aarremaanalla.com

Eilen kävin kuuntelemassa esitelmän Espoon Mankin viime vuoden kaivauksista (harmi että kuulin siitä vain pari tuntia etukäteen enkä ehtinyt tiedottaa siitä meidän ilmoitustaululla).

Kun varsinainen esitelmä oli loppu niin luennoitsija kertoi että siitepölyanalyysien mukaan Espoossa alkoi jatkuva viljely noin vuoden 1000 tienoilla mutta mitään sitä tukevaa esineaineistoa ei ole löytynyt tähän asti.
Mutta nyt kuitenki metallinetsintäharrastajat ovat tehneet merkittäviä löytöjä Espoosta, jatkoi hän.

Esitti esimerkkinä näilläkin palstoilla nähdyt kuvat Appenzellin Kuu-ukosta Karhun harkosta ja minun löytämästäni ketjunjakajasta (se jonka Leijona tunnisti).
Eli kiitokset tuli.

Hieno juttu, tulivatko kehut peräti Museovirastosta, vai maakuntamuseon taholta?

Kultaseppä kirjoitti:Hieno juttu, tulivatko kehut peräti Museovirastosta, vai maakuntamuseon taholta?

Oli Helsingin yliopiston Historian ajan arkeologi.
Espoon museo kehui jo aiemmin. Museovirasto on vielä vaiti.

En halua mitenkään provoisoida, mutta niin arvelinkin

Kultaseppä kirjoitti:En halua mitenkään provoisoida, mutta niin arvelinkin

En ole vieläkään täysin varma miksi heidän (MV) pitäisi joka käänteessä kiittää? Itselleni riittää jo mainiosti se että ovat ojentaneet käden meitä kohti ja päästävät toivon mukaan pikku hiljaa ns. leikkiin mukaan. Tulee välillä mieleen näistä keskusteluista, että ihan kuin pitäisimme MV vanhempanamme ja me olemme se lapsi joka aina kun toimii lain mukaan pitäisi saada kiitosta ja ylistystä.
Itsehän me olemme tämän harrastuksen aloittaneet, ja ihan ilman pyyntöä MV:ltä.

MV:tä tärkeämpänä pidän suhteemme paikallismuseoihin. Espoon kaupungin museota ja sen henkilökuntaa arvostan ja he ovat mielestäni toimineet reilusti ainakin minua kohtaan joka käänteessä. Myös Turun museo johon olen (hyvin vähän) ollut yhteydessä on ollut kaikkien hyvien tapojen mukainen ja myös sähköpostiviestittelyni erilaisten tutkijoiden ja alan ammattilaisten kanssa on toiminut erinomaisesti.
Se että paikallismuseot "joutuvat" toimimaan lain ja rajallisten resurssien mukaan toimia ei ole heidän vikansa, eikä myöskään MV:n.


Tämä nyt olikin vähän provo, mutta kuitenkin..

appenzell kirjoitti:

Kultaseppä kirjoitti:En halua mitenkään provoisoida, mutta niin arvelinkin

En ole vieläkään täysin varma miksi heidän (MV) pitäisi joka käänteessä kiittää? Itselleni riittää jo mainiosti se että ovat ojentaneet käden meitä kohti ja päästävät toivon mukaan pikku hiljaa ns. leikkiin mukaan. Tulee välillä mieleen näistä keskusteluista, että ihan kuin pitäisimme MV vanhempanamme ja me olemme se lapsi joka aina kun toimii lain mukaan pitäisi saada kiitosta ja ylistystä.
Itsehän me olemme tämän harrastuksen aloittaneet, ja ihan ilman pyyntöä MV:ltä.

MV:tä tärkeämpänä pidän suhteemme paikallismuseoihin. Espoon kaupungin museota ja sen henkilökuntaa arvostan ja he ovat mielestäni toimineet reilusti ainakin minua kohtaan joka käänteessä. Myös Turun museo johon olen (hyvin vähän) ollut yhteydessä on ollut kaikkien hyvien tapojen mukainen ja myös sähköpostiviestittelyni erilaisten tutkijoiden ja alan ammattilaisten kanssa on toiminut erinomaisesti.
Se että paikallismuseot "joutuvat" toimimaan lain ja rajallisten resurssien mukaan toimia ei ole heidän vikansa, eikä myöskään MV:n.


Tämä nyt olikin vähän provo, mutta kuitenkin..

Veit ihan sanat suusta. Pitää myös muistaa että nämä paikallismudeot ja tukijat voidaan pitää museoviraston "äänitorvina". Hehän lopulta toimivat museoviraston antaman valtuutuksen mukaan eli sieltä saatu kiitos on ainaki mun mielestä samalla museovirastolta

ilkkap kirjoitti:Eilen kävin kuuntelemassa esitelmän Espoon Mankin viime vuoden kaivauksista (harmi että kuulin siitä vain pari tuntia etukäteen enkä ehtinyt tiedottaa siitä meidän ilmoitustaululla).

Kun varsinainen esitelmä oli loppu niin luennoitsija kertoi että siitepölyanalyysien mukaan Espoossa alkoi jatkuva viljely noin vuoden 1000 tienoilla mutta mitään sitä tukevaa esineaineistoa ei ole löytynyt tähän asti.
Mutta nyt kuitenki metallinetsintäharrastajat ovat tehneet merkittäviä löytöjä Espoosta, jatkoi hän.

Esitti esimerkkinä näilläkin palstoilla nähdyt kuvat Appenzellin Kuu-ukosta Karhun harkosta ja minun löytämästäni ketjunjakajasta (se jonka Leijona tunnisti).
Eli kiitokset tuli.

Tähän voi lisätä, että myös Sipoossa on 90- luvulla suoritettu siitepölyanalyysitutkimus, jossa on tutkittu neljän järven siitepölyanalyyttiset vaiheet. Tämän tutkimuksen mukaan myös Sipoossa olisi alkanut jatkuva viljanviljely jo rautakauden loppuvaiheessa.

appenzell kirjoitti:

Kultaseppä kirjoitti:En halua mitenkään provoisoida, mutta niin arvelinkin

En ole vieläkään täysin varma miksi heidän (MV) pitäisi joka käänteessä kiittää? Itselleni riittää jo mainiosti se että ovat ojentaneet käden meitä kohti ja päästävät toivon mukaan pikku hiljaa ns. leikkiin mukaan. Tulee välillä mieleen näistä keskusteluista, että ihan kuin pitäisimme MV vanhempanamme ja me olemme se lapsi joka aina kun toimii lain mukaan pitäisi saada kiitosta ja ylistystä.
Itsehän me olemme tämän harrastuksen aloittaneet, ja ihan ilman pyyntöä MV:ltä.

MV:tä tärkeämpänä pidän suhteemme paikallismuseoihin. Espoon kaupungin museota ja sen henkilökuntaa arvostan ja he ovat mielestäni toimineet reilusti ainakin minua kohtaan joka käänteessä. Myös Turun museo johon olen (hyvin vähän) ollut yhteydessä on ollut kaikkien hyvien tapojen mukainen ja myös sähköpostiviestittelyni erilaisten tutkijoiden ja alan ammattilaisten kanssa on toiminut erinomaisesti.
Se että paikallismuseot "joutuvat" toimimaan lain ja rajallisten resurssien mukaan toimia ei ole heidän vikansa, eikä myöskään MV:n.


Tämä nyt olikin vähän provo, mutta kuitenkin..

Sinä olet hypännyt tähän kelkkaan kun se on jo käännetty myötämäkeen. Minä taas olen käyttänyt etsintä siihen aikaan kun Turun Sanomat kirjoitti, arkeologia haastateltuaan näin: Hänen mukaansa arkeologian pohjasakkaa on metallinetsimen kanssa metsiä samoava...
Arkeologin mielipartneri taas on sorakuopan reunoja tähyävä metsäteknikko, joka raportoi...
Tämä oli sellainen teksti,joka pani minut näkemään punaista ja soittamaan tuolle arkeologille (arvaatteko sukupuolen?).
Ideahan tässä hölynpölyssä oli se että kun kaikki on jo tuhottu niin sitten kerrotaan museolle mitä on tuhottu, mutta etukäteen ei saa toimia niin että tuhoa ei tule.

Tämä nyt selityksenä sille että meillä vanhan kansan miehillä on muistot entisiltä ajoilta tallessa ja olen sen vuoksi samaa mieltä Kultasepän kanssa, jolla lienee samantapaisia kokemuksia tuon tieprojektin tiimoilta.

appenzell kirjoitti:

Kultaseppä kirjoitti:En halua mitenkään provoisoida, mutta niin arvelinkin

En ole vieläkään täysin varma miksi heidän (MV) pitäisi joka käänteessä kiittää? Itselleni riittää jo mainiosti se että ovat ojentaneet käden meitä kohti ja päästävät toivon mukaan pikku hiljaa ns. leikkiin mukaan. Tulee välillä mieleen näistä keskusteluista, että ihan kuin pitäisimme MV vanhempanamme ja me olemme se lapsi joka aina kun toimii lain mukaan pitäisi saada kiitosta ja ylistystä.
Itsehän me olemme tämän harrastuksen aloittaneet, ja ihan ilman pyyntöä MV:ltä.

MV:tä tärkeämpänä pidän suhteemme paikallismuseoihin. Espoon kaupungin museota ja sen henkilökuntaa arvostan ja he ovat mielestäni toimineet reilusti ainakin minua kohtaan joka käänteessä. Myös Turun museo johon olen (hyvin vähän) ollut yhteydessä on ollut kaikkien hyvien tapojen mukainen ja myös sähköpostiviestittelyni erilaisten tutkijoiden ja alan ammattilaisten kanssa on toiminut erinomaisesti.
Se että paikallismuseot "joutuvat" toimimaan lain ja rajallisten resurssien mukaan toimia ei ole heidän vikansa, eikä myöskään MV:n.


Tämä nyt olikin vähän provo, mutta kuitenkin..

Olen täsmälleen samaa mieltä. Tämä on pelkkä vapaaehtoinen harrastus, johon meitä ei ole pyydetty ja melko provotosissaankin voisi todeta, että tällä "Klondyken kultakuumepiippailuvauhdilla" käy kohta myös niin, että seuraavan sukupolven innokkaat piippailijat joutuvat tyytymään pelkkiin uimarantalöytöihin, kun kaikki vanhat pellot on jo reliikeistä ajat sitten tyhjennetty. Sen verran rajalliset Suomen lyhytikäisen kulttuurinjäänteet kuitenkin ovat.

ilkkap kirjoitti:
Sinä olet hypännyt tähän kelkkaan kun se on jo käännetty myötämäkeen. Minä taas olen käyttänyt etsintä siihen aikaan kun Turun Sanomat kirjoitti, arkeologia haastateltuaan näin: Hänen mukaansa arkeologian pohjasakkaa on metallinetsimen kanssa metsiä samoava...
Arkeologin mielipartneri taas on sorakuopan reunoja tähyävä metsäteknikko, joka raportoi...
Tämä oli sellainen teksti,joka pani minut näkemään punaista ja soittamaan tuolle arkeologille (arvaatteko sukupuolen?).
Ideahan tässä hölynpölyssä oli se että kun kaikki on jo tuhottu niin sitten kerrotaan museolle mitä on tuhottu, mutta etukäteen ei saa toimia niin että tuhoa ei tule.

Tämä nyt selityksenä sille että meillä vanhan kansan miehillä on muistot entisiltä ajoilta tallessa ja olen sen vuoksi samaa mieltä Kultasepän kanssa, jolla lienee samantapaisia kokemuksia tuon tieprojektin tiimoilta.

Näinhän se on että ajatukset ja asenteet ovat muuttuneet parempaan suuntaan vasta parin viimeisen vuoden aikana, vissiin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja olen iloinen siitäkin etten ole henkilökohtaisesti joutunut kuuntelemaan sellaisia syytöksiä joita te seniorietsijät olette joutuneet kuuntelemaan vuosikymmeniä. Hienosti olette asianne hoitaneet kun asiat ovat nyt tähän suuntaan menossa.
Olisi kuitenkin mielestäni korrektia antaa niiden vanhojen asioiden jo olla, ja mieluummin katsoa eteenpäin. Ei yhteistyöstä tule mitään jos aina jompi kumpi osapuoli riitelee. En sano että niitä vanhoja ongelmia pidä unohtaa, koska silloin on aina riski että ne uusiutuu, mutta ne vanhat ongelmat ei pitäisi enää pitää pääasiana näissä keskusteluissa.

Tosiasia on varmasti se, että vaikka yleisesti mennään parempaan suuntaan niin aina tulee olemaan alan asiantuntijoita jotka ovat eri mieltä metallinetsinnästä ja pitävät metallinetsijöitä suurina synnintekijöinä, mutta se on silloin heidän oma mielipiteensä ja murheensa (ja menetyksensä).
Mutta samalla lailla on myös metallinetsijöitä joiden ainut motiivi on haalia valtavaa kokoelmaa ruostuvaa tavaraa jota ei itse pysty edes konservoimaan mutta olisi historialliselta arvoltaan tärkeää saada hyödynnettyä museoissa ja tutkimuksissa, tai niin kuin toisessa keskustelussa oli mainintaa sotaromuista jotka teinit kaivavat rahaa toivoen.

MV:n töissä on paljon ihmisiä jotka haluavat luoda laajempaa yhteistyöverkostoa ja mielellään näkevät että jatkamme löytöjen ilmoittamista ja löytämistä ylipäätään. Pointtini ei ollut nyt ketään suututtaa, vaan enemmänkin saada vastaus siihen miksi heillä olisi velvollisuus kiittää meitä siitä että olemme löytäneet hienon harrastuksen jota mielellämme harrastamme.
Eikö sekin jo ollut jonkinlainen kiitos (tai ainakin hieno ele) ottaa meidät mukaan seminaariin tuomaan oman käsityksemme harrastuksesta ja harrastajista esille?

Appenzell kysyi:
Pointtini ei ollut nyt ketään suututtaa, vaan enemmänkin saada vastaus siihen miksi heillä olisi velvollisuus kiittää meitä....

Vastaus:

Ei kysessä ole velvollisuus vaan kyseessä on puhtaasti asenne....
Siihen perustui tuo alkuperäinen huomautus.

Nyt jätän tämän aiheen ja siirryn menneitä muistelematta eteenpäin tähän parempaan aikakauteen.

Ymmärrän hiton hyvin (MV):n tutkijan tunteet kun porukka vetää suokuokalla historiaa pintaan.
ite opiskelee 5 vuotta ja päätyy apulaiseksi jollekkin kaivaukselle rapsuttaaan kalkkikiviä.
pikkusen voi olla asenteessa hankala pitää pokkaa

Palstalla vierailee asianomaisia kaikista alaan liittyvistä instansseista.
Mielestäni nyt, kun yhteistyö selkeästi näyttää paranevan, on hyödytöntä kaivella menneitä henkilökohtaisia huonoja kokemuksia.
En suinkaan kannata hyssyttelyä, mutta onko vanhojen ongelmatilanteiden jatkuvasta esiinnostamisesta mitään hyötyä?
Kehitetään yhteistyötä edelleen positiivisella mielellä, se vie hommaa varmaankin paremmin eteenpäin.

+++1 JK

Kyse ei liene henkilökohtaisuuksista, vaan ylipäätään keskusteluyhteyksistä...! Minulla on ollut siinä suhteessa vain huono tuuri ja siitä huolimatta katson erittäin positiivisesti tulevaisuuteen.

Arkeologian harrastuksen motiivien pitää löytyä aivan muualta kuin löytämisen riemusta, kiitosten mahdollisesti tuottamasta mielihyvästä, kunniakirjoista tai muunlaisesta päiden silittelystä. Metallinilmaisinharrastusta koskee aivan sama juttu.

Menneisyys on todellakin kansallisomaisuutta ja kuuluu jokaiselle. Se koskee myös arkeologista tietoa ja jos kansalainen ei saa tietoa kysymällä, on se kaivettava jostain esiin vaikka väkisin. Jotkut ammattilaiset heittänevät jatkossakin kapuloita rattaisiin, panttaavat tutkimustietoa, tai esimerkiksi tilattujen analyysien tuloksia etc. Osa tästä menee tietenkin tietämättömyyden piikkiin, sillä maisteritkin ovat lopulta tavallisia pulliaisia tietovajeineen.

Onneksi viime vuosina alan poPUlarisointi on saanut uutta tuulta purjeisiin. Yksi parhaimmista näkemistäni viime vuosien esimerkeistä on Gubbackka - Keskiajan arkea Vantaalla. Se avaa mielettömän mielenkiintoista tutkimusmaailmaa myös maallikolle, sillä akateeminen jargoni on pystytty eliminoimaan lähes olemattomiin.

Gubbackan kaltaiset opukset ovat myös pedagogisesti erittäin merkittäviä pläjäytyksiä, sillä ne käynnistävät ajatusprosesseja ja syventävät eri alojen harrastajien ja kaikkien kansalaisten ymmärrystä kulttuuriperinnön merkityksestä. Ainakin periaatteessa.

Kyllähän ainakin Espoossa on kiire dokumentoida peltoja,koska nuo kaavoittajat lyövät mittaustolppia peltoihin tulevia rakennelmia varten,kohta ne loppuu oikeesti.

Sattuipa juuri äsken silmään tekstipätkä kirjasta: Arkeologian harrastajan opas, Hannu Takala. Painettu 1992

" Meriarkeologiassa ovat harrastaja-arkeologit olleet erittäin paljon mukana. Voidaan jopa sanoa, että ilman näitä sukeltajia koko meriarkeologinen tutkimus Suomessa olisi varsin vaatimatonta. Jos harrastelija-arkeologit saataisiin samalla tavalla liikkeelle kuivalla maalla, niin tutkimusaktiviteetti nousisi huimasti ja uusia löytöjä tulisi aiempaa enemmän."

Toiveeseen on nykypäivänä taidettu vastata, käviköhän tässä niin että "ole varovainen mitä toivot, toiveesi voi toteutua..."