aarremaanalla.com

Löysin asuntoni pihasta, vaahteran juurelta 18k kultasormuksen noin 25 cm syvyydestä. Sormuksessa oli naisen nimi ja kihlausvuosi. Kyselin kadulla pisimpään asuneilta ihmisiltä, että onko tämän nimistä henkilöä asunut kyseisellä paikalla. Kukaan ei kuitenkaan muistanut.

Tänään kun oiln perheen pienimmän kanssa leikkikentällä, niin siihen tuli perhepäivähoitajia ja löyttäytyivät juttusille. Kävi ilmi, että yksi täteistä oli asunut samalla kadulla jossa minäkin. Kysyin häneltä, että minkä nimisiä ihmisiä on aikanaan asunut talossamme. Sieltäpä listalta tuli myös saman niminen henkilö kuin sormuksessa. Sain puhelinnumeron ja soitin! Sielläpä vastasikin sormuksen omistaja. Hän muisti hyvin tilanteen jossa sormus olikin hävinnyt. Hän oli ollut pihalla lapiohommissa ja laittanut sormuksen taskuun josta se sitten oli hävinnyt. Uusi sormushan se oli pitänyt sitten ostaa. Mutta tarina sai lopulta iloisen käänteen.

Niinpä sormus pääsee tänään takaisin oikealle omistajalleen lähes 30 vuoden tauon jälkeen.

Tällaiset asiat saavat ainakin minut hyvälle tuulelle. Hieno homma.

Urmas kirjoitti:Tällaiset asiat saavat ainakin minut hyvälle tuulelle. Hieno homma.

Kyllä minulle tuli myös hyvä mieli siitä miten iloiseksi omistaja tuli. Sormushan oli todella iso. Se painoi 7,5grammaa, joten onhan se todella arvokaskin! Kyllähän siinä useampi olisi pitäny suunsa supussa ja pitäny sormuksen itsellään, mutta tässä tilanteessa kun omistajan pystyi melko helposti jälijittämään niin kyllä se näin oli mukavampi tehdä.

Vanhan sanonnan mukaan kulta palaa omistajalleen

Hyvin toimittu andiamo.

Pyydä ainakin pullakahvit löytöpalkaksi.

Mukava tarina!

Hienoa, Andiamo!