aarremaanalla.com

Tällainen outo rautaesine löytyi eilen soratasanteelta joen läheisyydestä.
Onko kellään tietoa mikä tämä voisi olla?

Vanhalta näyttää,taitaa olla rautaa??

Jokin kannatin/jakaja
En tiedä, mutta hieno on. Tuossa on sitä jotakin

Seinäkoukku tuli mieleen.

Voisiko ollakin hieman koristeellisempi ompelukoukku/ompelukokka.

Olen tässä illan mittaan selaillut läntisten naapurimaittemme museokamoja.
Allaolevasta linkistä löytyi viimein mielestäni melko samanlainen esine nimellä bälteshake eli vyön haka.


http://carlotta.gotlib.goteborg.se/pls/ ... idn=244323

No niin, työryhmä pähkäili pitkään oheisen vekottimen ajoitusta ja ohessa lopputulokset, jotka Tanskan Kansallismuseo vahvisti tänään. Museovirasto palautti esineen takaisin työryhmälle, mutta pyysi sen takaisin esitettyämme alla olevat todisteet. Kyseessä on yksi maamme vanhimmista rautaesineistä. Oppia ikä kaikille.

Kah kehveli,aikamoinen selvitys,periksi ei anneta.Onnittelut upeasta löydöstä.
Löytyyköhän sieltä mitään muuta samaan aikaan liittyvää?

Hienoa että varmistui tuonkin esineen käyttötarkoitus. Hieno löytö

Kultaseppä kirjoitti:No niin, työryhmä pähkäili pitkään oheisen vekottimen ajoitusta ja ohessa lopputulokset, jotka Tanskan Kansallismuseo vahvisti tänään. Museovirasto palautti esineen takaisin työryhmälle, mutta pyysi sen takaisin esitettyämme alla olevat todisteet. Kyseessä on yksi maamme vanhimmista rautaesineistä. Oppia ikä kaikille.

Kerran palautettuna se on teidän omanne, kuten hopeaharkkoni aikanaan. Eli heillä ei ole oikeutta vaatia sitä enää itselleen.

Lahjoittaa tietenkin voi tai lainata sitä MV:lle, kuten minä tein.

Onnittelut, hieno löytö kyllä. Kummallisesti sitä rautakin voi säilyä.

ilkkap kirjoitti:

Kultaseppä kirjoitti:No niin, työryhmä pähkäili pitkään oheisen vekottimen ajoitusta ja ohessa lopputulokset, jotka Tanskan Kansallismuseo vahvisti tänään. Museovirasto palautti esineen takaisin työryhmälle, mutta pyysi sen takaisin esitettyämme alla olevat todisteet. Kyseessä on yksi maamme vanhimmista rautaesineistä. Oppia ikä kaikille.

Kerran palautettuna se on teidän omanne, kuten hopeaharkkoni aikanaan. Eli heillä ei ole oikeutta vaatia sitä enää itselleen.

Lahjoittaa tietenkin voi tai lainata sitä MV:lle, kuten minä tein.

Periksi ei anneta ja jos ei virasto tai kukaan muukaan tutki, niin siinä tapauksessa harrastajat tekevät omia harrastajatutkimuksia.

Joo, ajattelimme tätäkin puolta, mutta Kivimiehen kanssa pähkäiltiin, että ehkä viraston konservointiosasto ehtisi pelastamaan esineen, joka pysyi muodossaan rautaoksidin, pyhän hengen ja Paraloid B72 hartsin avulla ja että kokoelmassa se olisi arvoisellaan paikalla. Meistä kumpikaan ei olisi voinut taata riittävää laatua konservoinnin ja museaalisen säilytyksen osalta. Jalometalli olisi tietenkin ollut eri juttu.

Lisätietoja löytyy uudelta sivustolta: http://rautakymi.fi/Viirankoski.html, jonne on linkitetty myös eri puolilla teettämämme alkuaine-, ajoitus- ym. metalleihin liittyvät tutkimukset.

Piti kaivaa esiin tämä Kivimiehen löytämä esiroomalaisajan vyökoukku Loviisan Viirankoskelta, joka erinäisistä syistä johtuen tuhoutui. Viime viikolla Strömforsin ruukin seppä Tiia-Riitta Lahti takoi esineestä ennallistuksen, jossa yhteydessä tutkittiin, miten varhaisen rautakauden seppä vyökoukun mahdollisesti valmisti ja mitä työkaluja käytti.

Koe vaati 15 harjoituskappaletta ennen kuin mittasuhteet alkoivat olla kohdallaan toleranssilla +/- 2 mm. Motiivi kokeelle oli mainittu esineen tuhoutuminen.
Uskoakseni seppä takoi aikonaan esineen juuri kuvasarjan osoittamalla tavalla. Jos löytyy muunlaisia ideoita, niin otetaan mielellään vastaan.

Kylläpä oli upea prosessi, siinä nähtiin taas kerran missä asiantuntemus luuraa Kumarruksia täältä.

tarhuri kirjoitti:Kylläpä oli upea prosessi, siinä nähtiin taas kerran missä asiantuntemus luuraa Kumarruksia täältä.

Hienoo!

Samalla idealla tehtyjä vyönsolkia/koukkuja näkee aina silloin tällöin keskiaikaharrastajilla. https://www.google.fi/search?q=Viking+b ... 80&bih=951

Vanhimmat esimerkit olivat toki esiroomalaiselta rautakaudelta, mutta itse arvelen niiden olleen yleisiä hyvin pitkälle viikinkiajallekin etenkin tavallisen rahvaan piirissä, mutta koska pienet rautaesineet säilyvät maaperässä aika huonosti, niin tänne asti on selvinnyt yli 900 vuoden takaa enimmäkseen vain pronssista ja jalometalleista valmistettuja varakkaamman väestön vyönsolkia.

Pelkistettyä mallia taottiin ahkerasti jo 70-luvulla tanskalaisen taide- ja käsityökoulun metallilinjalla, jossa solki nahkavöineen oli yksi oppilastyö. Löytyykö jälkimmäiselle arviolle kenties jotain evidenssiä?

Kunhan on spekulointia.
Se on ihan toimiva rakenne vyökäytössä, ja myös helpompi valmistaa takomalla kuin monet muut rautakautiset solkimallit, joten tuli vaan mieleen, että miksi olivat hylänneet sen jo niin aikaisessa vaiheessa. Historiasta löytyy kuitenkin jonkun verran erilaisia solki- tai nappityyppejä, jotka pysyivät käytössä satojen tai jopa yli tuhannen vuoden ajan ja originaalimuotokin pysyi lähes samana alusta loppuun. (Pallonapit ja kehäsoljet yms.)

Miköhän on syy siihenkin, kun noita kutsutaan nettikaupoissa yleisesti "Viking hook buckle" tyylisillä nimillä? Saattaa olla toki vain pelkkää mielikuvamarkkinointia vailla todellisuuspohjaa, mutta olisi mielenkiintoista tietää että mikä taho senkin nimityksen on aloittanut.
Keskiaikamarkkinoilla myydään viikinkitavarana esimerkiksi myös kahdesta lankunpätkästä koostuvia tuolejakin, jotka kasataan käyttöasentoon työntämällä istuinosa selkänojan keskelle tehdyn aukon läpi ja niistäkään ei löydy kuulemma mitään esimerkkiä viikinkiajalta.

Mahdollista kaikki toki on, mutta kyseinen tyyppi oli käytössä jo pronssikaudella, joten olisiko sittenkin elinkaaren päätepysäkki tullut vastaan?
Yksi islantilainen kollega aikoinaan opiskeli Tanskassa mainitussa koulussa ja teki kyseisen soljen + nahkavyön, joka on koristeltu viikinkien käyttämillä
ornamenteilla.

Tiedoksi, että Kivimiehen marraskuussa 2011 löytämästä Viirankosken vyökoukusta (Loviisa) ilmestyi juuri ennen vuodenvaihdetta tieteellinen artikkeli Muinaistutkija 2017:4 -lehdessä (Jäppinen, Jouni & Immonen, Visa. Viirankosken vyökoukku ja sen ennallistus). Lehti on ostettavissa/tilattavissa osoitteesta: muinaistutkija@gmail.com. Irtonumeroita voi ostaa/tilata myös Tiedekirjasta Helsingistä.

Kannattaa lukaista sillä tutkimus osoittaa konkreettisesti, kuinka uuden ja harvinaisen metallinilmaisinlöydön muuttuminen osaksi arkeologista tietoa on usein miten monimutkainen ja aikaa vievä prosessi. Puhumattakaan tiedon vakiintumisesta yleiseksi kirjoitetuksi historiaksi ja lopulta historialliseksi käsitykseksi ja osaksi sivistyspääomaa.