aarremaanalla.com

Sänkipellosta on käyty läpi 1/3 osa ja kiirettä on pidettävä, jos mielii
käydä loputkin ennenkuin ruoho nousee liian pitkäsi.

Tavaraa nousee mukavasti eri ajoilta.

Painavimman esineen tittelin saa leijonan (?) tassu , joka ei
mielestäni ole lohjennut, vaan siisti "amputoitu"
Loppuleijonasta ei löytynyt jälkeäkään


Tuo suurin kooltaan oleva jollain kiiltävällä pinnoitettu kupari-
juttu tuo jotenkin mieleen villimiehen löytämän ristisoljen, joskin
aukkojen muodot poikkeavat melkoisesti. Parenpaakaan en keksi.

Nappeja pellossa piisaa. Suurimman halkaisija 30 mm!! (ennätys?)
Koristeellisin lienee hopeaa


Myös lyijysinettejä on ollut runsaasti

Olenko väärässä, jos oletan, että pikku lyijykeilat
ovat viimeistelemättömiä tussarin kuulia?



Koomisen mittasuhteen omaava pikku kuparipultti onkin 10 ampeerin
sulake





Lusikoita ,jossa koristeelisemmassa leimoja, joita alan miehet osaavat
varmaankin tulkita.



Kolikoitakin nousee; huonokuntoinen klipping lienee vanhin.
Täma allaoleva v. 1636 ör oli pellon pinnalla!!!



Alla nuorempia "suomi" kolikoita



Huomenna taas heinäpellolle haravoimaan !!

Lusikka on hopeaa ja tekijä Olof Robert Lundgren 1857 Turku. 25 penniä on hopeaa myös ja hieno löytö sekin.

No johan ootte pellon löytänyt.Huippu tavaraa,hopea kolikkokin.Tuo iso hopeanappi on kyllä paras

Ei !*#% mitä löytöjä pakko se on tulla sinne pellolle ilmeisesti

Rupeshan sieltä löytyy...
oliko pojat mukana?
Onneksi olkoon mahtavista löydöistä!!!

Juu on kyllä hieno hopea nappi.

Hienoja löytöjä
Yläkuvan vasemmassa alanurkassa taitaa olla 1500-luvun alun klippinki

Jep "lyijykeilat" on musketinkuulia, mutta asiaa on pohdittu aina silloin tällöin ja melkeimpä väittäisin että "häntä" on tarkoituksella jätetty

Eräissä, lähinnä kyläseppien tekemissä luotimuoteissa jää tuollainan valuhäntä joka katkaistaan pois. Joissakin edistyksellisemmissä muottipihdeissä on erillinen leikkuri jolla häntä napsaistaan pois.
"Ammattimaisissa" luotimuoteissa valu suoritetaan saranaan kiinnitetyn liikkuvan levyn läpi ja levyä sivusuuntaan napauttamalla häntä katkeaa jo ennenkuin muotti avataan.
Luodin läpimitta näyttäisi olevan jotain 12mm luokkaa joten taitaa olla siviilipuolen tavaraa. Musketin kuulat ovat yleensä 17mm paremmalla puolella.

Täällä pälkäneellä on pellot täyteen kostianvirran taistelun aikaisia musketinkuulia, kuulien koko on n.10-20mm suurinosa n.17mm. On hännällisiä ja hännätömiä, löytöjen perusteella hännälliset on hyökkääjien(venäläiset) ja hännättömät puolustajien(ruotsalaiset). Hännällisten kuulien "häntä" vaikuttaisi hyvinkin tarkoitukselliselta usein aavistuksen sienimäinen ja sisäänpäin kovera, eikä mitään valupärseitä. Olisiko niihin voitu sitoa esim. kangasta tiiviyden parantamiseksi? Teoria kiireestä ei oikein tunnu uskottavalta koska täällä puolustajille tuli kiire lähtö ja niiden kuulat oli hännättömiä? Ja tuskin venäläiset lähtee "raakileilla" tärkeään suunniteltuun hyökkäykseen?

Taitaa olla enemmän laiskuutta tai tietämättömyyttä ettei häntää ole poistettu. Voihan se olla ettei noita hännällisiä ole edes ammuttu vaan ne on tippunu tai nakattu menemään epäonnistuneina.

Hännälliset on kuitenkin huomattavasti epätarkempia kuin hännättömät. En usko että taisteluiden johtajat olisivat antaneet käyttää sellasia jos olisivat tieneet.

Yks mahdollisuus on että noita hännällisiä ei oltais ammuttu musketista vaa tykistä jolloin hännästä ois ollu hyötyä kun kuulaparvi ois levinny suuremmalle alalle.

Olen Keseppan kanssa samaa mieltä tuosta, ettei niitä hännällisiä ole ammuttu.
Ja niitä on muutenkin tippunut taskuista ja pusseista valmiina ja keskeneräisinä
kanervikkoon vaikka kuinka paljon,omatkin löydöt (muutama sata kappaletta)ovat
ampumattomia pääasiassa.

Samaa mieltä myös. Jos noita hännällisiä on ammuttu niin luulisi jonkun jo löytäneen osittain litistyneen kuulan jossa on häntä vielä jäljellä?

On kyllä löytynyt liiskaantuneita hännällisiäkin! Eikö musketinkuula ole aika virheetön tiputtua peltoon osumatta muuhun? Kostianvirran eteläpuolisella pellolla kuulat ovat pyöreitä mihin ruotsalaiset ampuivat joen toiseltapuolelta olevista juoksuhaudoista. Toki on liiskaantuneitakin mutta pää sääntöisesti osumattomia? ja hännättömiä, tuskin epäonnistuneita hännällisiä kuulia olisi otettu niin paljon mukaan koska aikaa oli valmistella hyökkäystä ja niitä on noin puolet löydöistä pakoreitillä?

Asehistoriasta satun jonkin verran tietämään yli 40 vuotisen aseharrastuksen myötä ja täytyy sanoa että tarkoituksellisesti ammutut hännälliset kuulat olisivat minulle uusi asia.
Pyöreät luodit ( musketti noin yli 17mm ja pistooli 10-15mm ) pyrittiin osumatarkkuuden varmistamiseksi leikkaamaan mahdollisimman pyöreiksi. Kuulan tiivistämiseksi aseen piippuun sekä syntyvän mustaruutikarstan liuottamiseksi käytettiin pientä pyöreähköä lampaanrasvalla kyllästettyä kangaslappua jonka kanssa kuula painettiin piippuun.
1800-luvun lopulta eteenpäin käytettiin peukalonkyynnen kokoisia lyijykuulia tykistön shrapnelliammuksissa. Mielestäni vanhemmissa tykistön kartessiammuksissa käytettiin isompia rautakuulia noin 25-40mm.

Musketinkuulan lähtönopeus on sen verran alhainen että jollei osu kiveen tai muuhun kovaan kohteeseen säilyttää muotonsa varsin hyvin. Eli hiekkaan tai multaan osuessaan ei juurikaan litisty.

Tässä kuva osuneesta hännällisestä, joka on löytynyt Kätkäläisen mainitsemalta alueelta.





Kostianvirran alueella piippailleet törmäävät niin usein hännällisiin kuuliin, että olisi jo suorastaan ihme, jos niitä olisi putoillut sinne vain vahingossa.

Tuo musketinkuulien tarkkuus on pyöreänäkin niin huono, että tuollainen häntä ei juurikaan heikentäisi tulosta mutta jos hännässä oli kierrettynä jotain tiivistettä joka nopeuttaa lataamista niin etuhan olisi huomattava. Niin ja näitä hännällisiä on löytynyt vain isovihan alueen taisteluista ja juuri siltä alueelta mihin venäläiset ampuivat. Ehkä häntä on ollut ko. aikakauden kokeilu josta luovuttiin mutta fakta on se, että niitä on ammuttu. Lisäksi tuntuisi oudolta että hyökkäävä osapuoli eli venäläiset olisivat olleet pakotettuja käyttämään keskeneräisiä kuulia. Onko Jore ja pojat nuo teidän kuulat ko. aikakaudelta?

t. patti

Kuulat jotka ovat osuneet(viholliseen)nestekudokseen, ovat jääneet sisään ja ovat sienimäisiä, on lääkäri ne poistanut(jos on ollut aikaa) kuulan osuessa esim kiveen tai muuhun kovaan on luoti kulmikas tai repaleinen.nämä ovat bastiliikan lain alaiksuuksia.Tietenkin kaikki riippuu luodin lähtönopeudesta ja painosta ja ampumamatkasta,tosin lähtönopeudet ovat olleet aika vakiot, johtuen ruudista (mustaruuti)

ja lisäksi (kuulasta ) puuttuu rihlan jäljet.tosin suoraputkisiakin tuolta ajalta löytyy(viittaus nostoväkeen) pakkootetut ja raudat sen mukaan

Kai se on sitten mahdollista, että noita on ammuttu musketeistakin, vähän kyllä oudolta vaikuttaa. Kesepan mainitsema tykkinammus kuulostaisi järkevämmältä. Jostain olen joskus lukenut, että jonkin näköisiä kanistereita täytettiin pienillä roinalla ja ammuttiin tykillä. Tuollaiset viimeistelemättömät kuulat olisivat omiaan siihen tarkoitukseen.

1700-luvulla sekä vielä Suomen Sodassa oli rihlattuja aseita vain hyvin harvoilla erikoisjoukoilla.
Suustaladattavan rihlattoman musketin tehokas ampumaetäisyys on ollut noin 100 metriä. "odottakaa kunnes vastustajan silmänvalkuaiset näkyvät" on ollut ihan todellinen neuvo.
Tuolla matkalla sileäpiippuinen musketti on osaavan ampujan käsissä kohtuullisen tarkka. Nykyään mustaruutikilpailussa ei 100 metrin matkalla juuri ole asiaa palkinnoille jollei ammu yli 90 pistettä/10 laukausta - jopa alkuperäisellä parisataavuotiaalla musketilla.

Mittaisitteko joistakin hyvinä säilyneistä kuulista läpimitat, sekä arvion ovatko ruotsalaisten tai venäläisten ampumia. Yritän sitten kirjallisuudesta selvittää mitä sen kaliberin aseita kummallakin puolella tuolloin on saattanut olla käytössä.

Mulla noita kuulia on 17.5 mm-19 mm ja sanoisin niiden olleen venäläisiä.

Ihan äkkiä katsottuna yleinen musketin kaliberi venäläisillä 1700-1800 lukujen vaihteessa on ollut 17,8mm ja ruotsalaisilla 20mm. Kuulat karvan verran pienempiä.
Aseita on molemmin puolin ollut tuolloin paljon erilaisia ja eri-ikäsiä joten kaivelen arkistojani lisää myöhemmin. On vaan hieman työlästä kun pitää tavailla ruotsin- ja venäjänkielisiä papereita.

Nämä täältä Tampereen seudulta (Pälkäneeltä) löydetyt kuulat ovat vm. 1713. Mittailen kohta halkaisijoita.

Jos nuo olisivat olleet tykinkuulan shrapnelleina niin tuskin olisivat säilyneet pyöreinä vaan niissä olisi iskeymäjälkiä räjähdyshetken osumista toisiin shrapnelleihin/kuulan sisäseinämiin. Tuollaisia ei kuitenkaan ole näkynyt kun vertaa siihen miten paljon moisia shrapnellikuulia löytyy alueilta jossa on todistetusti ammuttu shrapnellikuulilla.

Noniin, tässä läpimittoja 20 kuulan otteesta:

Ilman häntää:

19
18,5
19
19
18,5
19
18.5
18,5
19

Hännällä:

15,5
17,7
18
16
18,3
17,5
16
15,5
16.5
16,3

Löytölaatikosta löytyi ko. taistelupaikalta löydettyjä kuulia 34 kpl joista 10 kpl oli hännättömiä ja 24 kpl hännällä, joka ei ole huonosti katkaistu valutappi.

Mitä luulette, kumpi ampuu perääntymistaistelussa enemmän, hyökkääjä joka työntää puolustajaa pois ja saa jatkuvasti takaa uusia tuoreita miehiä vai perääntyvä puolustaja, jolla ei ole aikaa ladata? Paikalliset sanovat, että hännälliset ovat venäläisten kuulia mitä tuo edellä kysymäni tukisi. Kaliiberitkin puhuvat tuon puolesta. Pistoolikaliiberisia kuulia ei juuri ole hännällä vaan 95% hännälliset on kiväärikaliiberia.

t. patti

Tämä on hyvä otos. Minä vuonna suunnilleen taistelu tuolla paikalla on käyty ( rajaisi jonkin verran mahdollisia asemalleja )?