aarremaanalla.com

Hannu Hanhi oli laittanut seuraavat tube linkit

http://www.youtube.com/watch?v=lb5-VAoNVd4

http://www.youtube.com/watch?v=-d9ugkIFgdU

Ja eiku testaamaan ohjeiden mukaan

laite


avain





1 mk 1942




Ihan kohtuullista jälkeä.
Itse pidin 12 v jännitettä yllä prosessin aikana.
Avain oli reilun tunnin kylvyssä ja välillä hammasharjalla irroittelin enimmät kuonat pois. Kolikko oli puolisen tuntia ja välillä sormien välissä hinkasin patinaa pois.
Testailun kautta varmaan löytyy vielä oikea suolan määrä, tuossa kipossa oli puoli litraa vettä, 2 rkl pöytäsuolaa ja 10 tippaa sitruunaa.

Täällä on asiaa puitu ennenkin, ja muistan että neuvottiin käyttämään leivinjauhetta suolan sijaan, koska jälkimmäisen kanssa kehittyy jotain vähemmän terveellisiä kaasuja. Eli kantsii tehdä liesituulettimen alla tai muuten huolehtia tuuletuksesta jos suolaa käytät...

Omista kokemuksista en voi sanoa muuta kuin että en ole onnistunut saamaan hyvää jälkeä kuin alumiinisiila kolikoilla, jotka putsautuvat oikein nätisti. Kuparisista lähtee kyllä helposti nuo tunnistamista vaikeuttavat isommat ryönät, mutta kolikot ovat samalla nokeentuneet niin ettei niitä ole ihan putipuhtaiksi saanut enää millään. Luulin että käytän liikaa virtaa (9V muuntaja), mutta jos kerta 12 voltillakin onnistuu noin hyvin, niin systeemissäni kusee jokin muu.

No joo tuuletus kannattaa hoitaa kunnolla, ja oikeastaan tehdä kokonaan ulkona jos suolaa käyttää.....
Suola eli natriumkloridi nimittäin hajotessaan elektrolyysissä muodostaa kloorikaasua, joka on ainakin ww1 aikaan käytetty taistelukaasuna, ja ilmeisen vaarallista sisätiloissa....
Tästä johtuen prosessi haisee uimahallilta suolaa käytettäessä...

Muodostuvan kaasun määrästä en osaa sanoa, mutta suosittelisin ulkotiloja, varsinkin jos samassa kiinteistössä asuu itsesi lisäksi muitakin (lapsia tms. herkempiä)....

Suola on mukana ainoastaan veden sähkönjohtokyvyn parantamiseksi. Sitruunahappo, kuparisulfaatti tms. ajaa saman asian jos kloorikaasua pelkää.

Itse en ole vielä elektrolyysiä kokeillut vaikka virtalähdekin olisi olemassa. Olen täysin tyytyväinen tuloksiini Oksaalihapolla joka ei haise sisätiloissa eikä tuota pientä vetymäärää kummempia sivutuotteita.

Mun mielestä sillon kun suolalla itse kokeilin , niin minusta oli kyllä tehokkain kaikista aineista.... Riippuu varmasti myös siitä, että mitä materiaalia putsattava kappale on...

Mutta luulisin että suola toimii siinä myös syövyttäjänä, kyllähän me kaikki tiedetään
minkä näkösiä suojaamattomat autojen pohjarakenteet on, kun suolavesi pesee niitä joka talvi...

Kupari kolikoita, jotka ovat pahasti hapettuneet, ja jossa on paksu vihreä patina, niin niille käy aika köpösti kun pistää suolaan porisemaan.. Litku nimittäin irrottaa kaiken "irtonaisen" kolikon pinnalta, yleensä myös ne kuviot, jotka ovat kiinni enää pyhällä hengellä...
Mutta kannattaa kokeilla, ja jollain turhakkeilla niin ei harmita jälkeenpäin..

Pitäisi varmaan kokeilla sitä suolaa noihin harmimarkkasarjan 1- ja 5-pennisiin. Noissa on usein niin paksu töhnäkerros ja kuviot niin matalia ettei meinaa saada selvää.

Tuossa oma kokeilu elektrolyysistä.
Muistaakseni pesusooda oli veteen sotkettuna ja sitten sähköä perään.

http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... ektrolyysi

niin siis kemia ei oo mun alaa ja tyhmänä kysyn pitääkö molempien piuhojen päissä olla samaa materiaalia vai käykö tuo jakoavain aina riippumatta mitä yrittää putsata

Ei tarvi olla samaa metallia. Jostakin luin että rosteri olisi paras sähkönjohtavuuden kannalta, ei hapetu.

Tänään ostettiin sitten kide soodaa ja testaillaan myöhemmin miten sillä lika irtoilee.

Rosteria jos käytätte, niin syytä pysytellä kaukana noista liemistä ja koko prosessista, tuossa kun syntyy kaikenlaisia syöpää yms. mukavaa aiheuttavia ainesosasia. Muuten kyllä tehon kannalta paras vaihtoehto, mutta juurikin tuon syöpävaaran takia käytän itse ihan "patarautaa", tai kylmästi jotain peltistä astiaa, joka menee kylläkin puhki melko nopeasti.

Volttien kanssa on turha hienostella, ampeereja pyttyyn, niin alkaa tapahtua. En tosin itse ole pienempiä esineitä putsaillut, mutta aiemmin käytin akkulaturia ja nykyään hitsausinvertteriä ja kidesoodaa. Umpiruosteinen kirveenterä puhdistuu noiden avulla alle 15min ja astiassa kuohuu hieman reilummin kuin normaalissa veden keittämisessä...

Taistelukaasuja....syöpää, mistäpä sitä syöpää ei nykypäivänä tulisi, voi hyvää päivää....

No joka tapauksessa tuli sitä kide soodaa ostettua ja testattua.
Ohessa n. puolen tunnin liotus elektrolyysi litkussa, välillä lämintä vettä, hammasharjaa ja fairyä ja toisin päin. Litkussa n. puoli litraa vettä, n. 2 rkl soodaa ja sitruuna mehua, musta tuntuu tuntumalla. Sitruuna mehua, miksi? Jaa'a vois kai sinne työntää vaika perunoita, tiedä häntä. Kokeilu mielessä tätä tehdään.

Ankarasti joutuu kyllä etusormi peukalo hinnkausliikkeitä välillä tekemään jotta jonkinlaista jäkeä syntyy.

Tostahan tuli ihan älyhyvä ,kun katsoo mista lähdit.

ippe2000 kirjoitti:Taistelukaasuja....syöpää, mistäpä sitä syöpää ei nykypäivänä tulisi, voi hyvää päivää....

Oikeesti kantsii olla varovainen noiden litkujen kanssa.
Syöpä ei tule heti.....ja sitten kun tulee se sattuu myös sinuun tai läheiseen.

Juu, tuttu tauti on, työkaveri kuoli munasarjansyöpään, kun ensin luuli paranevansa siitä, oli muuten iloisena töissäkin välillä. Toinen työkaveri kuoli ruokatorvensyöpään, tosin kitui 10 kk leikkauksen jälkeen kun ruokatorvi oli poistettu.
Tosi läheinen ystävä poti kovan imusolmukesyövän, mutta onneksi parani siitä.

Älkää nyt hyvät ihmiset ottako asioita noin vakavasti.

Toisaaltaan, voihan sitä ottaa traktorin akun mukaan pellolle ja vähän sähköjohtoa, ja litran pulloon suolavettä. Ei muuta kuin löydöt samantien muhimaan liuokseen, niin näkee samantien mitä on löytänyt.

ippe2000 kirjoitti:Taistelukaasuja....syöpää, mistäpä sitä syöpää ei nykypäivänä tulisi, voi hyvää päivää....

Kyllä mulla on pelko persiissä, että sitä karsinogeenikamaa tulee tuossa äkkiä höngittyä sen verta suurina pitoisuuksia, että se vastaa pidemmän ajan "normaalia" altistumista.

Suosittelen vetokaappia työpöydän/altaiden päälle. Sellaisen voi liimata kasaan esim. läpinäkyvästä 3 mm polykarbonaattilevystä, päälle 100 mm imuri ja taipuisa alu-poistoputki ulos... Voi olla, että löytyy pienempääkin toimivaa standardia...

Pakko vähän osallistua tähän keskusteluun kun mulla sattuu olemaan ihan koulutus elektrolyysihommiin.

Ihan aluks varotus tuon rosterin käyttämisestä. Vaarallisuus johtuu siitä kun kromi syöpyy liuokseen ja muodostaa 6-arvoista kromia sinne. Tuo aine on erittäin karsinogeenista ja kaiken lisäksi jäteveteen joutuessaan se tuhoaa bioloogisesti toimivan jäteveden puhdistamon toiminnan, jo melko pienilläki määrillä. Se siis tappaa siellä käytettävät bakteerit. Ainut oikea reitti tälle liukselle on kemiallinen ja mekaaninen suodatus jonkun pinnotuslaitoksen vedenpuhdistuksessa ja loppujäte ongelmajätelaitokselle.

Paras on käyttä ihan tavallista peltiä vaikka se kuluukin aika nopeasti. Yks hyvä mitä itse käytän on grafiitti. Se ei reagoi prosessissä mitenkään mutta jonkunverran irronnu grafiitti saattaa tarttua puhdistettavan kappaleen pintaan. Sen saa kyllä tarvittaessa pois mekaanisesti tai vaihtamalla napaisuutta hetkeks.

Jännite ei ole elektrolyyttisessä puhdistuksessa kovin ratkaseva tekijä. Riippuen vähän käytettävistä materiaaleista minimijännite ois noin 2,2 - 3 V. Puhdistusta kyllä tapahtuu jo 1,5 voltilla. Huomattavasti tärkeämpää on virta. Tarvittava virta riippuu taas esineen pinta-alasta ja materiaalista ja vaihtelee aika paljo. Hyvä vinkki on että uhrautuvan kappaleen pinta-ala pitäis olla hieman isompi kuin puhdistettavan. Liian pieni virta hidastaa prosessia ja liian suuri "polttaa" pinnan jolloin se menee rupiseks ja vaatii mekaanista puhdistamista.

Virran voimakkuuteen vaikuttaa aika moni tekijä. Esineiden sähköonjohtavuus, esineiden pinta-ala, elektrolyytin voimakkuus, esineiden etäisyys toisistaan, lämpötila. Nuo ois tärkeimmät. Helpointa tietenkin meille on säätää liuosta ja etäisyyttä. Yks hyvä vinkki: mitä pienemmät pinnasta irtoavat kuplat on sitä tehokkaampi puhdistus ja virran arvo lähellä sopivaa.

Kaasuista mitä tässä prosessissa nousee sen verran että oli elektrolyytti mitä tahansa niin aina sieltä nousee vahingollisia tai vaarallisia kaasuja eli tuuletus pitää olla kunnossa. Paras ois tehdä tätä ulkona. Yks vaaratekijä joka on hieman teoreettinen meidän mittakaavoissa mutta kuitenkin todellinen on syntyvä vety sekä happi kaasut. Näitä syntyy aina vedessä tapahtuvassa elektrolyysissä ja jos ne pääsee kerääntymään johonki niin vaarana on tietysti melkonen räjähdys. Vety happi seos on toiselta nimeltään räjähdyskaasu.

Tuo on täyttä asiaa tiivistetyssä muodossa...!!! Konservointi on mun mielestä sen verran laaja ja monimutkainen erityisala, etten uskaltaisi tällä tietämyksellä käyttää elektrolyysiä ainakaan yli satavuotiaiden ja kauniisti patinoituneiden pronssiesineiden ja rahojen puhdistukseen, koska periaatteessa ensin pitäisi kyetä omaksumaan syvällisesti koko konservointiprosessi:roll:

Testailin tuota elektrolyysi puhdistusmenetelmää vähän kaikenlaisilla metalleilla ja joissakin toimi todella hyvin, mutta pari vanhempaa löytöä (ei arvokkaita ja roskiin menossa) tummuivat aika pahasti. Mikä tuon tummumisen aiheuttaa? Lähinnä mietin jos tuota menetelmää käyttää joihinkin kolikkoihin ja muihin parempiin löytöihin, niin ettei niille kävisi samoin. En toki vielä tällä elektrolyysin käyttö kokemuksella ole upottamassa kaikkein arvokkaimpia löytöjä sinne, mutta opettelen ja testailen koko ajan.

Mutta kysysmys on nyt tuosta tummumisesta ja miten sen pystyy ehkäisemään? Oliko kappaleet liian lähellä toisiaan ja voiko sellainen aiheuttaa tuota?

Käytin puhdistussoodaa ja sitruunamehua. Sekoitus suhteesta en osaa sanoa ne meni vähän musta tuntuu periaatteella..

Onko jotain metallia mitä tuonne EI kannata dipata?

Muuten prosessi vaikutti aika toimivalta kunhan saa hierottua kaikki kohdalleen. Rakennan nyt vielä vanhasta jouluvalojen muuntajasta virtalähteen ja testailen sillä, kun nyt annoin vain auton akkulaturilla virtaa ja jotenkin tuntui vähän turhan rankalta menetelmältä ainakin näin aluksi.

Sooda on emäksistä ja sitruunamehu hapanta, joten neutraloivat toisiaan. Molempien samanaikaisessa käyttämisessä ei ole etua.

Ok, kiitos tuosta tiedosta. Kuten sanottua kokeilen vasta tätä touhua ja kaikki vinkin mitä näissä keskusteluissa jo ei ole tullut ilmi niin ovat tervetulleita.

Olisi varmaan ollu ihan jees jos aikanaan olis ollu edes vähän hereillä kemian tunneilla

eli mistä voi ostaa?

Testasin ensimmäistä kertaa elektrolyysiä. 1 Ör 1719. Onnistui todella hyvin:

[quote="orkkeli"]Testasin ensimmäistä kertaa elektrolyysiä. 1 Ör 1719. Onnistui todella hyvin:

Hienolta näyttää. Oliko tää pellolta vai metsästä? Onko kuvia lähtötilanteesta. Olis kiva nähdä.

Hiisi kirjoitti:

orkkeli kirjoitti:Testasin ensimmäistä kertaa elektrolyysiä. 1 Ör 1719. Onnistui todella hyvin:

Hienolta näyttää. Oliko tää pellolta vai metsästä? Onko kuvia lähtötilanteesta. Olis kiva nähdä.

Kolikko löytyi keskeltä vanhaa hevostietä, joka kulkee metsän läpi, aivan pellon vierestä. Tie on edelleen käytössä. Tässä on video jonka otin juuri kolikon löytämisen jälkeen: https://www.youtube.com/watch?v=NWu5TA54TDo
Maa tuossa kohden on semmoista tiukkaan pakattua mustanharmaata sammal/multaseosta joka oli säilönyt kolikon hyvin, todella paksun puun juuren alla. Kolikon pinta ei ollut perus peltoöören tavoin hapertunut piloille, joten uskalsin siksi koettaa puhdistusta.
Tässä on kuva kolikosta ennen elektrolyysiä (vasen ylänurkka)



Sen alla on 2 samanlaista kolikkoa mutta pellosta napattuna.. ero on huomattava.