aarremaanalla.com

Moi,
usein nurmikolla törmää ongelmaan, ettei kulje aluetta tarpeeksi tarkasti. Kun ei oikein jää mitään jälkiä ... on hankalaa jäljittää oma kulkema reitti.

Onko tästä topicia, jos ei niin nyt on ...

Hyviä vinkkejä ?

t electriccrayonset

Olen miettinyt samaa, ja sitten muistin kirjan jonka luin lapsena joka kertoi haudanryöstäjistä Gotlannissa ( ei liity Garretin hankintaan

Siellä käyttivät golfin peluuseen tarvittavaa tii:tä merkitsemään löydöt, ja ajattelin että se voisi olla yksinkertainen tapa saada suoria reittejä nurmikolle aikaiseksi. Yksi molemmin puolin nurmikenttää ja tarvittaessa matkan varrelle myös. En tosin ole vielä ehtinyt hankkia niitä.

Näitä golf tii voisi myös käyttää jos merkitsee jonkin löytöpaikan MVtä varten tms..

Gepsi ja jäljen piirto päällä?

Yöaikaan näkee ainakin otsalampun valossa erityisen selkeästi mistä on huiskinut, kun kastepisarat häipyy ruohon pinnasta sieltä mistä luutii. Jopa niin tarkasti, että näkee kuinka huolellisesti liikuttaa kelaa, kun kuvio on niin selkeä.

Tosin jos kauan heiluu samassa paikassa, niin uutta kastetta alkaa jo kertymään, ja jäljet hälvenee.

HunsVotti kirjoitti:Mä olen välillä pitänyt pellon molemmilla laidoilla kiveä tai puukeppiä ja siirtänyt näitä sitten etenemisen mukaan. Ei tuo tietysti poista sitä hortoilua siinä välillä mutta suurinpiirtein kuitenkin tietää missä pitäisi olla menossa.

Pellolla auttaa myös hieman liioiteltu jalkoja maassa laahaava kävelytyyli...

Tai jos kaivaa kultaharkkoja niin tiuhaan kuin minä niin näkee ihan kuopista sen kävelyreitin

Hyvä aihe. Itse olen laahannut jalkoja, jos siitä on jäänyt jälkeä. Nurmikoilla vähän haastavaa. Täytyy yrittää keksiä jokin kiintopiste.

hamarapuoli kirjoitti:Gepsi ja jäljen piirto päällä?

Parhaimmillaankin tarkkuus pyörii 3-5 metrin paikkeilla ja jatkuva kartan kyttääminen on epäkäytännöllistä.

Menee usein ihan fiilispohjalta. Iso nurmikenttä ja sormi suussa, hmm ... lähdetääs tuota lyhtypylvästä kohti .... näin se usein menee... harvoin jaksaa mennä systemaattisesti . Hyperaktiivinen luonne , hum ...

sama keino toimii varmasti hyvin kuten henkilöiden maastoetsinnässä että pudottelee pieniä vessapaperitolloja aina viereen kävellessä. Maatuu luonton, mutta lienee kuitenkin yleisillä paikoilla parempi kun kerää pois lopetellessa.

Yks keino mitä itse olen käyttäny vedessä etsiessä. Etsitään kaaressa/viuhkassa narun avulla. Narussa on lenkkejä/solmuja joiden etäisyys toisistaan on sun svingin leveyden verran. Naru ankkuroidaan rannalle tai pallon laitaan ja toinen pää vyöhön. Naru kireellä sit kuljetaan päästä päähän ja siiretään lenkki/solmu päässä seuraavaan pykälään. Tästä tulee väkisinki vähä päällekkäsiyyttä mut siitä ei yleensä ole haittaa kun melkeen aina löytyy myös jo etsityltä alueelta lisää kun tullaan eri suunnasta/kulmassa.

Kaksi tai useampia keppiä missä on liput on myös pellolla tehokas. Aina kun tulet lipun kohdalle niin siirrät lipun itsesi toiselle puolelle. Kun etsit niin tähtäät reitin niin että seuraava lippu on vastapuolella vasta siirrettyyn lippuun nähden. Jos palto on leveä niin matkalla kannattaa olla useampi lippu jotka aina siirretään kun tullaan kohdalle.

Yks mikä tuntuu monelta unohtuvan on et svingin keskikohta on etsintä pitelevän käden kohdalla, ei vartalon keskellä.

Lyhyellä nurmella voisi toimia värillinen kuitu nauha tai naru.
Suunilleen alueen puoleen väliin kulkusuuntaan tiputettuna.

Kuitunauhaa löytyy rauta/maatalous kaupoista metsuri tarvikkeista.

Jos liikaa miettii että onko metri tai kaksi jäänyt tutkimatta niin hulluksihan sitä tulee.

McSeeker kirjoitti:Jos liikaa miettii että onko metri tai kaksi jäänyt tutkimatta niin hulluksihan sitä tulee.

Juu, eikä sitä tyhjäksi saa kuitenkaan.
Eri asia voisi olla tietysti esim. kadonneen sormuksen etsintä tms.

McSeeker kirjoitti:Jos liikaa miettii että onko metri tai kaksi jäänyt tutkimatta niin hulluksihan sitä tulee.

Tääkin on kyllä totta. Voipi äkkiä alkaa ahistaan ja yöunet kärsiä

Parempi kun kulkee alueen useampaankertaan läpi ja aina eri suunnasta. Mahdollisesti myös eri laitteella tai eri kelalla olosuhteista riippuen.

Lopputulos on kuitenkin se että ei kaikkea saa sieltä kuitenkaan esille.

Keseppa kirjoitti:

McSeeker kirjoitti:Jos liikaa miettii että onko metri tai kaksi jäänyt tutkimatta niin hulluksihan sitä tulee.

Tääkin on kyllä totta. Voipi äkkiä alkaa ahistaan ja yöunet kärsiä

Parempi kun kulkee alueen useampaankertaan läpi ja aina eri suunnasta. Mahdollisesti myös eri laitteella tai eri kelalla olosuhteista riippuen.

Lopputulos on kuitenkin se että ei kaikkea saa sieltä kuitenkaan esille.

On mukavaa mennä hyväksi todetulle lammelle piippailemaan kun joka kerta sieltä on jotain mukavaa tullut löydettyä Termi "hunted out" vesipiippailussa on turha = joka vuosi sinne jotain ihmisiltä putoaa Sitten on vielä näitä signaaleja joita ei vaan ole saanut kaivettua ylös ja niitä voi yrittää uudelleen.

Vesipiippailu on siitä mukavaa/haastavaa että etsintään ei sitä aikaa usein mene vaan siihen että saa sen kalikan kaivettua sieltä hiekasta ylös...

Vesipiippailussa ja varsinkin merenrannassa olosuhteet tosiaan muuttuu jatkuvasti. Nytkin pitäis äkkiä päästä "omalle" rannalle kun kävin katsomassa niin syys ja kevät myrskyt on heittäny pohjasta 20-30cm hiekkaa rannalle. Pääsee etsiin syvemmällä olevia kohteita.

Tuo kohteen esillekaivaminen on tosiaan joskus haastavaa vedessä. Siks ei kannata säästellä hyvän scoopin hankinnassa, nimimerkillä kolme tuhonnu ennekuin tajusin hankkia kunnollisen.