aarremaanalla.com

Ajattelin aloittaa uuden aiheen, vaikka tätä aihetta on varmasti sivuttu jo jossain. Mieltäni jäi kuitenkin vaivaamaan tämänpäiväinen yhteydenotto erääseen isäntään, jolla oli selkeästi jo oma ennakkokäsitys metallinetsinnästä. Eikä siis mitenkään positiivinen. Esitin asiani asiallisesti, mutta isäntä sanoi että "ei saa tulla minun pelloilleni". Lisäsi vielä siihen,että "ollaan paikalla koko ajan,joten ei kannata tulla kuljeksimaan".
Minua ei niinkään vaivaa se,että kielsi. Ei toki, etsintäpaikkoja kyllä löytyy. Se vaivaa, että isäntä luuli minun menevän sinne salaa hiiviskelemään,kun en saanut lupaa. Hänellä oli ihan selvästi negatiivinen käsitys koko touhusta ja esitti asian niin, että minullekin tuli olo, että olen suunnittelemassa jotain rikollista tekoa.
En tiedä olisiko ollut parempi mennä paikan päälle kysymään lupaa. Soitin tällä kertaa ja tulos oli tämä. Oli muuten ensimmäinen kielto. Onko muilla käynyt näin ? Onko kukaan kieltänyt?
Kävi mielessä Koroisten juttu, olisko se vaikuttanut ihmisten käsitykseen metallinetsinnästä täällä Turun seudulla. En tiedä. En kuitenkaan lannistu, paljon on luvallisia paikkoja ja ne ystävällisen isännän pellot syksyllä odottavat...

Onhan näitä äreitä maanomistajia, joiden mielestä jokamiehenoikeudetkaan eivät päde heidän maillaan.. En usko, että sillä lehtijutulla on niin suurta vaikutusta. Juttelin maakuntamuseoon päin asiasta taannoin, ja siellä suhtautuminen oli ihan asiallista enkä huomannut mitään muutosta negatiivisempaan suuntaan.

Itse koittaisin mennä vaan kasvotusten juttelemaan maanomistajien kanssa. Vaikka sitten reilusti etuajassa keväällä, tai vasta syksyllä, kun isännät huristelevat koneittensa kanssa pelloilla. Omat kokemukset ovat ainakin olleet positiivisia - traktoreiden hyteistä löytyy enimmäkseen hyväntuulisia ihmisiä.

Taidan itsekin tästä lähtien mennä ihan kasvokkain puhumaan asiasta.
Ainakin se isäntä, jonka tapasin pellon reunalla, oli erittäin hyväntuulinen ja toivotteli oikein tervetulleeksi pelloilleen.
Ehkä hämmästyin tämänpäiväisestä sen takia, kun muistin sen tapaamani isännän suhtautumisen ja odotin samaa muilta.
Tähän saakka isännät ovat olleet oikein myötämielisiä, puhelimessakin. Tämä oli tosiaan ensimmäinen tapaus.

Minulle on henkilökohtaisesti vaikeampaa yrittää kuvailla sitä mitä siinä siis oikeasti tapahtuu... Olen ujo ja alan helposti söpöttää... "saanko tulla piippaamaan teidän pellolle, ku tällä löytyy noita rautanauloja helposti, ku ois tarkoitus etsiä jotain muuta mutta löytyy mutteritki, ja jos ois lato niin siellä ainaki ois hangon piikkejä.. niin että saako?"

Minä vältin sanaa aarteenmetsästys tai aarteenetsiminen, ettei isäntä luulis mun kulkevan joku kullan kiilto silmissä, koska siitähän ei ole kyse.
Siltikään ei antanut lupaa. Jotensakin jäi olo, että isäntä luokitteli meikäläisen ilkivallan tekijäksi.
Pellot on kesannolla, joten sen puoleen siellä olis voinut kaivaa. Mitäköhän se isäntä pelkäs sieltä löytyvän?!
Ei olis luulis olevan keneltään pois jos jotain hylsyjä tai jotain muuta vanhaa löytää. Ehkä isäntä halus pitää kaikki mahdolliset löydöt omalla pellollaan.
No,onneks on muita etsintäpaikkoja, joihin saa jopa luvan.

Mariza kirjoitti:

Mitäköhän se isäntä pelkäs sieltä löytyvän?!

Olen törmännyt usein tuollaiseen "meidän mailla ei tongita" tyyppiin.
Taustalla tietysti erilaisia pelkoja ja "mitäs jos löytyy jotain arvokasta" ajattelua.
Useissa tapauksissa ei kannata jäädä selostamaan ja kinaamaan se vain pahentaa tilannetta, aika auttaa parhaiten. Isäntä kuulee naapureiltaan miten homma oikein menee ja tarkistaa myöhemmin kantansa kun naapuri kertoo mitä heidän mailtaan löytyi.

Asioita joita minun kysyessäni lupaa on isäntä tuonut esille ovat ainakin:

- Jos löytyy jotain tuleeko tutkimuksia jotka hankaloittavat minun maanviljelyelinkeinoani.
Vastaus: Äärimmäisen epätodennäköistä. Suomessa ei ole pantu ainoatakaan peltoa pakettiin pellosta löytyneen esineen takia.

- Jos löytyy jotain arvokasta minä isäntä menetän rahaa koska olisin voinut sen itse löytää joskus mailtani.
Vastaus: Tulen näyttämään mitä löysin. Ja selostan Museoviraston tavat ja lunastusmenettelyn. Lisäksi herkeästi annan joitakin kolikoita isännälle jos vain haluavat (hyvin harvoin haluavat). Lisäksi jos löydän selvästi isännän suvulle kuuluvan esineen (sinetti, lusikka nimmareineen jne) annan sen omistajalle.
Toistaiseksi en ole löytänyt muiden mailta mitään niin arvokasta että kummallekin osapuolelle herää rahanhimo, mutta aika näyttää.

Näin siis minä. Kukin tehköön oman tyylinsä ja kehittäköön sitä omaksi parhaakseen.

Mariza kirjoitti: Mitäköhän se isäntä pelkäs sieltä löytyvän?!

Todennäköisesti sillä on ruumiita koko pelto täynnä. 96% varmasti kyseessä on joku sarjamurhaaja! Selvä tapaus.

Falkenhorst kirjoitti:

Mariza kirjoitti: Mitäköhän se isäntä pelkäs sieltä löytyvän?!

Todennäköisesti sillä on ruumiita koko pelto täynnä. 96% varmasti kyseessä on joku sarjamurhaaja! Selvä tapaus.

Kukas kahjo tämä on. Pankaas killi-listaan

Puhelimella soittaessa ei koskaan voi tietää, jos vaikka pellon omistaja sattui istumaan paksalla. Siinä voi tulla harrastuksesta vähän huono maku, kun joutuu juoksemaan housut kintuissa ja perc likasena vastamaan puhelimeen ja soittaja onkin joku täystuntematon pellontonkija. Itseäni ainakin potuttas ja kielto saattas tulla.
Toisaalta se kyllä potuttas vähintään yhtä lailla juosta ovea avamaan.. No joo... En sano enää mitään... ._.

Ymmärrän pointtisi kuitenkin.
Ehkä pitää tosiaan etsiä ne isännät pellon reunalta tai traktorin hytistä, niin ei ainakaan sen ihmeempää hommaa keskeytä.

Nimenomaan.
Tota mä hainkin takaa, mutta joo...

Se on vaan huonoa tuuria, jos häiritsee maanomistajaa "pahassa paikassa". Varmaan puhelinsoitoilla lähentelevillä lehtimyyjillä on sama ongelma.

Menee nyt aika pahasti psykologiaksi tai jotain, mutta luulen, että kun käy kysymässä lupaa silloin, kun maanomistaja on peltotöissä niin lupa tulee helpommin. Ulkoilma ja luonnonvalo vaikuttaa varmasti piristävästi ja jos maanomistaja on ollut yksin pellolla hommissa koko päivän, niin on varmaan ihan mukavaa rupatella välillä muidenkin kanssa, kuin kuunnella vain traktorin pörinää. Vielä jos peltotyöt ovat hänen mielipuuhaansa, niin on vaikea uskoa, että traktorin kopista löytyisi kovinkaan kärttyisää ukkoa.
Tosin jos maanomistajalla on paha kiirus ja hän käsittää, että haluat tulla kaivelemaan monttuja hänen vasta lanaamalleen pellolle, niin se on taas huonoa tuuria.

Luvan saaminen on varmaan aika pitkälti tuurista kiinni.
Itse en uskalla kysellä lupia vaikka kovasti tekisi mieli pellolle. En siis uskalla myöskään ilman lupia mennä.

Yhdeltä isännältä luvat juuri kyselin, kaupan päälle tuli aimo annos paikallishistoriaa ja tietoa aiempien piippailijoiden liikkeistä. Suomalainen perusluonne saattaa olla ujo ja pikkaisen myrtsi, mutta tuskin kukaan kovaa puree.

Edit: Ihan naamatusten siis, molemmat suht rennoissa fiiliksissä - ei siis kesken valiohiehon poikimisen tai kevätkylvöjen