aarremaanalla.com

Tästä varmaankin on ollut puhetta jossain triidissä mutta kysynpä nyt uudestaan kun en löytänyt vastausta.

Jos Museovirasto on merkinnyt karttaan suojellun alueen, niin kuinka kauaksi alueesta pitää mennä jotta voi harrastella? Entä kun karttaan on merkitty nämä suojellut alueet ja sitten on erikseen kaavan laajennusalue merkitty? Mikä tuollainen laajennusalue on? Saako sellaiselle mennä ollenkaan?

Suojeltu alue on, jos se on merkitty alueeks, se karttaan piirretty alue. Kiinteillä muinaismuistoilla on kahden metrin suoja-alue.

Kaavaan merkityt alueet eivät yleensä merkitse suojelualuetta. Voi toki olla että museoviraston suosituksesta kaavaan on merkitty alue suojellun lisäksi mikä tulisi pitää muuttumattomana. Tämä tietysti tarkoittaa sitä että museovirasto pitää aluetta mielenkiintoisena eli ois syytä olla erityisen varovainen sellaselle mennessä ja varsinki lopettaa heti jos jotain vanhaa löytyy. Itse en menis tuolle laajennusalueellekkaan.

Tarkoittaako tää suojeltu alue esim. kylätonttia joka on rajattu punaisella viivalla ja on kiinteä muinaisjäännös?

hapi kirjoitti:Tarkoittaako tää suojeltu alue esim. kylätonttia joka on rajattu punaisella viivalla ja on kiinteä muinaisjäännös?

Esimerkiksi sellaista juuri. Ennen merkitsivät yleensä vain jonkun kohteen karttaan mutta nykyään yhä useammin alueen.

Selvä

Entäs nämä mitä ei ole rajattu kartassa mutta löytyy kuitenkin nippu koordinaatteja?

Taurus kirjoitti:Entäs nämä mitä ei ole rajattu kartassa mutta löytyy kuitenkin nippu koordinaatteja?

Osuuks noi koordinaatit kartan pisteille?

Nämä pistemmäiset ne vasta onki hankalia tapauksia. Siinä on arkeologin ammattitaito tai viitseliäisyys loppunu kesken. Nuo pitäis ehdottomasti olla merkittynä alueena. Ongelmana meidän kannalta on se että on vaikeeta sanoa maallikkona missä on se asuinpaikka ja mihin se loppuu. Jos lukee kuin piru raamattua niin se on nuo kordinaattipisteet ja kahden metrin säteellä. Tekstissä on vähä koitettu määrittää aluetta, mäen laki, mutta aika epämäärästä sekin on. Näitä kohteita museovirasto koittaa tarkentaa sitä mukaa kun arkeologit ehtivät käydä paikan päällä.

Paras ois ottaa yhteyttä museovirastoon ja kysyä heiltä tarkennusta noihin. Jos alueen lähellä etsii niin pitäs lopettaa heti jos löytyy asumukseen viittaavaa esinettä tai muuten mainittuihin ajankohtiin sopivaa esineistöä.

Näistä huolimattomista merkinnöistä oli puhetta keväällä seminaarin yhteydessä. Niitä kuulemma on satoja eikä niitä saada paremmaks ennenkuin arkeologi käy paikalla tarkistamassa alueen ja siinä tietysti menee aikaa kun tuota työtä tekeviä arkeologeja on tosi vähän.

Eikös tuossa kartan kohteessa ole rauhoitusluokka 3, eli paikka on tutkittu loppuun tai tuhoutunut eikä ole enää rauhoitettu?

Näköjään aamusta hoksottimet vielä jumissa. Fisherman on ihan oikeassa. Luokka on 3 eli ei käytännössä rauhotettu. Kannattaa tommosessa kuitenki muistaa että yksikin mainittuihin ajankohtiin sopiva löytö nostaa sen käytännössä takas luokkaan 2 kunnes museovirastosta toisin ilmoitetaan eli erittäin varovaista tutkimusta tollasella paikalla.

Mulla on kerran käyny niin että tutkin tuommosessa paikassa ja jopa paikallismuseo tiesi siitä. Poliisit tuli kuitenkin ja käskivät poistua paikalta koska paikka on rauhotettu. Joku asiasta "tietävä" naapuri oli hälyttäny ne paikalle. Harmittavaa sillä hetkellä mutta menin kuitenkin myöhemmin jatkamaan tutkimusta. Mitään erikoista ei paikalta löytyny paitsi se naapuri joka tuli mulle vielä toisella kertaa vaahtoamaan miten olen rikollinen. Kun sain hänet rauhottumaan niin meni viesti perille että kyseessä on luokka 3. Sittemmin ollan tän henkilön kans tehty paljonki yhteistyötä. Ihan vaan vinkkinä että monesti alueella asuvat ihmiset tietää aika hyvin tällaset asiat.

Särähti tuo ammattitaidon ja viitseliäisyyden puute sen verran korvaan että piti vähän rustata noista mj-rekisterin pisteistä…

Miikka Haimilan (töissä Museoviraston Arkisto- ja tietopalveluissa) artikkeli ”Muinaisjäännösrekisteri 20 vuotta myöhemmin – muinaisjäännösrekisterin lyhyt historia” (viimeisimmässä Arkeologia Suomessa s. 25-33 kts. http://www.nba.fi/fi/File/1691/arkeolog ... 7-2008.pdf ) heijastelee parin vuoden takaista tilannetta. Viimeisimmät käänteet leikkauksineen päivineen eivät siis ole päässeet mukaan, mutta rekisterin sisällön ja alkuperäisen tarkoituksen hahmottamiseksi teksti on varsin hyvä.

Haimila kirjoittaa s. 30 että ”Vuonna 2000 tallennettuna oli 11 907 kiinteää muinaisjäännöstä ja 1 536 muuta kohdetta. Vuoden 2009 lopussa kiinteitä muinaisjäännöksiä oli 24 487 ja muita kohteita 7 565.” Tarkkaa arviota nykymääristä en ole kuullut tai nähnyt, mutta rekisteriportaalin perusteella mj-rekisterissä olisi tänään yhteensä kiinteitä muinaisjäännöksiä 27 875 kohdetta ja kaiken kaikkiaan 37 835 kohdetta, eli mikäli tämä tieto ylipäätänsä pitää paikkaansa yli 3 000 muinaisjäännöskohdetta ja miltei saman verran muita kohteita on viety rekisteriin viimeisen parin vuoden aikana.

Haimila jatkaa s. 30 ”Nykyisessä rekisterissä käytännössä kaikilla kiinteillä muinaisjäännöksillä on pistemäinen sijaintitieto. Aluemainen paikkatieto on pitkään ollut noin puolella kohteista. Muinaisjäännöksiä löydetään vuosittain niin paljon, että lähinnä vain uusien kohteiden sijainti pystytään tallentamaan alueena. Takautuvasti aluerajauksia tehdään vain silloin, kun tietoja tarvitaan akuutisti suojelutyössä.”

Rekisteriä täyttää Museovirastossa käsittääkseni pääasiassa noin kymmenkunta henkilöä. Näistä henkilöistä ”aluevalvojat” (intendentit) tekevät pääasiassa maankäyttöön liittyviä viranomaislausuntoja omilta alueiltaan ja erikoistutkijat hoitavat kunkin erityisalansa kysymyksiä. Ja tuolla ”akuutilla suojelutyöllä” tarkoitetaan juuri muuttuvaan maankäyttöön liittyviä tilanteita, lähinnä kaavoittamista ja rakentamista joihin museovirasto puuttuu lakisääteisenä viranomaisena, ei harrastamisen tai tutkimuksen tarpeita.

Lisäksi on vielä tällainen loppukaneetti ”Pisteaineistossa on pitkään pyritty 50 m tarkkuuteen, mikä toteutuu yli 90 % kohdalla. Koska koordinaatteja edelleen syötetään myös käsin, seuraa lyöntivirheitä, jotka saattavat aiheuttaa suuria paikannusvirheitä.” Eli jos homma ei tunnu maastossa täsmäävän rekisterin piste- tai aluetietojen kanssa niin kannattaa jättää kaivaminen väliin ja ilmoitta mieluummin asiasta eteenpäin joko virastolle tai paikalliseen maakuntamuseoon.

Missä sitten voi harrastaa? Mitään metrimääriä tunnetun kohteen rajoilta on turha ruveta kyselemään, koska ainoa rehellinen vastaus on että tilanne rajauksien tarkkuuksien osalta vaihtelee niin suuresti, ettei ole olemassa yhtä oikeaa tai maalaisjärjen avulla pääteltävää vastausta. Suurinta osaa kohteista ei ole rajattu esim. koekaivauksin vaan pelkän inventointitiedon varassa. Ja miksi ei? Jos tarkemmalle rajaustiedolle ei ole välitöntä tarvetta ei kukaan sen tuottamisesta halua maksaa, ei valtio, eivät kunnat tai yksityiset. Totuus on myös se että muinaismuistolain ja niiden kansainvälisten sitoumusten valossa, joihin Suomikin on sitoutunut velvoittavasti, suojelu on ensisijainen tavoite ja tutkiminen vasta toissijaista, sen lähtökohtaisesti tuhoavan luonteen vuoksi.

Haimila viittaa kirjoituksensa lopussa Inspire -direktiiviin ja sen tuleviin vaikutuksiin. Niille joille Inspire ei ole tuttu ennestään niin kyseessä on EU-direktiivi, jonka avulla kansallisista paikkatietoaineistoista ja -palveluista on tarkoitus etapeissa luoda EU:n jäsenmaiden yhteinen, yhtenäinen ja helposti hyödynnettävä paikkatietokokonaisuus. Esim. paikkatietoikkuna.fi palvelu ja tämäkin uutinen http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tied ... ticle=5720 ovat osa tätä laajempaa kokonaisuutta.

Lopuksi vielä muutama ajatus noista rekisterissä kummittelevista luokista 1-3. Toivottavasti en toista jo aikaisemmin sanottua mutta alun perin nuo luokat olivat ilmeisesti suojelutyössä MV:n sisäiseen käyttöön tarkoitettuja ja niistä päätyi tiedot julkisuuteen maakuntaliittojen julkaisemien maakuntakaavojen kautta.

Olen täysin tietoinen viime kevään seminaarin keskusteluista, mutta todellisuus on taas astetta monimutkaisempi mitä ne paikalla lausutut muutamat ylimalkaiset lauseet antoivat olettaa. 3. luokassa on tietojeni mukaan niin tutkittuja kohteita, kuin tuhoutuneiksi oletettuja ja ilmeisesti myös kohteita joiden kuntoa ei ole voitu havainnoida viimeisimmän inventoinnin yhteydessä. Ongelmana on että eri aikoina luokkaa on käytetty eri tavoilla ja on lisäksi epäselvää miten laaja ongelma on.

Keseppan kanssa samaa mieltä siitä että yksikin aikakauteen sopiva löytö voi tässä yhteydessä riittää. Kannattaa siis seurata rekisterin päivityksiä, olkoonkin että odottavan aika on pitkä…

Tuohon ylläolevaan, nimimerkki Turisten, kertomuksen kohtaan:

"Haimila kirjoittaa s. 30 että ”Vuonna 2000 tallennettuna oli 11 907 kiinteää muinaisjäännöstä ja 1 536 muuta kohdetta. Vuoden 2009 lopussa kiinteitä muinaisjäännöksiä oli 24 487 ja muita kohteita 7 565.”


Myönnän olevani syyllinen. Tuohon aikaan kävin oikeutta (noin vuonna 1998-2000) museovirastoa vastaan aina korkeinta oikeusastetta myöten . Ja tietysti hävisin jutun.

Jutussa oleellisena asiana oli se kuinka yksityinen ihminen voi tietää mikä on muinaismuiston raja. Olinhan aikanaan kysynyt museovirastolta eräiden alueiden rajoja, jotta tiedän minne voi mennä. Museovirasto vastasi että voivat tehdä sen minulle mutta tekisivät sen tuntilaskutushinnalla.

Ilmeisesti oikeudenkäynti oli sittenkin hyödyllinen kun heti lähtivät raivoisasti merkkaamaan niitä kartalle.

Onko tarvetta kysyä Museovirastolta heidän mielipidettään/lupaa peltoon, joka on ympäröity suojelluilla alueilla? Riitänee kun on maanomistajan lupa peltoon? Onko jollain henk.koht. kokemusta tällaisesta?

Entä mitä jos pellolta löytää jotain hyvin vanhaa ja ainutlaatuista. Voiko Museovirasto tulla tuosta vain tutkimaan peltoa yms.? Maanomistajilla tuntuu olevan vähän pelkoa Museoviraston voimista ja ymmärrän sen kyllä jos olisi omasta pellosta kyse.

DigDeep kirjoitti:Onko tarvetta kysyä Museovirastolta heidän mielipidettään/lupaa peltoon, joka on ympäröity suojelluilla alueilla? Riitänee kun on maanomistajan lupa peltoon? Onko jollain henk.koht. kokemusta tällaisesta?

Entä mitä jos pellolta löytää jotain hyvin vanhaa ja ainutlaatuista. Voiko Museovirasto tulla tuosta vain tutkimaan peltoa yms.? Maanomistajilla tuntuu olevan vähän pelkoa Museoviraston voimista ja ymmärrän sen kyllä jos olisi omasta pellosta kyse.

Ei tullut tähän mitään mielipidettä, joten ei muuta kuin keväällä harrastelemaan.

Kyllä niille pelloille voi mennä vaikka ovatkin suojelualueitten ympäröimänä. Tietysti kannattaa olla erityisen tarkkana jos alkaa löytymään vanhaa esineistöä. Jotku haluais tietysti suojella monta neliökilometriä tunnetun kohteen ympäriltä mutta kun mennään lain antamien rajoitusten puitteissa niin homma on hyvällä pohjalla.

Seminaarissa puhuttiin aika paljo tästä suojelualueitten rajauksesta ja niiden epäselvyyksistä. Mukava oli huomata että arkeologeilla oli aivan samat murheet ja epäselvyydet kuin meilläkin näiden asioiden suhteen ja tulevaisuudessa näitä asioita tullaan tarkentamaan.

Maanomistajaa voit rauhotella sillä että pellon käyttöä eivät ala rajoittamaan vaikka sieltä löytyis mitä. Rakennusluvan saaminen tulevaisuudessa voi hyvin pienellä todennäköisyydellä vaikeutua mutta ei sekään olis mahdotonta. Vaatis vaan alueen tarkempaa tutkimista ennen rakentamista. Tämä kannattaa muistaa muutenkin kertoa maanomistajalle koska heillä ymmärrettävistä syistä on vähä pelkoa asian suhteen ja paljo väärää tietoa.