkittynä, voi johtaa siihen, että mitään lunastusrahoja ei makseta. Näinkin sanoo laki.
Ketään syyllistämättä, mutta muistuttaen, että täällä ei päde viidakon lait.

Tervetuloa foorumille, tulee uusia jäseniä kun keskustelu etenee

Pari kohtaa jäi taas mietityttämään, eli jos muinaismuistolaki ei käske kaivamaan lisää niin kieltääkö se kaivamisen?

Tasokaivauksen suhteen taitaa olla aika turhaa tehdä tasokaivausta alueesta jota on vatkattu kuin pullataikinaa satojen vuosien ajan, nimittäin Marizan käyttämä etsin ei juuri kyntösyvyyttä syvemmältä näytä pienehköjä esineitä. Luulisi esim. gps paikantimesta saadun paikan riittävän museovirastolle, että mistä löydöt ovat.

Perusteluja kaipaisin myös siihen miksi esineen olisi parempi olla pellossa kuin tutkijan pöydällä ja tarkoitan nyt nimenomaan peltoa en metsää tai muuta paikkaa jossa esine on koko ajan ollut samassa paikassa ja missä tasokaivaus merkitseekin jotakin 0-30cm matkalla.

En tiedä miksi haluat muistutella että viidakon lait eivät päde täällä? Se kai on sanomattakin selvää? Mutta saa kai ihmisillä olla kysymyksiä ja mielipiteitä lain järkevyydestä. Esim. Vrouw Marian kohdalla voi olla montaa mieltä ja minun mielipiteeni on se, että oli väärin jättää hylyn löytäjät ilman korvausta vaikka se lain tulkinta olikin.

Omasta mielestäni löydöt jotka museo haluaa lunastaa saisi toki omalla päätöksellään lunastaa, mutta korvaus tulisi määrittää riippumattoman, kolmannen osapuolen toimesta joka arvioisi esineen todellisen kaupallisen arvon.

Ite koen asian niin että löydöt eivät kuulu kenellekkään vaan ovat yhteistä omaisuutta joten eipä noista tarvitse palkkaa kenellekkää vapaehtoityöstä maksakaan. Eihän me tätä rahan toivosaa tehdä. Eihän.

Olen etsijän kanssa 100% samaa mieltä tuosta asiasta, näin se on minunkín mielestä.

Vapaaehtoistyöstä sanoisin sen verran että se ei ole vapaaehtoistyötä jos sitä sinulta oletetaan ja jokuhan kaiken aina lopuksi maksaa.

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä noin puolen vuoden ajan pari kertaa viikossa eräälle yhdistykselle jonka toiminnan näin tärkeänä. Vaikka olin siellä vapaaehtoisena ei se tarkoita etteikö matkani, syömiseni, poissa muusta työstä olemiseni, poissa kotoa olemiseni sinä aikana olisi olleet kuitenkin jonkun maksettavina, yleensä tietenkin itseni, toisaalta perheeni.

Esineiden arvon mukainen korvaus helpottaisi metallinetsijöiden laitteiden ylläpitoa ja matkakuluja, tuskin kukaan silti rikastumaan pääsisi, ovat nuo viikinkiaarteet sen verran harvassa.

Kiitos tervetulotoivotuksista!

Lain järkevyydestä ja ajanmukaisuudesta en sano mitään...

Laki sanoo, että muinaisesineen löydettyään löytäjän on viipymättä toimitettava se tutkijoille. Se ei sano, ettei saa kaivaa lisää, mutta eiköhän se ole jonkinlainen olettamus. Laissa seisoo myös, että jos löytöpaikalla on merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, maahan ei saa enää kajota. Markkinapaikka voitaneen lukea asuinpaikaksi tai työpaikaksi, jolloin se menisi kiinteästä muinaisjäännöksestä. Merkkinä siitä voisi olla se, että tavaraa tulee pellosta paljon... Nämä ovat kinkkisiä juttuja, ja näkökantoja on varmaan yhtä paljon kuin on katsojia.

Mielestäni tavaroiden ei ole parempi olla pellossa kuin tutkijan pöydällä. Mutta ei ole metallinetsijöiden tehtävä hankkia niitä sinne pöydälle pyytämättä, ainakaan kahmalokaupalla yhdestä samasta paikasta. Sitä varten on ihan omat ihmiset, jotka päättävät jatkotoimenpiteistä. Siitäkin voidaan olla montaa mieltä, onko niitä ihmisiä tarpeeksi ja heillä tarpeeksi määrärahoja.

Yritän tässä tehdä selväksi, etten ole tiukasti etsimistä ja löytämistä vastaan, mutta joskus vähän vähempikin riittäisi. Ehkä olen vain kateellinen, koska itse koluan naapureiden metsiä ja peltoja, joista ei tosiaan löydy mitään hienoja löytöjä. Kummallisia kyllä, kuten käsiraudat keskeltä metsää.

Tämähän herättää keskustelua, hyvä niin.
Minä tarkistin eräässä vaiheessa museolta, että saako pellolle vielä mennä ja sain luvan. Tietysti sitten menin ja tietysti olisin jättänyt menemättä jos olisi kielletty.

Tarkennusta siihen mitä tarkoitin sillä mahdollisen lunastussumman pienuudella : mieluummin lainaisin löytöjä tai jopa lahjoittaisin ne paikallismuseolle, kuin että ne lunastetaan minimaalisen pienellä summalla pölyttymään jonnekin varastoon ja jonnekin ihan muualle kuin löytöpaikkakunnalle.
Uskoisin paikallismuseolla olevan kiinnostusta laittaa ne esille, toisin kuin jossakin muualla niille todennäköisesti tapahtuu. Löydöt itsessään kertovat paikkakunnan historiasta jotain uutta, koska en ainakaan vielä ole paikkakunnan historian kirjoista tietoa tästä kauppapaikasta/satamasta löytänyt.

Myntin kommenttiin " jos alue sattuukin olemaan jo tutkijoiden tiedossa" voin sanoa, että ei se ollut. Turun maakuntamuseossa minulle sanottiin, että löytöpaikka on uusi ja on ihan hienoa, että sellainen löytyi.
Olen koko ajan ollut yhteydessä Museovirastoon ja Turun maakuntamuseoon, joten en koe toimineeni väärin. Pellolle menoa ei missään vaiheessa kielletty vaikka sitä kysyinkin. Olisin tietysti siinä vaiheessa jättänyt sinne menemättä jos olisi kielletty.
Joten kyllä vaan voi eteläisessäkin Suomessa olla tuntemattomia keskiaikaisia kauppapaikkoja

Palkkion kiilto silmissä en tätä todellakaan tee, tuskin kukaan. Ei tällä puuhalla ole tarkoitus rikastua, siihen tarkoitukseen on lottoaminen.

Löydöt ovat yhteistä omaisuutta, mutta eikö löytäjä sitten saisi sanoa sanansa siihen, minne ne sijoitetaan? Tässä tapauksessa se on ehdottomasti paikallinen museo. Jos ne lunastetaan, niin päätyvätkö ne sinne vai jonnekin muualle - varastoon?

Onnittelut Marizalle hienosta uudesta löytöpaikasta! Hyvä että asia oli näin.

Odottelinkin sinua mukaan jutusteluun, jotta saan tehdä selväksi, etten ole missään nimessä sinua syyttämässä mistään.Sitä en huomannut viesteissäni painottaa. Olet toiminut mielestäni hyvin; kysynyt maanomistajan luvan, kertonut hänelle mitä löytyy ja missä mennään, ollut yhteydessä maakuntamuseoon, ja tyytynyt siihen, ettei pellolle enää saa mennä. Ainoa asia, minkä olisi voinut tehdä toisin, on se, että esineiden noston olisi voinut lopettaa vähän aikaisemmin, paikkahan oli jo löydetty, kiitos sinun. Näin siis minun mielestäni.

Löydöt ovat joka tapauksessa hienoja ja kertovat paljon paikan historiasta. Toivottavasti ne tosiaan päätyvät arvoiseensa paikkaan.

Rauha maassa (?), joten taidan huomenna käydä naapurin pellolta etsimässä muutaman naulan....

Rauha maassa

Olisin toki voinut lopettaa pellolta etsimisen aikaisemmin - sen takia kysyinkin maakuntamuseon ja Museoviraston kantaa siihen ennenkuin jatkoin. Kumpikaan ei kieltänyt, koska paikalta ei tunnettu mitään muinaisjäännöstä ja koska kyseessä oli moneen kertaan muokattu pelto.
Nyt en muista tarkalleen sitä sanamuotoa, jonka Museovirastolta sain, se oli jokin lakiteksti - se on työpaikan sähköpostissa. Siinä kuitenkin annettiin ymmärtää ettei minun toimistani ole siellä muokatulla pellolla haittaa.
Voin sen tekstin tänne ensi viikolla kopioida.
Tämän takia siis uskalsin jatkaa.

Nyt tilanne on siis se, että Heljä Brusila Turun maakuntamuseosta on käynyt paikan kuvaamassa ja katselemassa siellä ympärilleen. Viime tiistaina näytin paikan hänelle kartalta. Kerroin hänelle myös maanomistajan nimen.
Jatkosta ei ole tietoa. Sen kyllä tiedän, että mahdollisiin kaivauksiin isäntä sanoi ehdottomasti EI. En tiedä miten tämä puoli menee lakien mukaan, mutta toivon ettei se aiheuta maanomistajalle mitään haittaa. Hän on ollut harvinaisen ystävällinen ja mukava, kiinnostunut löydöistä eikä kieltänyt ilmoittamasta niistä eteenpäin. Tällaisia isäntiä harvoin tapaa.

Tänään kävin vain uimarannalla poimimassa 3 euroa, yhden markan ja kolme kymmenpennistä... en oikein jaksanut ajatella uusia peltoja etsintää varten. Ehkä huomenna - pari peltoa olisi tiedossa... joihin on siis maanomistajan lupa.

P.S.Etsijän kommentti :
Omasta mielestäni löydöt jotka museo haluaa lunastaa saisi toki omalla päätöksellään lunastaa, mutta korvaus tulisi määrittää riippumattoman, kolmannen osapuolen toimesta joka arvioisi esineen todellisen kaupallisen arvon.
---- Olen samaa mieltä Etsijän kanssa.

Onneksi olkoon Mariza munkin puolestani. Aikamoinen löytö koko pelto. Enkä mä tiedä noista rahallisista arvoista. Hienoa tietysti jos lunastetuista saisi edes etsimen hinnan itselleen. Mutta on sulla ollut kivaa koko rahan edestä kun itelle tuli niin mukava mieli kun löysin ensimmäisen 1700 luvun hopeakolikon. Lykke til jatkossa.

On ollut kivaa, sen voin sanoa. Voi unohtaa arjen ja murheet, kun painuu pellolle ja heittäytyy toiselle vuosisadalle.
Murheita/surua kun on kertynyt kuluneen vuoden aikana liikaakin, niin tämä on ollut oiva pakokeino todellisuudesta pois edes hetkeksi.

Jos siihen lunastukseen mennään, niin toivoisin että saisin muistoksi vaikka yhden 1600-luvun rahan. Ne kun eivät Museovirastoa kiinnosta, ainakaan TT:n mielestä. Kuten eivät ne muutkaan kolikot ainakaan aikaisemmin, mutta ehkä tilanne arvioidaan nyt uudelleen. En tiedä.
Katsotaan mitä tuleman pitää.

Varmasti on ollut kivaa, hienoja löytöjä! Ja minun mielestäni olet toiminut niin oikein, kuin vaan on mahdollista toimia.

Toivottavasti tänne palstalle saadaan vielä lisääkin kuvia mahdollisista uusista löydöistäsi!

Happy Hunting!