aarremaanalla.com

Olen huomannut että lehtimiehet vääntävät meistä yleensä harrastaja-arkeologeja. Minusta meidän toimintakenttämme on erilainen, esim kadonneiden esineiden etsintää, rantojen koluamista yms. Harrastaja arkeologi taas mielessäni on se henkilö, joka arkeologisilla kaivauksilla raapii maata ja siilaa sitä.
Toki yhteisiäkin ominaisuuksia on esim historian ja esihistorian kirjallisuustutkimukset.

Voisimmeko keksiä meille paremman nimen jota tulevaisuudessa tankkaamme lehdistölle haastattelutilanteessa?

Ehdotuksia tänne, ei kuitenkaan humoristisia tai kaksimielisyyksiä.

Eikö ihan vaan metallinetsinharrastaja tai metallinpaljastinharrastaja riittäisi? Noitahan me olemme? Noissa termeissä tosin on vaarana että lukija sekoittaa meidät malminetsintään Mutta kunhan tekee toimittajalle selväksi, että arkeologi sanaa ei saa käyttää, koska tämä ei ole sitä.

t. patti

ilkkap kirjoitti:Olen huomannut että lehtimiehet vääntävät meistä yleensä harrastaja-arkeologeja. Minusta meidän toimintakenttämme on erilainen, esim kadonneiden esineiden etsintää, rantojen koluamista yms. Harrastaja arkeologi taas mielessäni on se henkilö, joka arkeologisilla kaivauksilla raapii maata ja siilaa sitä.
Toki yhteisiäkin ominaisuuksia on esim historian ja esihistorian kirjallisuustutkimukset.

Voisimmeko keksiä meille paremman nimen jota tulevaisuudessa tankkaamme lehdistölle haastattelutilanteessa?

Ehdotuksia tänne, ei kuitenkaan humoristisia tai kaksimielisyyksiä.

+1
Ilkkap:n kanssa samaa mieltä

Ehdotukseni on:
Metallinetsijäharrastaja

edit:Patti samoilla linjoilla myös mielipiteeni kanssa kun postailin tätä

Metallinetsijäharrastaja..

Sekoittuuko metallinetsijä malminetsijään?

Sanoisin "metallinetsijä", mutta se käyttämällä moni voi luulla että etsimme ainoastaan malmia metsistä ja kallioilta. Metalliesine-etsijä taas kuulostaa aika kököltä. Toi harrastaja-arkeologi sana ei ainakaan ole oikea termi kuvaamaan minua, tosin voihan joku muu metallinetsijä olla sitäkin.

On mielestäni hyvin vaikea keksiä yhtä sanaa joka kuvastaa meitä kaikkia. Jotkut harrastavat päätoimisesti sota-alueita, toiset metsät tai vanhat pihapiirit, toiset pellot, ranta- ja vesipiippailua tai sitä malminetsintää etc. Ja aika moni kaikkia näitä.

Edit: Kolikonmetsästäjä tai kolikonetsijä on termi mitä useimmiten käytän, ei muut löydöt sykähdytä yhtä lailla. Ei ole mitään niin kaunista kuin naiset ja vanhat peltohopeat

ilkkap kirjoitti:Olen huomannut että lehtimiehet vääntävät meistä yleensä harrastaja-arkeologeja.
....
Voisimmeko keksiä meille paremman nimen jota tulevaisuudessa tankkaamme lehdistölle haastattelutilanteessa?

Hyvä aihe keskusteltavaksi. Lyhyellä pohtimisella ei kyllä tule mieleen mitään parempaa kuin metallinetsijä, joka sekin on huomattavasti parempi kuin harrastaja-arkeologi.
Malminetsijään sekoittumista en pidä suurena ongelmana, luulisi artikkelista harrastuksemme luonteen käyvän ilmi. Ja voisihan sen jokainen pistää korvan taakse, että kun piippailujuttua varten haastatellaan, niin pyydetään erikseen kirjoittamaan ettei malminetsintä ole sama asia.
Jos minua joskus haastatellaan lehtiartikkeliin, niin pyydän että saan käydä jutun läpi ennen painoon menoa. Siihen varmastikin suostutaan ja silloin voi vielä viilata arkeologit ja aarteenmetsästäjät pois...

Metallinetsijä on mielestäni liian teollinen.Itse olen metallimies ammatissani.Mielestäni pitäisi olla jokin kevyempi versio????
Yks Piipparoija

Minä ainakin harrastan metallin etsintää eli olen siis METALLINETSIJÄ

PS: harrastukseen kyllä liittyy metallinpaljastimet tai metallinetsimet mutta en kuitenkaan halua olla metallinpaljastin- tai metallinetsinharrastaja.

Minä taas miellän itseni arkeometallurgian harrastajaksi, sillä olen harrastanut alaa 80-luvun lopulta lähtien. Kiinnostuin silloin virolaisen kollegan kanssa siitä, miten eri metalleja ja metalliesineitä on muinoin valmistettu ja alettiin nikkaroimaan mehiläisvahasta malleja ja valamaan niitä pronssista savimuotteihin ym. Siitä lähtien painopiste on vähitellen siirtynyt varsinaisesta ammatista erilaisten metallien tai esineiden kokeelliseen valmistukseen alkuperäisillä menetelmillä.
Harrastukseen kuuluu olennaisena osana tutkimusten ja kirjallisuuden seuraaminen. Metallinilmaisimen käyttö edustaa toistaiseksi pientä osaa kokonaisuudesta, vaikka tunnustan, että mennyt vuosi lipsahti överiksi ja eukko alkoi osoittaa hiiltymisen merkkejä, kun ei aika tahtonut riittää enää uunien lämmittämiseen

Kyllähän tällekin foorumille on kirjoitellut juttuja ihan oikeita harrastaja-arkeologeja, ja vaikka itse en sellaista titteliä ansaitse niin onkos sillä sitten niin väliä miksi kutsutaan. Ns. tavallinen kansa suhtautuu tähän hommaan kuitenkin erilaisin mielipitein. Itse olen saanut jopa positiivisia kommentteja sellaisiltakin ihmisiltä jotka eivät oikeastaan ole ymmärtäneet mistä on kyse mutta hienolta harrastukselta kuulemma vaikuttaa kun ei koko vapaa-aika mene kaljabaarissa. Sitä paitsi lehtimiehet kirjoittavat useimmiten jutut niinkuin haluavat sanoit tai kerroit mitä tahansa haastattelun aikana, nykyäänhän kaikki pitää olla niin hemmetin kiinnostavaa suuren yleisön silmissä. Tämä on vähän samanlaista pohdiskelua kuin se , että mitähän ne ulkomaalaiset meistä suomalaisista oikein ajattelevat. Ihan sama.

Loppujen lopuksi mulle(kin) on ihan sama miksi meitä lehdissä kutsutaan, mä harrastan piipparointia enkä aio antaa (tästäkään harrastuksesta) haastatteluja.

t. patti

ps. Loppujen lopuksi olen myös sitä mieltä, että en tosiaankaan halua kutsua harrastustani noilla edellä ehdottamillani sanahirviöillä

patti kirjoitti:Loppujen lopuksi mulle(kin) on ihan sama miksi meitä lehdissä kutsutaan, mä harrastan piipparointia enkä aio antaa (tästäkään harrastuksesta) haastatteluja.

t. patti

ps. Loppujen lopuksi olen myös sitä mieltä, että en tosiaankaan halua kutsua harrastustani noilla edellä ehdottamillani sanahirviöillä

Jossain lehtijutussa näin meitä jo piipparoinnin harrastajiksi kutsuttavankin. Piipparoinnin harrastaja on hyvä. Ainakin parempi ku karppaaja

Kuten karppaus, piipparointikin on yhteydessään tuore sana ja sillä on aikaa ja mahdollisuuksia määritellä itse itsensä meidän harrastajien tekojen ja ulosannin perusteella. Live up to it.

patti kirjoitti:Loppujen lopuksi mulle(kin) on ihan sama miksi meitä lehdissä kutsutaan, mä harrastan piipparointia enkä aio antaa (tästäkään harrastuksesta) haastatteluja.

t. patti

ps. Loppujen lopuksi olen myös sitä mieltä, että en tosiaankaan halua kutsua harrastustani noilla edellä ehdottamillani sanahirviöillä

Tähän ei ole paljoa lisättävää, täysin samaa mieltä.

Jos joku haluaa antaa haastatteluja, niin mielestäni metallinetsintä on hyvä, vielä kun painottaa toimittajalle että kyseessä on harrastus. Tekstimuodot ovat toimittajan asia, mutta ei kai tuosta ole pakko rakentaa yhdyssanahirviötä? "xxx harrastaa metallinetsintää" tai "metallinetsinnän harrastaja xxx" toimii ihan mainiosti.

"Metallinetsinnän harrastaja" tuskin sekoittuu "malminetsijään" kovin herkästi tai jos sekoittuu niin so what?

Itse kun olen harrastaja-arkeologi niin ei tuo nimittely juuri haittaa. Tosin rannoilla tai muilla vastaavilla paikoilla tuo nyt ei oikein pidä paikkaansa. Mutta eipä tuo nimi nyt oikein pahasti metsään mene niiden osalta jotka pelloilla (ja miksei metsissäkin) piippailevat, sillä kaikki vanhemmanpuoleiset löydöthän siellä avartavat kuitenkin esihistoriaamme ja saatu tieto toimii tavalla tai toisella myös arkeologian hyväksi.
T: villimies

Jäi tuolla edellä mainitsematta että kävin eilen Pirkanmaan maakuntamuseon arkeologille näyttämässä ortodoksiristin katkelmaa, jonka olin löytänyt edellisellä viikolla. Jutustellessamme itse häntä mitenkään johdattelematta tämä käytti meistä harrastajista nimitystä metallinetsijä kertoen muidenkin metallinetsijöiden tuomia esineitä olevan lähdössa kansallismuseolle tarkempiin tutkimuksiin.
Hän suhtautui harrastukseemme ihan positiivisesti kunhan kaikki muistaisivat noudattaa lakia ja hyviä tapoja ja harmitteli viraston määrärahojen rajallisuutta mm metallinetsijöiden löytämien uusien kohteiden tutkimiseksi ja myös maksettavien löytöpalkkioiden niukkuutta.

Ja takaisin aiheeseen:
Kaveripiirissä olen yleensä kertonut harrastavani piipparointia eli heille olen piippari

Ensi kesänä olen menossa etsimään ja tutkimaan esi-isieni vanhoja asuinpaikkoja ja silloin koen olevani villimiehen tavoin myös harrastaja-arkeologi

Oli miten oli niin ei kai nimi miestä pahenna

Piipparointi... Miksei piippailu?
Viimeiset neljä vuotta olen puhunut piippailusta ja laitetta kutsunut piippariksi. Piipparointi tuntuu vähän väkisin keksityltä, vaikkakin sanana ihan hauska. Harrastaja on piippailija.

Piipparointi... Miksei piippailu?

Minä menen myös piippailemaan kun lähden etsimen kanssa pellolle.
Eli olen myös piippailija.

Mc_Mursu kirjoitti:Piipparointi... Miksei piippailu?
Viimeiset neljä vuotta olen puhunut piippailusta ja laitetta kutsunut piippariksi. Piipparointi tuntuu vähän väkisin keksityltä, vaikkakin sanana ihan hauska. Harrastaja on piippailija.

Tää taitaa olla peräisin vaimon suusta: "senkin piippari" (hiippari)

Urmas kirjoitti:

Piipparointi... Miksei piippailu?

Minä menen myös piippailemaan kun lähden etsimen kanssa pellolle.
Eli olen myös piippailija.

Tai piipparoitsija

Kirkollinen piippailija kuuluu sitten Piippakuntaan..

Kyllähän minäkin piippailija olen, kun tästä harrastuksesta puhutaan muiden harrastajien kesken. Kuitenkin kun kerron harrastuksestani ensimmäisen kerran ihmisille, joille tämä on aivan vieras asia, kerron harrastavani metallinetsintää. Näin se menee. Lehtijuttua tehdessä ajatus on, että normilukija ei tiedä yhtään mistä tässä harrastuksessa on kyse ja siksi olen(jos sellaiseen joudun) siellä mieluummin metallinetsijä kuin piippailija.

SME = Suomen Metallinetsijät

Jalkapallorointi, jalkapalloroitsija, juoksurointi, juoksuroitsija...?

Kunhan valojen akut lataantuu, lähden pyörälöimään.
Terveisin pyörälöitsijä.

Mc_Mursu kirjoitti:Jalkapallorointi, jalkapalloroitsija, juoksurointi, juoksuroitsija...?

Kunhan valojen akut lataantuu, lähden pyörälöimään.
Terveisin pyörälöitsijä.

Historioitsijoista.