aarremaanalla.com

Olisko foorumilaisilla teoriaa näiden pronssikikkareiden alkuperästä?
Kikkareita nousee jo 1500-luvun maakirjoissa esiintyneen tilan eräästä pikkupellosta. Muuta sieltä ei sitten juuri ole löytynytkään muutamaa nappia, solkea, yhtä rikkinäistä kilikelloa ja kahta 1600-luvun öreä lukuunottamatta. Rautasignaaleitakin todella vähän ja ovat olleet enimmäkseen nauloja. Nykyroskaa tuskin lainkaan.
Tilan 90-vuotias poikamiesisäntä ei näistä osaa sanoa mitään eikä hänen tiedossaan ole mitään lähistöllä ollutta pajaakaan. Ja mitään täytemaata tms. hän ei muista pellolle tuodun.
Pitäisköhän laajentaa reviiriä ja etsiä mahdollista valupaikkaa pellon vierusmetsistä, ihmettelee Fisherman?

Ettei vaan olisi polttokalmisto 1000 vuodentakainen????????,kun pronssista on kysymys?

raiban kirjoitti:Ettei vaan olisi polttokalmisto 1000 vuodentakainen????????,kun pronssista on kysymys?

sama ajatus mielessä

Näenkö väärin vai onko ekan kuvan keskimmäisessä pienessä esineessä jotain kuviota? Käys kaikki palat läpi ja katso onko kuvioita

Jos kyseessä olisi polttokalmisto, luulisi sieltä silloin löytyvän myös jäämiä hiilestä ja palaneesta luusta mutta mitään sellaista ei ole tullut vastaan. Joidenkin kokkareiden koloissa hiiltä kyllä näkyy.
Ei myöskään mitään selvään esineeseen viittaavaa ole löytynyt, vain näitä epämääräisiä kokkareita.
Käyn niitä varmuuden vuoksi kuitenkin näyttämässä jo tutulle maakuntamuseon tutkijalle.

ei ne luut ja hiilet silleen säily, mutta onko maa mustan sävytteistä ympäröivään verrattuna?

Noista kuvioista kiinnostuin aluksi itsekin mutta lienevät muodostuneet sulan pronssin jäähtyessä ja kutistuessa.

Näitä on ollut pellossa aika laajalla alueella ihan hajallaan enkä ole huomannut maassa mitään väripoikkeamia.

Voihan niitä toki museollekin näyttää, mutta tein itse metalliartesaaniopintojen aikana paljon pronssivaluhommia ja nuo näyttävät hyvin paljon semmoisilta roiskeilta mitä syntyy kun muottiin kaataa sulaa pronssia vähän liian ronskisti ja yli mennyttä metallia lentää ympäriinsä pitkin lattioita. (Polttoroviossa sulaneiden kappaleiden muoto olisi luultavasti jotenkin yhtenäisempi eikä ihan noin riekaleinen, koska pelkän avonaisen kokon lämpötila ei yleensä riitä siihen, että pronssiesine sulaisi täysin nestemäiseksi saakka, vaan pikemminkin sulaa vain osittain reunoista tms.)

Tämänkin kuvan http://postimage.org/image/u76s5y4zh/ vasemman reunan yhdessä kappaleessa oli hyvä esimerkki siitä miltä näyttää, jos sulaa pronssia tai messinkiä tippuu vaikkapa muottia tukemassa olleiden parin tiilenpalan päälle, tai ohi muotin kaatoaukosta ja osa metallista valuisi puoliskojen väliseen rakoon muusta kohtaa.
Myös kuvan monissa litteissä kappaleissa oli samaa muotoa mikä syntyy kun sulaa metallia tippuu tai valuu betoni- tai tiililattian kaltaisen kovan pinnan päälle.
Jos möykyissä on hiiltä seassa, niin on myös mahdollista, että upokas olisi kaatunut ahjossa ja metalli on levinnyt sen takia ympäriinsä ja se selittäisi ehkä myös klimppien riekaleisuudenkin.


Pronssin ja messingin valu oli ihan yleistä hommaa melkein joka sepänpajalla vielä muutama sukupolvi sitten, koska maatalousyhteiskunnassa oli aina käyttöä lehmänkelloille, hevosvermeiden soljille ja niin edelleen.

Kiitos Astalolle asiantuntevasta lausunnosta!
Valuroiskeiksi näitä itsekin arvelin alkusyksyn postauksessani kun näitä ensi kerran löysin. Nyt kun pelto oli kynnetty kävin siellä uudestaan ja samaa tavaraa nousee lisää.
Arvoitukseksi jää miten ne ovat peltoon joutuneet ja miksi sieltä ei löydy muuta vanhan pajan ympäriltä yleensä löytyvää tavaraa, kuonaa tms?

Saattanut olla paja jossain lähellä. Täällä oli yksi pelto missä on samanlaista roisketta n. 10x10m alueella. Osa kikkareista oli jostain syystä leikattu pienemmiksi palasiksi ja muistutti erehdyttävästi jotain esinettä.

Sekin on omituista, että miksi hyvää raaka-ainetta yleensäkään edes jätetään maastoon tuolla tavoin.
Itse keräisin varmasti kaikki pienetkin palat talteen ja käyttäisin uusissa valuissa, mutta kun ottaa huomioon, että miten hämäriä ja likaisia paikkoja kaikki vanhanajan sepänpajat olivat, niin sitten käsittää jo tarkemmin, että vuosien varrella saattaa hävitä enemmänkin kaikkea metalliromua jonnekin pajan nurkkaan tai muualle lähiympäristöön.

Tai no ehkäpä romut oli kerätty tarkoituksella johonkin ämpäriin vietäväksi muualle uusiokäyttöön, mutta se on tippunut rattailta ja lasti levinnyt pellolle..

Astalo kirjoitti:Sekin on omituista, että miksi hyvää raaka-ainetta yleensäkään edes jätetään maastoon tuolla tavoin.

Samaa olen ihmetellyt jo aiemmin itsekin. Metalli, varsinki värimetalli oli kallista tavaraa muinoin - olihan esim. kolikoiden arvo suoraan niiden sisältämää metallimäärää vastaava.

Nuo rippeet on saattanut joutua peltoon kun sepän pajaa on siivottu, on viety tuhkat pajasta pellolle ja on ollut huolimaton siivooja kun ei ole noukkinut metallinpaloja pois. Aikanaan kun ei tunnettu apulantaa pistettiin varmaan tunkiolannat + tuhkat ja hiilet ym. peltoon.

Nysse löyty, nimittäin ensimmäinen tunnistettavissa oleva pronssiesine vanhasta kikkarepellostani: olisko joku hevoshärpäke vaan sekin hiukan keskeneräinen ja viimeistelemätön




Lienee seppä pronssin sulamista odotellessaan pannut piipuksi mutta mitenkäs kuvaan sopii piippaava kiiltävä kivi jonka arvelen grafiitiksi.
Muut löydöt pellosta nytkin enimmäkseen noita pronssikikkareita.

Grafiitilta näyttää. Siitä pitäisi jäädä musta viiru melkein kaikille pinnoille.

Onko maaperäkarttaan merkitty grafiittia lähistölle.

Minähän löysin syksyllä Espoosta grafiittia ja GTK (vai GTL?) Otaniemessä sanoi että on lähimmiltään Lohjan seudulta.

Käyttämätön, ehkä hieman valuvikainen tai vaan siistimätön hevoshärpäkehän se Siinä on harrastettu varmaan ihan valutoimintaa. Härpäke lienee 1800-1900 -lukujen taitteesta :/