Ajatuksia löytämisestä, tiedottamisesta ja dokumentoinnista
Lähetetty: 11 Loka 2012, 12:18
Varsinkin tuon militaria keräilyn/piippailun tiimoilta mutta myös muuten on heränny kysymyksiä mitä löydöillä pitäisi tehdä. Yksi asia minkä moni piippailija unohtaa on että meille lankeaa vastuu esineestä joka kerta kun sellasen maasta löydämme. Vanhojen esineiden ja militarian kohdalla kyseessä on vastuu siitä että löytö on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta koska se liittyy meidän historiaamme.
Moni ajattelee vielä löydön tehdessään pelkästään esinettä itsessään ja esimerkiksi sen arvoa kun sen arvo todellisuudessa on mitä se voi kertoa meidän yhteisestä menneisyydestä. Tämän takia nappi voi joskus olla huomattavasti arvokkaampi kuin kultakello.
Se mistä tämän napin arvo muodostuu on löytötiedot. Nappi ilman tietoja on arvoton mutta kun sille on tallennettu löytötiedot niin se voi jopa muuttaa historiaa.
Noiden löytötietojen huolellinen tallentaminen on se keino millä harrastajat voivat parhaiten vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa harrastuksen parissa. Keskusteluissa esim. kevään seminaarissa ja sen jälkeen tuo asia on tullu esille hyvin selvästi. Vanhojen ns. huippulöytöjen ilmoittaminen toimii jo melko hyvin vaikka museovirasto onkin niiden suhteen ylityöllistetty. Ongelmana on kaikki muu löydetty esineistö mikä ei tuu dokumentoitua, niin vanhoja esineitä kuin militariaa. Näiden esineiden suhteen menee koko ajan hukkaan tietoa mikä vois olla erittäin tärkeää tutkimuksen kannalta jossain vaiheessa. Esineet on myös yleensä sellasia ettei museovirastolla ole mahdollisuuksia niiden konservointiin ja tallentamiseen mutta tieto pitäis kuitenkin saada näistäki talteen.
Tähän on pari tärkeää ratkasua mihin harrastajien pitäisi alkaa panostaan. Ne toisi roimasti lisäarvoa löydöille sekä harrastajan että tutkimuksen/MV:n näkökulmasta.
Aluksi meidän pitää alkaa paremmin dokumentoida tiedot talteen löydöistämme. Jotku jo näin tekee ja ois hyvä jos saisimme laadittua ohjeet muille miten se pitää tehdä. Ohjeet pitäisi olla niin selkeät ja helpot että löytyisi viitseliäisyyttä dokumentoida jopa se kalsarinappi. Ohjeet myös siitä miten nämä tiedot pitäisi säilyttää turvallisesti tulevaisuuden varalle.
Vähintään yhtä tärkeää kuin löydön dokumentointi olisi tiedon saataville tuominen. Tällaisen löytötietokannan luonti on ollu jo kauan ajatuksen asteella ja jotain kokeilujaki on tehty. Tarve tällaiseen on todella suuri ja yhteistyökumppaneitakin jo löytyis. Saattais jopa löytyä rahoitusta järjestelmän rakentamiseen. Suurin ongelma tuntuu vaan jatkuvasti olevan miten saada harrastajat käyttämään tätä ja lisäämään löytönsä tietokantaan. Omasta mielestäni nämä kaksi asiaa voisi yhdistää. Samalla kun dokumentoi löytönsä niin miksei kirjais tietoja ylös löytötietokantaan.
Löytötietokanta tullaan toteuttamaan jokatapauksessa. Millasena ja minkä laajuisena riippuu tietysti meistä harrastajista. Esimerkiksi englannissa heidän tekemänsä työ löytötietokannan kans oli ratkasevassa merkityksessä kun siellä päästiin sopuun säännöistä harrastuksen/löytöjen suhteen. Ilman sitä siellä ois nykyään huomattavasti tiukemmat säännöt piipparoinnin suhteen. Meillä harrastus on lisääntyny roimasti ja sen mukana myös ongelmat. Varsinkin se että esineitä nostetaan maasta yhä kiihtyvään tahtiin. Tämä ongelma voitais muuttaa positiiviseks asiaks jos suurin osa näistä löydöistä saatais löytötietokantaan varsinkin kun esimerkiksi militaria löydöistä tiedot ei juuri ollenkaan päädy mihinkään tietokantaan/luetteloon. Kannattaa muistaa että esimerkiksi tutkijalla on harvoin tarvetta itse esineelle mutta kaikki löydöistä saatava tieto auttaa tutkimuksessa. Uskoisin että tällanen tietokanta jopa vähentäisi museoviraston halua lunastaa eri löytöjä.
Mielellään mahdollisimman paljo ajatuksia tästä. Otetaan tämä vaikka aivoriihi periaatteella eli jopa aluks hulluiltaki tuntuvat ajatukset esille tai sitte voi laitta mulle privaviestinä. Nyt ei siis arvostella muiden ajatuksia vaan koitetaan kehittää niitä edelleen.
Moni ajattelee vielä löydön tehdessään pelkästään esinettä itsessään ja esimerkiksi sen arvoa kun sen arvo todellisuudessa on mitä se voi kertoa meidän yhteisestä menneisyydestä. Tämän takia nappi voi joskus olla huomattavasti arvokkaampi kuin kultakello.
Se mistä tämän napin arvo muodostuu on löytötiedot. Nappi ilman tietoja on arvoton mutta kun sille on tallennettu löytötiedot niin se voi jopa muuttaa historiaa.
Noiden löytötietojen huolellinen tallentaminen on se keino millä harrastajat voivat parhaiten vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa harrastuksen parissa. Keskusteluissa esim. kevään seminaarissa ja sen jälkeen tuo asia on tullu esille hyvin selvästi. Vanhojen ns. huippulöytöjen ilmoittaminen toimii jo melko hyvin vaikka museovirasto onkin niiden suhteen ylityöllistetty. Ongelmana on kaikki muu löydetty esineistö mikä ei tuu dokumentoitua, niin vanhoja esineitä kuin militariaa. Näiden esineiden suhteen menee koko ajan hukkaan tietoa mikä vois olla erittäin tärkeää tutkimuksen kannalta jossain vaiheessa. Esineet on myös yleensä sellasia ettei museovirastolla ole mahdollisuuksia niiden konservointiin ja tallentamiseen mutta tieto pitäis kuitenkin saada näistäki talteen.
Tähän on pari tärkeää ratkasua mihin harrastajien pitäisi alkaa panostaan. Ne toisi roimasti lisäarvoa löydöille sekä harrastajan että tutkimuksen/MV:n näkökulmasta.
Aluksi meidän pitää alkaa paremmin dokumentoida tiedot talteen löydöistämme. Jotku jo näin tekee ja ois hyvä jos saisimme laadittua ohjeet muille miten se pitää tehdä. Ohjeet pitäisi olla niin selkeät ja helpot että löytyisi viitseliäisyyttä dokumentoida jopa se kalsarinappi. Ohjeet myös siitä miten nämä tiedot pitäisi säilyttää turvallisesti tulevaisuuden varalle.
Vähintään yhtä tärkeää kuin löydön dokumentointi olisi tiedon saataville tuominen. Tällaisen löytötietokannan luonti on ollu jo kauan ajatuksen asteella ja jotain kokeilujaki on tehty. Tarve tällaiseen on todella suuri ja yhteistyökumppaneitakin jo löytyis. Saattais jopa löytyä rahoitusta järjestelmän rakentamiseen. Suurin ongelma tuntuu vaan jatkuvasti olevan miten saada harrastajat käyttämään tätä ja lisäämään löytönsä tietokantaan. Omasta mielestäni nämä kaksi asiaa voisi yhdistää. Samalla kun dokumentoi löytönsä niin miksei kirjais tietoja ylös löytötietokantaan.
Löytötietokanta tullaan toteuttamaan jokatapauksessa. Millasena ja minkä laajuisena riippuu tietysti meistä harrastajista. Esimerkiksi englannissa heidän tekemänsä työ löytötietokannan kans oli ratkasevassa merkityksessä kun siellä päästiin sopuun säännöistä harrastuksen/löytöjen suhteen. Ilman sitä siellä ois nykyään huomattavasti tiukemmat säännöt piipparoinnin suhteen. Meillä harrastus on lisääntyny roimasti ja sen mukana myös ongelmat. Varsinkin se että esineitä nostetaan maasta yhä kiihtyvään tahtiin. Tämä ongelma voitais muuttaa positiiviseks asiaks jos suurin osa näistä löydöistä saatais löytötietokantaan varsinkin kun esimerkiksi militaria löydöistä tiedot ei juuri ollenkaan päädy mihinkään tietokantaan/luetteloon. Kannattaa muistaa että esimerkiksi tutkijalla on harvoin tarvetta itse esineelle mutta kaikki löydöistä saatava tieto auttaa tutkimuksessa. Uskoisin että tällanen tietokanta jopa vähentäisi museoviraston halua lunastaa eri löytöjä.
Mielellään mahdollisimman paljo ajatuksia tästä. Otetaan tämä vaikka aivoriihi periaatteella eli jopa aluks hulluiltaki tuntuvat ajatukset esille tai sitte voi laitta mulle privaviestinä. Nyt ei siis arvostella muiden ajatuksia vaan koitetaan kehittää niitä edelleen.