aarremaanalla.com

miten olette suhtatutuneen uteliaisiin sivusta katselijoihin/kyselijöihin. Itseani ei niin häiritse katseet. Mutta vvimeksi tänään paikallisella rannalla , aloittelin 5 aikaan melkein ehdin läpi käymään kun uteliaat ohikulkijat alkoivat piinaamaan. Kyselylle ei tullut loppua. Eräs pariskunta oli ilmeisesti vakuuttunut että pahanteossa ollaan, kun hukutti minut kysymys tulvallaan. En ole kehannut vielä sanoa että pommeja etsitään ei ehkä kaikkien huumori riittäisi. Tietysti miinoitettu kyltit/nauha toisi oman säväyksen muuten vajaan 2h piippailun saldona 40c ja pikkuauto. Ei ole kuukaudessa hukkunut rannalle vielä paljoa tavaraa tai vantaalaiset pitävät huolta hiluistaan

Ei ole ollut uteliaat haitaksi tähän asti. En tiedä käytätkö kuulokkeita, mutta voisi auttaa jos sellaiset olisi ja aina vastattuasi kysyjälle jatkat piippailua kuulokkeet korvilla. Jos lisäkysymyksiä tulee niin sitten aina isolla liikkeellä kuulokkeet pois korvilta ja "HÄH?? MITÄ SANOIT??". Voit vielä todeta, että kiva olisi jutella, mutta kun on pakko olla kuulokkeet korvilla eikä silloin kuule muita. Tämä esimerkki siis siihen jos koet ne uteliaat riesaksi.

Vastaat vaan että sulla on ruiskut loppu ja etit lisää, ei kysele enää

on kyllä kuulokkeet kai niihin on vaan totuttava, huomenna jos suunistaisi taas 5 aikaan hieman isommalle rannalle.

Mittailen säteilyarvoja... vastasin kun kunnantyöntekijä kyseli....


Ei luulis vempaimen olevan niin vieras että pitää ihan kysyä.. mitä teet

Toiselle joka kysyi.. ootko hukannut jotain.. vastasin "En.. mutta toivottavasti joku muu on" katsoi vinoon ja vastasi aijaa... sanoin ... Niin... hän lähti..

"Löytyykö mittään?"
"Pullonkorkkeja enimmäkseen.."


Ei vielä ole häiriöksi asti ollut täällä..
yhdeltä tuli jopa vinkkejä mistä kannattaisi etsiä,
toinen taas sanoi että on miettinyt laitteen ostamista itsekin..

On tullut vinkkejä ja historian kertomuksia. Uteluita ja kiinnostuneita pystyykö raudan erottamaan.

ainoastaan yhden kerran äkäinen vanhempi nainen että ei täältä mitään löydä kun meri ollut tässä päällä.

Mulla ei ekana vuotena ollut kuulokkeita ja kyselijöitä riitti. Piipparin pimputtelut houkuttelivat ihmiset paikalle. Seuraavana kautena pidin kuulokkeita ja kyselijöiden määrä laski kymmenesosaan. Tällä kaudella olen lähinnä vesipiippaillut ja kyselijöiden määrä laskenut entisestään, kun kukaan ei viitsi kahlata 30 m veteen kyselemään Tosin kerran pari märkäpukua päälle laittaessa on joku tullu kyselemään "toimiiko tuo nurmikkotrimmeri myös vedessä" tai jotain vastaavaa. En ole epäsosiaalinen mutta luurit päässä on helppoa "olla kuulematta" kysymyksiä...

Tosin ennenkuin vetää mitään ufo juttuja "tyhmiä" kyselevälle uteliaalle, kannattaa hetken miettiä.. jottei joudu syömään hatullista p.... siis sanojaan
sillä kyseliä voi osoittautua alan harrastajaksi ja siitä tietäväksi henkilöksi

jos joku tunnustaa olleensa myllyojanlahdella rantapiippailulla viikonvaihteessa voi kertoa.

Tuo vehje on jostain syystä varsinainen ipanamagneetti. Jos menee jonnekin biitsille ns. prime time -aikaan, niin tasan varmaa on, että kersoja tulee kyselemään pilvin pimein. Ja siihen ei kuulokkeetkaan auta Viimekskin oli pakko lähteä pois kesken kaiken kun pari niin kiinnostunutta tenavaa ei kerta kaikkiaan jättänyt rauhaan. Mukaviahan ne olivat ja oikeasti kiinnostuneita, mutta etsi siinä sitten jotain.

hamarapuoli kirjoitti:Tuo vehje on jostain syystä varsinainen ipanamagneetti. Jos menee jonnekin biitsille ns. prime time -aikaan, niin tasan varmaa on, että kersoja tulee kyselemään pilvin pimein. Ja siihen ei kuulokkeetkaan auta Viimekskin oli pakko lähteä pois kesken kaiken kun pari niin kiinnostunutta tenavaa ei kerta kaikkiaan jättänyt rauhaan. Mukaviahan ne olivat ja oikeasti kiinnostuneita, mutta etsi siinä sitten jotain.

On joo. Yks ipana bongas mut jostain kilsan päästä kun olin keskellä peltoa. Eiköhän se kohta tullut sinne ja pyöri mukana pari tuntia. Kiva siinä selostaa jokaisen lyijykikkareen ja pellinpalan kaivettua mikä se on

Kyllähän noita uteliaita toisinaan riittää, mutta monesti niistä on ollut ihan hyötyäkin kun ovat osanneet antaa vihiä hyvistä etsintäpaikoista.

Lapset on tosiaan kovinkin kiinnostuneita piipparista eivätkä aina malta pysyä pois edestä vaan juoksentelevat häirisevästi siinä kelan edessä piippailusektorilla. Samoin kun laskee piipparin kädestään ja alkaa kaivaa ja siinä ympärillä pyörii lapsilauma niin välillä pelottaa, että noinkohan joku kohta astuu piipparin varren päälle tai jotain vastaavaa. Muuten ei junioreista ole juuri haittaa.

Kerran erehdyin antamaan muksuille muutaman 20- ja 50-pennisen. Nämähän sitten juoksivat kotiin kertomaan, että tuolla rantapuistossa on kiva setä, joka antaa lapsille vanhoja rahoja. Eikä aikaakaan kun jutulle tuli pari isäpappaa vähän sellaisella asenteella, että nyt piestään joku namusetä

-TAZ-

TAZ kirjoitti:Samoin kun laskee piipparin kädestään ja alkaa kaivaa ja siinä ympärillä pyörii lapsilauma niin välillä pelottaa, että noinkohan joku kohta astuu piipparin varren päälle tai jotain vastaavaa. Muuten ei junioreista ole juuri haittaa.

...

Eikä aikaakaan kun jutulle tuli pari isäpappaa vähän sellaisella asenteella, että nyt piestään joku namusetä

Mulle kävi just noin, että muksut astui GM3:n varren mutkalle. Onneksi eivät osuneet kelaan... Lasten mummo kyllä maksoi uuden varren mutta olihan siitä harmia ja vaivaa. Muksuja tuntuu kiinnostavan etenkin se kaivamisosuus, ei välttämättä niinkään itse piippari.

Tuota namusetä-efektiä kannattaa kyllä yrittää välttää Toinen mikä aiheuttaa harmia on, kun kerran annoin yhdelle muksulle kakskytsenttisen, jonka muksu bongasi kuopasta ennen mua. No sen jälkeenhän kaikki kaveritkin alkoivat vaatimaan itselleen kolikkoa kun näkivät sen kuopassa... Vahingosta viisastuu...

t. patti

Olin tässä eräällä uimarannalla piipittelemässä ja eräs vanhempi mies pyörällään oikein pysähtyi katsomaan touhujani. Minähän en keräile näkyvillä olevia roskia, ellei kyseessä ole lasinsiru tai muu vastaava terävä esine.

Noh, minä sitten sivuutin maassa olevan tupakka-askin, jolloin pappa sanoo "miksi et kerää tuota askia?"

"kun en ole roskien kerääjä vaan toimitan roskikseen ainoastaan ne roskat mitä maan sisästä kaivan itse esiin."

"mutta menishän tuo siinä samalla."

"voi olla, mutta kun en ole tänne tullut roskia keräilemään."

Pappa tuhahtaa jotain tyyliin "on se kumma..." ja lähtee polkemaan. Olinko siis pissipää?

Laekero kirjoitti:Olin tässä eräällä uimarannalla piipittelemässä ja eräs vanhempi mies pyörällään oikein pysähtyi katsomaan touhujani. Minähän en keräile näkyvillä olevia roskia, ellei kyseessä ole lasinsiru tai muu vastaava terävä esine.

Noh, minä sitten sivuutin maassa olevan tupakka-askin, jolloin pappa sanoo "miksi et kerää tuota askia?"

"kun en ole roskien kerääjä vaan toimitan roskikseen ainoastaan ne roskat mitä maan sisästä kaivan itse esiin."

"mutta menishän tuo siinä samalla."

"voi olla, mutta kun en ole tänne tullut roskia keräilemään."

Pappa tuhahtaa jotain tyyliin "on se kumma..." ja lähtee polkemaan. Olinko siis pissipää?

Olisihan se tietenkin hyvä poimia pois mutta en minä itsekkään korjaa tollaisia.
Pappa olisi itse voinut noukkia sen ylös

näitä lukiessa tuli mieleen tää video...


kansainvälinen ongelma


http://www.youtube.com/watch?v=98eIzSVVMCQ

Parhaiten välttää uteliaat rannalla kun menee sinne ns. paskan sään aikana, saa rauhassa kaivella kuoppia.

Juhannuspäivän tihkusateessa Naantalissa uimarannalla piippaillessa yksi teatterista palaava seurue pysähtyä kävelytielle ja nainen huutamaan "mitä te teette?!"

-Etitään aarteita
-Älä ny, mitä te OIKEESTI teette
-No etitään aarteita.
-???

Sen jälkeen kun näytti "aarrepussia" jossa kymmenkunta kolikkoa niin o.O ja sit kysymys tiukkaan sävyyn "mistä te ootte ton vehkeen hankkineet?" seurueen toinen nainen tiesi sanoa että "Saksassa noita tehdään joka metsässä".




En kyllä lakkaa ihmettelemästä sitä miksi uimarannalta löytyy hylsyjä. Tähän mennessä bongattu 1 .45cal, 1 9mm 2 9mm paukkupatruunan hylsyä ja 1 .223? pitkä hylsy (luodikko? lintukivääri?).

OT mut ajattele keitä rannoilla käy, pikkupoikia ja mitä pikkupojilla taskuissa? No hylsyjä, pikkupoikien aarteita

Tottahan tuokin. Ja nyt ne on MUN aarteitani

Yleensä piippailen iltasin, yöllä, viileällä säällä. saapi olla rauhassa.
Monasti se satunnainen ohikulkija huutelee "mitä löytyy?"."mitä oot hukannu?"
pikkupoijaat kiertelee aluks kauempaa ja tarkkailee mitä teen. lopulta ne hiivistkelee muka muina miehinä lähistölle ihmettelemään. Kun saalis on 10 snt kolikko niin heiltä loppuu mielenkiinto.

Muutamia kertoja on ollu ihan pitkät lätinät etsimistä, tekniikasta, yleensäkin tästä harrastuksesta, lainsäädännöstä ja se monille tärkein asia...."tienaako tuolla?".

monet aattelee että kaikki 1800-lukulainen tavara , etenkin raha on satasien tai tuhansien arvoista.
Pakkohan vanhan on olla arvokasta.
maan pinnalle putoileevat kun kerron että yleensä parilla eurolla saapi samaa tavaraa puhtaampana.

Onhan noita uteliaita ihmisiä Porissakin,vaikkei kuulu Porilaiseen luonteeseen.
Pääasiassa on kyselty että mitä etsit,löytyykö miinoja(heh heh) jne.
No sitten kun kerron niin parhaat tyrmäävät heti että mistä sinne nyt rahaa
ja koruja olis tullu...ÖÖÖ niimpä tosiaan mistähän.
Mutta kuitenkin enimmäkseen positiivisia uteliaita ja vielä kun on näyttänyt
roskapussia ja kertonut että nämä tulee kerättyä pois niin ovat kehuneet.

Tänään minulla oli kaksi sitkeää lapsiseuralaista piippailussa mukana, maanomistajan lastenlapsia. Eivät kyllästyneet, vaikka aarteiden sijasta nousi lähinnä jugurttipurkin kansia, repäisykorkkeja, metallinriekaleita ym. He ottivat kaikki roskat itselleen, pesivät ne ja ilmeisesti aikovat rakentaa niistä robotin. Kun lapset tottuivat saamaan kaikki tavarat itselleen, olivat he vihaisia, kun en antanut heille mm. sinettisormusta ja vanhoja kolikoita. He kertoivat, että omistavat pellon ja ovat antaneet minulle vain luvan käydä siellä. No, lupa oli tietysti kysytty isännältä.

Hiki nousi otsalle, kun maasta nousi nyrkinkokoinen rautamurkula, joka näytti tykinkuulalta. Hieroin maata pois ja huomasin, että täyttöreikä erottuu. Tuli mieleen, että voi tulla sanomista, jos lapset leikkivät räjähtävällä kuulalla. No onneksi selvisi, että kuulan toisella puolella oli myös reikä, eli kyseessä oli maatalouskoneen osa.

Lapset alkoivat pitää minua leikkikaverinaan, ja kysyivät mm. kuka minut pellolle toi. Ihmettelivät, kun olin tullut omalla autolla. Ja naurusta ei ollut tulla loppua, kun kuulivat, että minulla on vaimo (oli puhe siitä, mitä minä sillä kylällä oikein teen, kun en ole alunperin paikallisia). En ole kuitenkaan ihan teini enää. Vanhempi lapsi sitten hieman torui nuorempaa, ja kertoi, ettei siinä ole mitään pahaa, jos on vaimo.

Mitä aikuisiin tulee, on tosiaan täysin totta, että läpihapettuneita kuparikolikoita pidetään arvokkaina, "miksi muuten niitä noin etsittäisiin". "Saako tällä harrastuksella rahaa"? "Paljonko yhdestä tuollaisesta kolikosta maksetaan"?

Varsinaisesti ei uteliaita kun eivät minulle mitään sanoneet mutta silti hauska juttu. Menin taas eräälle uimarannalle ja parkkipaikalle asti kuului lasten mekkala ja heidän äitiensä pulina. Kun minä astuin hietikolle piippari kädessä, hieman huonommat vaatteet päällä ja kumikengät jalassa niin mekkala loppui kuin seinään ja tuli hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

No minä painelin veteen hieman syrjemmälle heistä, kukaan heistä ei puhu vieläkään mitään, sen verran vilkaisin että tuijottavat kovin. Sitten alkaa melkoinen supina niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa. Sen verran kuulin, että joku äideistä tokaisi "se ottaa vesinäytteitä." Ja meni ehkä 10 minuuttia niin lähtivät pois, olin sitten omassa rauhassa muutaman tuntia piippailemassa, mitään mainittavaa ei tosin löytynyt.

Meikäläistä odotti myös yksi 7 vuotias poitsu joka ilta kun kävin erästä kesantoa piippailemassa.Lähti aina mukaan taipaleelle,taskut pullottaen aina pois ja innostui itse niin paljon että sai sedältänsä vanhan etsimen.Taitaa poika tällähetkelläkin piipparoida siellä lähialueita.
Pojan äiti tietenkin kävi jututtamassa meikäläistä.
Saipahan poika mukavan harrastuksen

Viikonloppuna käväisin yhdellä paikallisella rannalla kahlailemassa ja piipparia uittamassa.
Tulipa sitten rouva uimaan toiseen päähän rantaa. Muita ihmisiä rannalla ei ollut. Uituaan rouva tuli pyyhe harteilla kyselemään mitä oikein touhuan. Selitin puuhani ja kerroin sivustostamme.
Käytyään pukeutumassa rouva tuli laiturille huhuilemaan että hänen mielestään ei ole oikein mitä puuhaan rannalla. Kyselin että millä tavoin se ei ole oikein ja hän vastasi ettei se ole sopivaa. Kysyi millä tavoin se ei ole sopivaa ja hän vastasi että jos mietin asiaa ymmärrän asian itsekin.
No mietin asiaa enkä oikein ymmärtänyt mistä oikein kiikasti.
Seuraavaksi rouva sitten sanoikin soittavansa poliisille puuhistani.
No empä tuohon muuta keksinyt kuin sanoa että näinhän se on meneltävä jos siltä kerran tuntuu.
Rouva sitten läksi kotiinsa kävelemään ja sitten vasta muistin että olisinhan voinut puhelinta lainata kun ei hänellä ollut sitä mukana.
No ajattelin piippailla rannan loppuun kun oli jo viimeiset sentit piipparin varttakin jäljellä. Vartin päästä homma oli pulkassa ja menin rannalle kuoriutumaan potkuhousuista. Ajattelin siinä rauhassa odotella virkavaltaa että nähdään missä mennään. No ei vaan kuulunut poliisia paikalle vaikka vielä autollakin puolituntia odottelin.
Jäikö sitten rouvalta soittamatta vai olikohan tämä harraste jo tuttu hälytyskeskukselle?
No joka tapauksessa hyvää syksyn jatkoa ja mukavia uintihetkiä sinne Jyväskylään