aarremaanalla.com

Tässä kesätöitä hakiessa olen tuumaillut onko kukaan laittanut metallinetsintää ansioluetteloonsa. Siellähän on yleensä ollut tapana kertoa harrastuksetkin.

Itse en ole kehdannut laittaa. En jaksa mahdollisissa työhaastatteluissa alkaa kertomaan mistä on kyse ja saada luultavasti friikin leimaa. Laitoin kuitenkin geokätköilyn, ja siitä ei tietääkseni ole koitunut mitään negatiivista. Eräskin työhaastattelija innostui siitä sen verran, että taisi olla itsekin harrastaja.

Fiksulle ja sivistyneelle ihmisellehän metallinetsintä harrastuksena kertonee ihmisen kärsivällisestä luonteesta, kiinnostuksesta historiaan ja tekniikkaan sekä kyvystä itsenäiseen työskentelyyn ja tiedonhakuun.

Miten on, oletteko laittaneet tai laittaisitteko?

En harrastanut silloin vielä mutta voisi olla että passittaisivat mielentilatutkimuksiin jos laittaisi harrastuksiin "piipparointi"

oli mulla CV:ssä, ja siitä juteltiin pitkään. muutenkin otan asiakkaiden kanssa välillä puheeksi ja kyllä kaikilla on ollut paljon kysyttävää.

se on hyvä tapa jäädä mieleen, että harrastaa jotain "erikoista"

appenzell kirjoitti:se on hyvä tapa jäädä mieleen, että harrastaa jotain "erikoista"

Tuossa on kyllä pointtia.

Noh, perskele. Kokeillaan mitä tapahtuu. Lisäsin sen harrastuksiin. Olen juuri laittamassa hakemusta ja CV:tä sähköisesti taas erääseen paikkaan. Tuskinpa tässä on mitään menetettävää.

Ilman muuta laitan jos tai kun CV:n joskus joudun laatimaan.

Joopa. Kyllä se siellä harrastuksissa on aina löytynyt nimekkeellä 'Treasure hunt' (metallinetsin tai metaldetektor) . Suluissa vielä siis selväkielinen selitys.

CV:itä on tietysti monenlaisia - nuorempana kun siellä paperissa ei juuri ole kauheasti sen olennaisen asian puolelta listattavaa, harrastukset ovat ihan ok tapa kertoa että puuhailee vapaa-aikana yläkoppaa kehittäviä hommia (steissillä tai sohvalla bissenvetämisen sijaan).

Vanhempana kun niitä "oikeitakin" juttuja pitäisi sieltä CVstä alkaa löytyä, ainakin meikäläinen on suhtautunut työhaastatteluissa vähän enemmän nihkeästi ylipäätänsä harrasteiden listailuun. Varsinaisessa ammattiosaamisessa pysyttäytyminen (lue: CV:n tiivistäminen niihin juttuihin joista työnantaja on enemmän kiinnostunut) on silloin se merkki jolla erotutaan muista

Mutta kuten sanottu - kumpikin toimii kunhan lukijalle ei tule fiilis ettet itsekään tiedä millä on merkitystä juuri _sen_ duunin kannalta.

Ayrtono kirjoitti:CV:itä on tietysti monenlaisia - nuorempana kun siellä paperissa ei juuri ole kauheasti sen olennaisen asian puolelta listattavaa, harrastukset ovat ihan ok tapa kertoa että puuhailee vapaa-aikana yläkoppaa kehittäviä hommia (steissillä tai sohvalla bissenvetämisen sijaan).

Vanhempana kun niitä "oikeitakin" juttuja pitäisi sieltä CVstä alkaa löytyä, ainakin meikäläinen on suhtautunut työhaastatteluissa vähän enemmän nihkeästi ylipäätänsä harrasteiden listailuun. Varsinaisessa ammattiosaamisessa pysyttäytyminen (lue: CV:n tiivistäminen niihin juttuihin joista työnantaja on enemmän kiinnostunut) on silloin se merkki jolla erotutaan muista

Mutta kuten sanottu - kumpikin toimii kunhan lukijalle ei tule fiilis ettet itsekään tiedä millä on merkitystä juuri _sen_ duunin kannalta.

Tämä on tosi, mutta yhä enemmissä määrin työnantaja haluaa varmistua siitä että haastateltavalla on myös muuta elämää kuin työnteko. Vähentää tulevia sairaslomia burnoutin ja stressin vuoksi mm. Ja omaan elämäänsä tyytyväinen työntekijä on myös yleensä tyytyväisempi työhönsä. Lisäksi harrastukset ekrtovat paljon haastateltavan luonteesta.

Itse otin harrastukset pois CV:stä kun siinä on jo kolmatta sivua tavaraa. CV on muutenkin luonteeltaan luettelonomainen vailla mahdollisuuksia tarkentaa muita kuin tiukasti ammattiin liittyviä asioita riittävästi.

Nykyisin mainitsisin harrastuksista, metallinetsintä etupäässä, varsinaisessa työhakemuskirjeessä. Siinä on mahdollisuus ja tarkoitus kertoa itsestään omin sanoin ja saavuttaa sellainen sävy, jolla harrastukset ovat luonnollinen osa sisältöä. Työnhaussa olen muutenkin havainnut nimenomaan tähän hakemuskirjeeseen panostamisen varsinaista CV:tä paremmaksi vieheeksi, kunhan hakemuskirje on tarpeeksi kiinteä (ei montaa aanelosta) ja johdonmukaisesti laadittu NIMEN OMAAN kyseistä työpaikkaa varten. Jos rekrytoija saa vihiä, että kyseessä on sataan paikkaan lähetetty sarjatuotantohakemus, niin voi olla huono juttu. CV saa mielestäni olla kaikkialle samanlainen, mielestäni ei siis ole tarpeen muokata sitä per haettava paikka.

Hyvää keskustelua.

Hakemuksen pitäisi kuulemma mahtua yhdelle sivulle. Jos se tehdään standardin mukaisesti, niin varsinaista tilaa itsestään kertomiselle ei jää kovinkaan paljoa. Voi näyttää aika oudolta, jos siihen meinaa harrastuksistaankin tarinoida, tai ainakin ne kannattaa ilmaista johdonmukaisesti. Riippuu tietysti minkälaisiin hommiin hakee. Itse mainitsin vapaa-ajallani ja harrastusten parissa korjailleeni kaikenlaista, kun tein työhakemusta tekniikan alalle.

Ansioluettelo saa periaatteessa olla kuinka pitkä tahansa, mutta yleinen suositus tuntuu olevan alle kaksi sivua. Itselläni kun ei toistaiseksi ole kauheasti kertynyt työkokemusta tai koulujakaan, niin CV:lle riitti 1,3 sivua. Harrastukset mahtui hyvin yhdelle riville.