aarremaanalla.com

Tuollaista pikkuroinaa löytyi lapista. Paikalla oli sodan aikana ollut saksalaisten hallinnoima sotavankileiri. Venäläisillä vangeille oli teetetty pakkotyönä metsätöitä. Paikka oli täynnä metallia ja etsittävää ja löydettävää riittänee...

Pikkasen tarvitsee terää teroittaa ennenkuin puunkaato hommiin pääset.

Paljon on Lapissa kaivettu, mutta niinkuin näissä metallinpaljastin hommissa aina käy niin aina on tavaraa jäljellä vaikka kuinka moni olisi alueen haravoinut. Ja mikäs sen mukavempaa seutua kun Lapin metsät, juoksuhaudat ja pesäkkeet!

Jännä ajatella että noista lusikoista on joku särpinyt keittoa yli 70 vuotta sitten. Joku vartija on peilannut itseään tuosta peilistä (peilin siruja) ennenkuin on lähtenyt riiaamaan lähitalojen suomalais tyttöjen kanssa.

Paljon löydettävää lapissa kyllä vielä on. Laitan vaatimattomista löydöistäni joku päivä lisää kuvia tänne... jos joku niistä on vaikka kiinnostunutkin.

Kyllä niistä kiinnostuneita löytyy. Harmi kun useimmat ei jätä kommenttia katselustaan mutta kyllä näitäkin on moni käyny katsomassa.

Hienoja löytöjä. Kuten kirjoititkin niin nuo esineet tuovat historian käsiimme hyvinkin elävänä

Kyllähän tuollaisiin mestoihin olisi kiva päästä piippailemaan. Käyn kyllä parin kuukauden välein Lapin puolella ja mahdollisuutta olisi ajan puolesta piippailuhommiin.

Mutta.. Pitäs vielä tonkia tietoa, että minne kannattaa mennä, sikäli mikäli majapaikkani läheltä edes löytyy tuollaisia paikkoja..

Ei kai sellaista olekaan kuin vaatimaton löytö, kaikki nämä on otteita historiasta, oli se sitten 1600-luvun kolikko tai 40-luvun sahanterä. Itselleni sillä ei ainakaan niin suurta merkitystä ole sattuuko joku löytämäni hevosenkenkä olemaan vm. 1941 tai 1841, yhtäkaikki - historiaa.

Tämän harrastuksen yksi parhaita anteja on juurikin tuo mielikuvituksen virta kun löytää jonkun kenties kauan sitten pudottaman esineen, joka on saattanut olla omistajalleen hyvinkin tärkeä ja henkilökohtainen. Oli se sitten peili, lusikka, kello tai mikä hyvänsä.

Ja KorPPille, paikallisilta saa usein hyvän suuntiman ja parhaat vinkit sopivista paikoista ja loppu onkin sitten ihan tuurista kiinni. Itse olen helposti kolminumeroisen määrän pesäkkeitä ja juoksuhautoja Salla-Savukoski-Kemijärvi alueilla kävellyt, kaivellut ja polvillaan maata kuluttanut, mutta lopujen lopuksi kaikki on siitä tuurista kiinni. Vaikka kaveri kävelisi samoja jälkiä kuin sinä niin aina löytyy tavaraa, johon edelläkulkeneen kela ei ole sattunut osumaan...

Pista Jouko kuvia tulemaan - katselijoita ja kiinnostuneita riittää aina

löytöjä esille vaan. minä myös kattelen kaikkea mielenkiinnolla.
ja toin ko löytäs mikä lallin kädessä ompi tuossa lallin prof.kuvassa
kaikilla löydöillä on historiansa..