aarremaanalla.com

(Sarsa ry:n vuosikokous lauantaina 11.2.2012
Museokeskus Vapriikki, Alaverstaanraitti 5, kello 13.00 alkaen.
Vuosikokouksen jälkeen geologian prof. Timo Saarinen Turun yliopistolta luennoi aiheesta "Järvien sedimentit ympäristöhistorian arkistoina". Arkeologiankin näkökulmasta kiehtova aihe! Lisäksi kuulemme tutkija-arkeologi Ulla Lähdesmäen esityksen Pirkanmaalla viime kesänä metallinpaljastimella tehdyistä löydöistä.
Kannattaa tulla taas kuuntelemaan mielenkiintoisia esityksiä! Tervetuloa!)

Kätkäläinen ja Krtek oli paikalla Koitan huomenna kirjoittaa jonkinlaista yhteenvetoa Ulla Lähdesmäen osuudesta.

Tässä hieman yhteenvetoa arkeologi Ulla Lähdesmäen lyhyestä puheenvuorosta, jossa ei kuitenkaan käsitelty löytyjä yksityiskohtaisesti.

Museovirastolla ja arkeologeilla on ymmärrettävästi hieman huoli metallinetsinharrastajien kasvavasta määrästä ja "vastuullisesta" toiminnasta löytöjen ja paikkojen suhteen. Viimeksi jonkinlainen buumi on ollut 1990-luvun alkupuolella, mutta nyt nämä viranomaistahot ovat jopa suunnitelleet internet sivuja ja lyhyitä toimintaohjeita harrastajille, jotka saattavat törmätä muinaisesineisiin tai kiinteisiin muinaispaikkoihin. Mieleemme pulpahti ajatus museoviraston resursseista ja myös akateemisestä viiveestä, joten käykö tämän kanssa samalla tavoin kuin monien suojelukohteiden tapauksessa on käynyt??

Viimeisen vuoden sisällä ovat etsinharrastajat ilmoittaneet useista löydöistä museovirastolle ja niistä 11 on luokiteltu merkittäviksi. 5 näistä on Pirkanmaalla, muun muassa uudet kalmistot. Monien löytöjen läheisyydessä ei ole tehty aiempia tutkimuksia, eikä ole edes harkittu tulevaisuudessa, joten nämä olisivat jääneet varmaankin löytymättä ilman etsinharrastajia. Arkeologeja tämä ei tunnu kauheesti lohduttavan, koska he näkevät monesti piipparoijat "uhkana" kiinteälle muinaismuistolle. Kaivelu ja toimintatapa löytypaikalla eivät täytä ammattilaisten kriteerejä. Heitä huolestuttaa myös se, että emme tunistaisi monia rautaesineitä, jotka saattavat olla heidän tutkimuksensa kannalta merkittäviä, mutta meille jalometallin etsijöille vain roskaa.

Lähdesmäki kertoi joistakin ongelmatilanteista, joita on noussut esille, kun etsinharrastajat ovat tiedustelleet etsintälupaa. Harvemmin harrastajat heihin lupa-asioissa ottavat yhteyttä, koska on ollut käytäntönä tarkastaa karttaportaalista tunnetut kiinteät muinaismuistot ja rauhoitetut alueet sekä kysyä lupa maanomistajalta. Tässä on kuitenkin muutamia ongelmia. Kuulemma usein maanomistajat eivät tiedä, että heidän maillaan on jokin kiinteä muinaismuisto tai rauhoitusalue, joka kuulostaa hieman oudolta??? Toiseksi internetin karttaportaali on joiltakin osin jopa 5 vuotta myöhässä päivitysten suhteen ja sen johdosta harrastajat saattavat koluta vahingossa rauhoitettua aluetta, jota ei ole ehditty sivuille lisätä.

Nyt aivan lähiaikoina on suomalaisten arkeologien tai museoviraston kokoontuminen, jossa yksi luento käsittelee metallinetsinten lisääntynyttä käyttöä ja varmaankin heidän suunnittelemaansa ohjeistusta. Keväällä myöhemmin järjestetään Helsingissä Euroopan arkeologiyhdistyksen kokoontuminen, jossa piipparointi on myös yhtenä käsiteltävänä asiana. Samassa yhteydessä oli maininta "mustan argeologian" luennosta, koska muualla Euroopassa on ongelmana ns. pimeästi myytävät muinaislöydöt. Suomi ei siis ole ainoa maa, jossa harrastajamäärä on kasvanut, mutta järjestäytyneiden etsinharrastajien osallisuus tuohon "mustaan argeologiaan" on hieman kyseenalaista, ainakaan suuressa mittakaavassa.

Lyhyesti toimme myös esiin muutamia tilanteita, joissa harrastajat ja arkeologit voisivat tehdä yhteistyötä mm. kiireelliset rakennustöiden alle jäävät kohteet tai muut tilanteet, joissa heidän resurssinsa eivät riitä laajamittaiseen tutkimiseen. Näissä tilanteissa etsimiä voisi hyödyntää kohteen paikallistamiseksi. Lähdesmäki ei missään vaiheessa sanonut etsimien käytön olevan kiellettyä myös ammattilaisten toiminnassa mm. kaivauspaikat saatetaan tarkastaa etsimen avulla ennen lopettamista ja peittämistä. Oletimme, että innokkaat harrastajat ovat mukana sankoin joukoin pelkästä mielenkiinnosta, jos kutsu käy. Korostimme omalla puheenvuorollamme sitä tosiasiaa, että merkittävä osa etsinharrastajista ei hakeudu tarkoituksella "harmaalle alueelle", vain usein historiallisesti merkittävät löydyt ovat ikään kuin sivutuotteita kolikoiden ja muiden löytöjen lomassa.

Kätkäläisen puolesta Krtek

Kiitos edustamisesta!

Kätkäläinen kirjoitti:Tässä hieman yhteenvetoa arkeologi Ulla Lähdesmäen lyhyestä puheenvuorosta, jossa ei kuitenkaan käsitelty löytyjä yksityiskohtaisesti.

. Viimeksi jonkinlainen buumi on ollut 1990-luvun alkupuolella, mutta nyt nämä viranomaistahot ovat jopa suunnitelleet internet sivuja ja lyhyitä toimintaohjeita harrastajille, jotka saattavat törmätä muinaisesineisiin tai kiinteisiin muinaispaikkoihin. Lähdesmäki kertoi joistakin ongelmatilanteista, joita on noussut esille, kun etsinharrastajat ovat tiedustelleet etsintälupaa. Harvemmin harrastajat heihin lupa-asioissa ottavat yhteyttä, koska on ollut käytäntönä tarkastaa karttaportaalista tunnetut kiinteät muinaismuistot ja rauhoitetut alueet sekä kysyä lupa maanomistajalta. Tässä on kuitenkin muutamia ongelmia. Kuulemma usein maanomistajat eivät tiedä, että heidän maillaan on jokin kiinteä muinaismuisto tai rauhoitusalue, joka kuulostaa hieman oudolta??? Toiseksi internetin karttaportaali on joiltakin osin jopa 5 vuotta myöhässä päivitysten suhteen ja sen johdosta harrastajat saattavat koluta vahingossa rauhoitettua aluetta, jota ei ole ehditty sivuille lisätä.

Nyt aivan lähiaikoina on suomalaisten arkeologien tai museoviraston kokoontuminen, jossa yksi luento käsittelee metallinetsinten lisääntynyttä käyttöä ja varmaankin heidän suunnittelemaansa ohjeistusta. Keväällä myöhemmin järjestetään Helsingissä Euroopan arkeologiyhdistyksen kokoontuminen, jossa piipparointi on myös yhtenä käsiteltävänä asiana. Samassa yhteydessä oli maininta "mustan argeologian" luennosta, koska muualla Euroopassa on ongelmana ns. pimeästi myytävät muinaislöydöt. Suomi ei siis ole ainoa maa, jossa harrastajamäärä on kasvanut, mutta järjestäytyneiden etsinharrastajien osallisuus tuohon "mustaan argeologiaan" on hieman kyseenalaista, ainakaan suuressa mittakaavassa.

:

Myönnän olevani tuo 90-luvun alun häiriö. Siihen osuvat nuo Hiittisten löydöt, sekä jatkuva löytövirta esimerkiksi Halikosta. Kun silloin kyselin että tuleeko metallinetsijöiltä paljon materiaalia niin sanoivat että pohjanmaalta joku on lähettänyt jotain.
Jännä nähdä että tästä on syntynyt "boomi". Osasin kyllä sitä ounastella kun odottamieni pullakahvien asemasta vastassa oli lysähtäneet olat ja apaattinen ilme.

Mutta itse asiaan.
Museoviraston on Suomen eduskunta pannut Suomen muinaisasioiden hoitajaksi.
Piste.
Hoitakoon hommansa eikä aina valittaisi työn lisäyksestä kun sinne jotain lähetämme.
Tähän asti ovat hoitaneet asian siten että kun ei tutkita niin ei voi mitään löytyäkään . Tästä on pilvin pimein todisteita rakennustoiminnassa.

Kukahan metallinetsijä on pyydetty tuonne arkeologien kokoukseen kuultavaksi? Ei ainakaan minua.

Ja on huomattava että tuo 90-luvun toiminta ei saanut aikaan mitään parannusta M-viraston toiminnassa. Toivon että nyt tapahtuisi jotain.

Valitettavasti asiat taitaa olla näin miten entinen häirikkö, nykyinen kunniajäsen Ilkkap asian näkee

Jos MV ei saa viidessä vuodessa karttasivuilleen edes muutamaa pistettä merkittyä, niin ei kyllä kannattaisi paljon alkaa metallinetsijöitä syyttelemään muinaismuistokohteiden tonkimisesta. Tuohan ei voi olla edes rahasta kiiinni, tai jos on, niin seminaareihin vähän halvemmat viinerit, ja sillä on homma kuitattu.

Zalama kirjoitti:Jos MV ei saa viidessä vuodessa karttasivuilleen edes muutamaa pistettä merkittyä, niin ei kyllä kannattaisi paljon alkaa metallinetsijöitä syyttelemään muinaismuistokohteiden tonkimisesta. Tuohan ei voi olla edes rahasta kiiinni, tai jos on, niin seminaareihin vähän halvemmat viinerit, ja sillä on homma kuitattu.

Erittäin hyvin sanottu.

Hittojako tuolla karttaselaimella edes tekee, jos ei sitä päivitetä ikinä?

Karttaportaalin päivitykset tulevat yleensä "viiveellä" tuota 5 vuotta ei kait pitäisi yleistää?, Lähdesmäki kertoi heillä olevan tarkemmat ja uudemmat päivitykset kuin netissä olevat(ilmeisesti tarkoitti pirkanmaata). Ja niissäkin on päivittämätöntä tietoa

Kyllä Hunsvotti, ei siinä ole kuin MV:n laiminlyönti jos kestää yli viisi vuotta saadaa piste tai alue merkattu karttaan. Mielestäni jopa räikeä laiminlyönti, onhan MV:n tehtävä varjella ja tiedottaa näistä muinaismuistoista!

Itse henkilökohtaisesti teen jatkossakin maahan reikää mikäli kartoissa ei ole mainintaa alueen rauhoituksesta tai muinaisjäännöksestä. Toki ilmoitan mahdollisista löydöistä niinkun pitääkin mikäli sellaisen kohdalle satun.

Mielestäni yhdenkään harrastajan ei tarvitse lähteä puolustuskannalle eikä selitellä tekosiaan, esim. sitä, että suurin osa harrastajista ei hakeudu "harmaalle alueelle", kuten Krtek ketjun alussa täysin oikein totesi. Itse en metsästäjänä selittele salametsästäjien tekosia, eikä sitä minulta kukaan odotakaan. Joutuuko maanviljelijä selittelemään sitä, että naapurin isäntä männä suvena lykkäsi rautakautisen hautaröykkiön etukuormaajalla rinteeseen pois uuden navetan tieltä? Tämä vähän irrallinen kommentti vain huomioksi siitä, kuinka vaarallista on lähteä yleistämään jonkin laillisen harrastuksen edustajia käymättä heidän kanssaan avointa dialogia. Vapriikin esitelmän referaatin perusteella tällaista yleistystä ei ole vielä suoraan tehty, eikä toivottavasti tehdäkään. Ja jos puhutaan mustasta arkeologiasta tai muista laittomuuksista, niin ehkäpä kannattaisi keskittyä miettimään, miten moiset asiat pidetään jatkossakin poissa Suomesta "muun Euroopan" riesana. Hyvä: siis olisiko Suomessa lähtötilanne sittenkin varsin lupaava?

Jos ajatellaan, että harrastajien toiminta ei ole arvokkaiden kohteiden löytymisen yhteydessä riittävän ammattimaista, niin mielestäni paljon suurempi uhka on se, että kohdetta ei koskaan löydetäkään tai etenkin se, että paikalla ehkä kohta operoivan tien- tai mökinrakentajan toiminta on vielä epäammattimaisempaa. Jos metallinetsinharrastaja löytää etäältä ennestään tunnetuista esihistoriallisista kohteista uuden tuntemattoman kohteen, onko se silloin väärin löydetty? Mitään harmaata aluetta se ei varsinkaan ole, eikä asiassa ole mitään seliteltävää. Itse en oikeastaan muuta toivo kuin avointa dialogia eri toimijoiden kesken, ei tarvitsisi kunkin instanssin ja koulukunnan yksin tahollaan huutaa tuuleen.

ps. Hyvä että edes joku meni tuonne Sarsan kokoukseen mukaan. Siitä pisteet.

Kuulostaa todella käsittämättömältä tuo "viive" kulttuuriympäristön karttaselaimessa. Onhan se kuitenkin likimain ainoa tapa tiedottaa suojelukohteista ja ajantasalla ollessaan melko täydellinen tapa toimia.
Toisena tuli mieleen haitan ja hyödyn suhde meistä harrastajista museoviraston suuntaan.

JK kirjoitti:Kuulostaa todella käsittämättömältä tuo "viive" kulttuuriympäristön karttaselaimessa. Onhan se kuitenkin likimain ainoa tapa tiedottaa suojelukohteista ja ajantasalla ollessaan melko täydellinen tapa toimia.
Toisena tuli mieleen haitan ja hyödyn suhde meistä harrastajista museoviraston suuntaan.

Kyllä nämä mv:n ihmiset tarvittaessa ovat nopeita.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/museo ... 28717.html

EI paljon viivettä ole nyt kun oma jakkara on perseen alta menossa.
Mikseivät nyt jahkaile sitä viittä vuotta tällä asialla.

Tri Tuonela kirjoitti:Jos ajatellaan, että harrastajien toiminta ei ole arvokkaiden kohteiden löytymisen yhteydessä riittävän ammattimaista, niin mielestäni paljon suurempi uhka on se, että kohdetta ei koskaan löydetäkään tai etenkin se, että paikalla ehkä kohta operoivan tien- tai mökinrakentajan toiminta on vielä epäammattimaisempaa. Jos metallinetsinharrastaja löytää etäältä ennestään tunnetuista esihistoriallisista kohteista uuden tuntemattoman kohteen, onko se silloin väärin löydetty?

Mitenkähän siitä voisi saada ammattimaisempaa/asiantuntevampaa? Voisikohan museovirasto järjestää jonkinlaista infoa/kurssia harrastajille tämän uhkan minimoimiseksi? Voisivatko kenties laatia jonkinlaiset toimintaohjeet?

T: villimies

Ei muuta kuin avoimeen yliopistoon arkeologiaa lukemaan

Kultaseppä kirjoitti:Ei muuta kuin avoimeen yliopistoon arkeologiaa lukemaan

Henkilökohtaisesti tehty on.
T: villimies

ilkkap kirjoitti:

Kätkäläinen kirjoitti:
Mutta itse asiaan.
Museoviraston on Suomen eduskunta on pannut Suomen muinaisasioiden hoitajaksi.
Piste.
Hoitakoon hommansa eikä aina valittaisi työn lisäyksestä kun sinne jotain lähetämme.
Tähän asti ovat hoitaneet asian siten että kun ei tutkita niin ei voi mitään löytyäkään . Tästä on pilvin pimein todisteita rakennustoiminnassa.

Kukahan metallinetsijä on pyydetty tuonne arkeologien kokoukseen kuultavaksi? Ei ainakaan minua.

Ja on huomattava että tuo 90-luvun toiminta ei saanut aikaan mitään parannusta M-viraston toiminnassa. Toivon että nyt tapahtuisi jotain.

Viimevuotisen kokemukseni perusteella tuo kaikki on helppo allekirjoittaa.

minun näkemykseni tähän asiaan on se että museoissa meillä on paljon ystäviä ketkä näkevät heidän alueellaan hyödyt metallinetsinnästä.
Museovirasto taas sijaitsee Helsingissä jo suhteellisen kaukana "kentältä" ja heitä huolettaa mm. Harrastuksen työllistävä vaikutus. Mm. restaurointipuolella rahat minimissä, ei varaa putsata uusia esineitä. Rahaa kun ei ole niin mieluummin ovat löytämättä uusia kohteita. Eli lakaisu maton alle. Kävin MV:ssä vähän aikaa sitten eikä minua henkilönä kohtaan hyökätty, mutta tuli hyvin ulkopuolinen olo. Löytöä ei arvostettu ja epäiltiin löytöalueen muinaismuistotuntemus. Paikallinen museo taas oli aivan eri luokkaa, heihin sain hyvän yhteyden ja tunsin että arvostettiin toistemme työtä.

appenzell kirjoitti:minun näkemykseni tähän asiaan on se että museoissa meillä on paljon ystäviä ketkä näkevät heidän alueellaan hyödyt metallinetsinnästä.
Museovirasto taas sijaitsee Helsingissä jo suhteellisen kaukana "kentältä" ja heitä huolettaa mm. Harrastuksen työllistävä vaikutus. Mm. restaurointipuolella rahat minimissä, ei varaa putsata uusia esineitä. Rahaa kun ei ole niin mieluummin ovat löytämättä uusia kohteita. Eli lakaisu maton alle. Kävin MV:ssä vähän aikaa sitten eikä minua henkilönä kohtaan hyökätty, mutta tuli hyvin ulkopuolinen olo. Löytöä ei arvostettu ja epäiltiin löytöalueen muinaismuistotuntemus. Paikallinen museo taas oli aivan eri luokkaa, heihin sain hyvän yhteyden ja tunsin että arvostettiin toistemme työtä.

Tämä on tarkalleen se lopputulos mihin itsekkin olen päätynyt.

Harrastajat monesti unohtavat tuon konservoinnin työllistävän ja rahaa vativan osuuden. Esimerkkinä viime kesän kaivaukset täällä Kokkolassa. Itse kaivaukset kesti 2,5 kk. Laskettu aika arvioinneille ja konservoinnille tuplat siitä eli 5 kk ja sillonki oli kyse aika monen henkilön työpanoksesta. Lisäksi vielä raporttien laatiminen. Todellisuudessa meni vielä enemmän.

Kun te toimitatte esimerkiksi rautakautisen rautaesineen MV:lle niin ennekuin se on asiamukaisesti konservoitu ja dokumentoitu, se on voinu kuluttaa useamman henkilön yhteenlaskettua työaikaa viikosta kahteen. Tuon kun kertoo sit löytöjen määrällä ja vertaa tulosta MV:ssä olevien tätä työtä tekevien henkilöiden määrään niin alkaa ymmärtämään mistä kenkä puristaa.

Tuosta onkin jo helppoa alkaa ymmärtämään miksi MV:ssä hommat toimii kuten ne nyt tekee varsinkin kun laittaa itsensä heidän asemaansa. Vaikka kuinka ois mielenkiintoa ja jopa intohimoa tehdä sitä työtä niin jatkuva kiire ja paineet alkavat kehittämään puolustusmekanismeja joihin me harrastajina sitte törmätään. Kiristyvät määrärahat eivät tietysti auta tilannetta.

Ottamalla kaikkien osapuolien kannat huomioon niin ainut ratkaisu tilanteeseen on päästä kunnolliseen vuoropuheluun ja alkaa kehittämään toimintamalleja joiden mukaan kaikki voivat toimia yhteiseks hyväks. Yksi suuri asia tässä on esim. lakien uudistaminen/kehittäminen niin että kunnolliset yhteistyön mahdollisuudet olisivat olemassa. Pitäis päästä esimerkiksi sellaseen tilanteeseen että voisimme yhteistyössä määritellä mitkä löydöt ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ja mitkä eivät. Nykyisen lain puitteissa ei oikeasti voi niin tehdä vaan MV:n kädet ovat oikeesti sidottuna, vaikkakin tarkasta lainkirjaimesta onkin jo luistettu ja yritetty määrittää järkeviä toimintamalleja. Museovirasto on oikeasti aika erikoinen laitos siinä mielessä että tuskin on toista viranomaistahoa joka joutuu toimimaan niin suppeilla laeilla ja asetuksilla kuin he. Tästä myös johtuu se että he ovat nokkimisjärjestyksessä aika matalalla kun rahoja jaetaan.

Tuossa hieman niitä asioita joista olen yrittäny keskustella puhelimitse useammanki henkilön kans museoissa, arkeologipiireissä ja museovirastossa. Toistaseks mulla on suurin ongelma ollu se etten ole henkilökohtaisesti tavannut moniakaan heistä jolloin mun vaikuttamismahdollisuudet ovat vielä aika huonot. Se vaan on valitettava tosiasia että kun keskustelee ns. tuntemattoman henkilön kanssa niin asioiden sisäistämiskynnys on paljo suurempi kuin jos on tavannut. Tuohon asiaan pitää saada muutosta aikaseks ja onneks sielä lähempänä pelipaikkoja on aktiivisia harrastajia jotka vievät asioita esille. Kiitoksia heille siitä.

Onkos kellään tietoa mikä on tilanne naapureillamme?
Löytöjen tutkiminen ja konservointi onnistuisi varmaankin esim. Virossa, ostopalveluna.

Tietysti tässä meidän MV:n tapauksessa saattaa olla taustalla myös se tuttu vanhan koiran tapaus: itse ei jaksa kaluta luuta, mutta pakko on murahtaa jos joku muu pyrkii apajille.

Taidan tehdä sellaisen ratkaisun että mv ei kuormitu ainakaan minun löydöillä jatkossa.
Ei mene mv:n aikaa konservointiin,raportointiin,rahaa ja resursseja.

Viimme vuoden toukokuussa luovutetuista koruista MV: ei ole kuulunut mitään.Odottavan aika on joskus pitkä.

JK kirjoitti:Onkos kellään tietoa mikä on tilanne naapureillamme?
Löytöjen tutkiminen ja konservointi onnistuisi varmaankin esim. Virossa, ostopalveluna.

Tietysti tässä meidän MV:n tapauksessa saattaa olla taustalla myös se tuttu vanhan koiran tapaus: itse ei jaksa kaluta luuta, mutta pakko on murahtaa jos joku muu pyrkii apajille.

Ei ole varmaa tietoa mut taitaa olla ihan sama tilanne sielä. Jonkun verran konservointityötä tehdää myös yliopistoissa Suomessa. Esimerkiks Oulussa mut ei tunnu riittävän sekään.

Tuo koiravertaus pitää varmasti myös paikkansa. Osaavia konservoijia ois varmaan jopa työttömänä mutta miten saada heidän voimavarojaan hyödynnettyä. Yksityinen yritys tekemässä MV:lle noita hommia vois olla yks ratkaisu ja luultavasti halvempiki kuin MV:n oma työ mutta ......

aar1pne kirjoitti:Viimme vuoden toukokuussa luovutetuista koruista MV: ei ole kuulunut mitään.Odottavan aika on joskus pitkä.

Ei kannata hötkyillä niitten kans vielä. Eivät oo olleet edes musovirastolla kauaa

Konservoijat ovat aika pieni ammattikunta ja hinnasto sen mukainen. Ammatin salojakaan eli maalaisjärkeen istuvia käytännön ohjeita ole vapaasti saatavilla. Onneksi muualla maailmassa ei pantata tietoa:

http://nautarch.tamu.edu/CRL/conservati ... /File1.htm

Kätkäläinen kirjoitti:Tässä hieman yhteenvetoa arkeologi Ulla Lähdesmäen lyhyestä puheenvuorosta, jossa ei kuitenkaan käsitelty löytyjä yksityiskohtaisesti.

Museovirastolla ja arkeologeilla on ymmärrettävästi hieman huoli metallinetsinharrastajien kasvavasta määrästä ja "vastuullisesta" toiminnasta löytöjen ja paikkojen suhteen. Viimeksi jonkinlainen buumi on ollut 1990-luvun alkupuolella, mutta nyt nämä viranomaistahot ovat jopa suunnitelleet internet sivuja ja lyhyitä toimintaohjeita harrastajille, jotka saattavat törmätä muinaisesineisiin tai kiinteisiin muinaispaikkoihin. Mieleemme pulpahti ajatus museoviraston resursseista ja myös akateemisestä viiveestä, joten käykö tämän kanssa samalla tavoin kuin monien suojelukohteiden tapauksessa on käynyt??

Viimeisen vuoden sisällä ovat etsinharrastajat ilmoittaneet useista löydöistä museovirastolle ja niistä 11 on luokiteltu merkittäviksi. 5 näistä on Pirkanmaalla, muun muassa uudet kalmistot. Monien löytöjen läheisyydessä ei ole tehty aiempia tutkimuksia, eikä ole edes harkittu tulevaisuudessa, joten nämä olisivat jääneet varmaankin löytymättä ilman etsinharrastajia. Arkeologeja tämä ei tunnu kauheesti lohduttavan, koska he näkevät monesti piipparoijat "uhkana" kiinteälle muinaismuistolle. Kaivelu ja toimintatapa löytypaikalla eivät täytä ammattilaisten kriteerejä. Heitä huolestuttaa myös se, että emme tunistaisi monia rautaesineitä, jotka saattavat olla heidän tutkimuksensa kannalta merkittäviä, mutta meille jalometallin etsijöille vain roskaa.

Lähdesmäki kertoi joistakin ongelmatilanteista, joita on noussut esille, kun etsinharrastajat ovat tiedustelleet etsintälupaa. Harvemmin harrastajat heihin lupa-asioissa ottavat yhteyttä, koska on ollut käytäntönä tarkastaa karttaportaalista tunnetut kiinteät muinaismuistot ja rauhoitetut alueet sekä kysyä lupa maanomistajalta. Tässä on kuitenkin muutamia ongelmia. Kuulemma usein maanomistajat eivät tiedä, että heidän maillaan on jokin kiinteä muinaismuisto tai rauhoitusalue, joka kuulostaa hieman oudolta??? Toiseksi internetin karttaportaali on joiltakin osin jopa 5 vuotta myöhässä päivitysten suhteen ja sen johdosta harrastajat saattavat koluta vahingossa rauhoitettua aluetta, jota ei ole ehditty sivuille lisätä.

Nyt aivan lähiaikoina on suomalaisten arkeologien tai museoviraston kokoontuminen, jossa yksi luento käsittelee metallinetsinten lisääntynyttä käyttöä ja varmaankin heidän suunnittelemaansa ohjeistusta. Keväällä myöhemmin järjestetään Helsingissä Euroopan arkeologiyhdistyksen kokoontuminen, jossa piipparointi on myös yhtenä käsiteltävänä asiana. Samassa yhteydessä oli maininta "mustan argeologian" luennosta, koska muualla Euroopassa on ongelmana ns. pimeästi myytävät muinaislöydöt. Suomi ei siis ole ainoa maa, jossa harrastajamäärä on kasvanut, mutta järjestäytyneiden etsinharrastajien osallisuus tuohon "mustaan argeologiaan" on hieman kyseenalaista, ainakaan suuressa mittakaavassa.

Lyhyesti toimme myös esiin muutamia tilanteita, joissa harrastajat ja arkeologit voisivat tehdä yhteistyötä mm. kiireelliset rakennustöiden alle jäävät kohteet tai muut tilanteet, joissa heidän resurssinsa eivät riitä laajamittaiseen tutkimiseen. Näissä tilanteissa etsimiä voisi hyödyntää kohteen paikallistamiseksi. Lähdesmäki ei missään vaiheessa sanonut etsimien käytön olevan kiellettyä myös ammattilaisten toiminnassa mm. kaivauspaikat saatetaan tarkastaa etsimen avulla ennen lopettamista ja peittämistä. Oletimme, että innokkaat harrastajat ovat mukana sankoin joukoin pelkästä mielenkiinnosta, jos kutsu käy. Korostimme omalla puheenvuorollamme sitä tosiasiaa, että merkittävä osa etsinharrastajista ei hakeudu tarkoituksella "harmaalle alueelle", vain usein historiallisesti merkittävät löydyt ovat ikään kuin sivutuotteita kolikoiden ja muiden löytöjen lomassa.

Kätkäläisen puolesta Krtek

Hyviä huomioita!
Oma käsitykseni on näistä MV toimintatavoista ja ajatusmalleista seuraavan:
MV on pakko muuttaa toimintatapojaan ja suhtautumista harrastajiin, koska harrastajien määrä ja laitteet tulee parantumaan tekniikan kehittyessä ja halventuessa.
Lähitulevaisuudessa osalla harrastajia on tehokkaat laitteet maatutkista ties mihin härveleihin sekä intoa tutkia maaperää tai vesistöjä.

MV ajatus että kaikkia löytöjä ei tarvitse löytää nyt eikä lähiaikoinakaan ei vaan kulje todellisuuden kanssa yhteen eli viittaan nimenomaan harrastajien lisääntyneeseen ja lisääntyvään joukkoon. Vaikka kaikkia yli 100 vuotisia epäiltyjä "Argeologisia" löytöjä ei löydetäkään meidän elinaikana, tulee niitä entistä enemmän esiin ihan varmasti myös.

Tuki harrastajille sekä heidän olemassa olon hyväksyminen puuttuu MV virallisessa toiminnassa.
Pikakurssit löytöjen tunnistamiseksi kaikille harrastajille ilman Tuhoojan leiman lyömiseksi otsaan, alueellisten museoiden valjastaminen mukaan epäiltyjen "argeologisten" löytöjen vastaanottajaksi sekä löytöpaikkojen rauhoittamiseksi väliaikaisesti, Ison johtajan tittelin pois heittäminen ja jalkautuminen meidän kuolevaisten joukkoon sekä avoimen vuoropuhelun aloittaminen harrastajien kanssa voisivat joitakin paremman ja toimivamman yhteistyön aloitus niksit.

ettäsillee



M