aarremaanalla.com

Mitä näkemyksiä on foorumilaisilla? Mitkä ne etäisyydet tulisi olla?

Olen tavannut lakitekstit ja foorumin juttuja läpi, mutta mitään konkreettista selkeää säännöstöä ei taida olla.

Näkemykseni mukaan lain perusteella etsintään kiinteiden jäännösten läheltä ei ole esteitä (metsässä ei taida edes tarvitse kysyä maanomistajan lupaa). Joku heitti, että 2m etäisyys ok (tuntuu pieneltä). Mutta jos vaikka etsii kuppikivestä 20 m päästä, onko se ok?

Oma näkemykseni on, että ko. paikkoja tulee suojella viimeiseen asti, mutta niiden historiallisen merkitsettömyyden takia ei museovirasto tule ikinä kohdistamaan resurssejaan varmaankaan 90% paikoista.

Kuitenkin samaan aikaan useita metsissä olevia muinaisjäännöspaikkoja on tuhottu mettäkoneella tai kaivurilla. Eikä ketään kiinnosta...

Olisiko siis jopa parempi käydä tutkimassa lähistön alueet sekä "inventoida" mitä sieltä löytyy ennekuin paikat tuhotaan kokonaan?

Lakitekstitikin näyttää olevan v -63, jonka jälkeen maailma on muuttunut erittäin paljon joten senkin uudistamista tarvittaisiin.

Ei taida tuohon mitään yksiselitteistä vastausta olla, paljon riippuu millainen muinaismuisto on kyseessä. Yksittäinen kuppikivi ei montaa metriä tarvinne suoja-alueekseen, kun taas isompi kokonaisuus tarvitsee mielestäni myös suhteessa isomman suoja-alueen.

Esim. asuinpaikoissa ja kalmistoissa on usein sellainen ongelma että niiden laajuutta ei tiedetä ellei paikkaa ole arkeologisilla kaivauksilla niin laajasti tutkittu. Tällaisissa tapauksissa kaksi metriä on kyllä liian vähän, joten panisin vähintään nollan perään, mieluummin enemmänkin, mutta niinkuin jo mainittiin niin kuppikivelle se varmaan riittää ellei muita muinaisjäännöksiä lähellä ole.
arvelee villimies

HunsVotti kirjoitti:Jos olet sitä mieltä, että muinaisjäännöksiä on suojeltava viimeiseen asti, kannattaa varmaan olla kaivamatta.

Totta tuo. Mutta taidan silti mennä, ainakin vähäsen. Taitaa olla niin, että vaikka harrastankin "paheellista" metallinpaljastusta, sijoitun historian suojelussa ja luonnon suojelussa kärkikaartiin.

Noissa laajemmissa kohteissa, juurikin vaikka peltokalmistoissa tuo alue on kyllä vaikea määrittää. Älyä, tietämystä ja harkintaa tarvitaan. Jonkinlainen suoja-alue taulukko olisi hyvä.

Sulikka kirjoitti:
Noissa laajemmissa kohteissa, juurikin vaikka peltokalmistoissa tuo alue on kyllä vaikea määrittää. Älyä, tietämystä ja harkintaa tarvitaan. Jonkinlainen suoja-alue taulukko olisi hyvä.

Katso ainakin noista museoviraston rekistereistä josko se paikka on merkitty kartalle tällä tavalla: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsov ... =405010002
Eli tuossa on merkittynä alue jonne ei ole hyvä mennä piippailemaan.

Yki

Yki kirjoitti:

Sulikka kirjoitti:
Noissa laajemmissa kohteissa, juurikin vaikka peltokalmistoissa tuo alue on kyllä vaikea määrittää. Älyä, tietämystä ja harkintaa tarvitaan. Jonkinlainen suoja-alue taulukko olisi hyvä.

Katso ainakin noista museoviraston rekistereistä josko se paikka on merkitty kartalle tällä tavalla: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsov ... =405010002
Eli tuossa on merkittynä alue jonne ei ole hyvä mennä piippailemaan.

Yki

Tuolta museoviraston rekisteristä niitä juuri tarkastelenkin. Mutta kaikissa kohteissa ei ole tuota varoaluetta, joista alkuperäinen kysymys juontuikin.

Tämä on tosiaan kysymys mihin me kaikki törmätään jossain vaiheessa. Syykin on selvä. Rauhoitettujen alueiden rajat olisi pitäny merkitä selkeästi portaaliin jolloin epäselvyyksiä ei ole. Nykyään moni paikoista on merkitty vain pisteellä jolloin etsijän pitäis päätellä paikan päällä miten laaja alue on. Ellei näkyvissä ole selkeitä muinaismuistoja niin jopa ammattilaiselle alueen määrittely on erittäin vaikeeta. Nykyään alueet merkitään jo paremmin mutta vanhoja merkintöjä on todella paljo eikä niiden korjaaminen onnistu nopeasti. Se kun vaatii aina arkeologin käynnin paikan päällä.

Mun mielestä (tämä on siis vain mun oma mielipide) tuo 2 metriä riittää näkyvästä kiinteästä muinaismuistosta. Ellei näkyvää ole niin maaston muotojen mukaan niin kaukaa että voi arvella olevansa niin kaukana ettei voidan pitää samana alueena. Tärkeintä on kuitenkin aina se että lopettaa etsimisen jos vanhempaa esineistöä löytyy, jonka voidaan arvioida kuuluvan rauhotusalueen ikään. Aivan kuten missä tahansa muuallaki kun alkaa löytymään jarrua pitää alkaa painamaan viimeistään kun kolme esinettä on löytyny.