aarremaanalla.com

Tuossa huomasin että osa on ollut huolissaan siitä miten vanhoista löydöistä maksetaan. Kysymykseni kuuluu että miten vanhoista löydöistä maksettujen korvausten käy kun Museovirastolta pienennetään entuudestaan määrärahoja? Pieneneekö korvaus suhteessa?

Sana vapaa...

Varmaa tietoa kenelläkään tuskin on, mutta en kyllä usko olevan mitään käytännön vaikutusta lunastuskorvauksiin, sillä niin pienistä "tupakkarahoista" on kysymys.

Liitin tähän tekstiä toisesta keskustelusta kun se sopii paremmin tämän otsikon alle. Kiitti hyvästä kysymyksestä

Etsijä kirjoitti: Nää korvaus summat ja niiden kanssa arpominen alkaa vaan kypsyttää.

A: Nuo korvaukset ovat aivan liian pienet, pitäisi puhua tuhansista ennen kuin satasista. Museon ja löytäjän välillä tulisi olla ulkopuolinen riippumaton arvioitsija jonka mukaan korvaus maksettaisiin.

B: Se että ne joiden löytöjä museo on oikeasti lunastanut, pihtaavat tietoa summien suuruudesta. Tämä on eräänlaista omaan pesään kusemista, eli kun kukaan ei oikein tiedä paljonko muut ovat saaneet niin ei osata itsekään vaatia edes saman verran. Myöskään keskustelu summien pienuudesta ja metallinetsijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta ei oikein lähde käyntiin.

Ne on tosiaan liian pienet. Asiaan yritetään tehdä muutosta yhdistyksen kautta. Lähinnähän meidän pitäis päästä muuttamaan lakia sillä tällä hetkellä lain mukaan museoviraston ei tarvis maksaa edes sen vertaa mitä tekevät. Museovirasto on tässä samaa mieltä kuin mekin että korvaukset pitäis olla parempia mutta kukkaronnyörit on toisten käsissä(politikot). Laki korvausten suuruudesta on jo vanha ja sillon kun se laadittiin niin maailma oli toisenlainen. Löydöt oli ns. vahinkolöytöjä kun taas nykyään me etsitään aktiivisesti ja sijoitetaan aika suuria summiakin siihen työhön eli korvaustenki pitäis olla sitä vastaavia. Ulkopuolisen arvioitsijan käyttäminen ois kans hyvä. Ongelmaks saattaa vaan muodostua semmosen löytäminen Suomesta. Lisäks jotku löydöt mistä me nykyään saadaan jo jonkinlainen korvaus vois osoittautua lähes arvottomaks pelkästään kaupallisen arvioinnin perusteella kuten suurin osa löydöistä onkin. Nykyään korvaushinnan perustana on kulttuurihistoriallinen arvo ja harvinaisuuden mukaan korvattava. Tarkottaa siis suomenkielellä sitä paljonko esineestä on arvoa tutkijoille jotka tuktii ja tallentaa historiaa. Harvinaisuus ei siis tarkoita koko suomea vaan paikkakuntahistoriallista harvinaisuutta. Tuon hinnan arvioimiseen ei ole oikeen muuta instanssia kuin MV.

Ennenkuin korvausummat nousevat tuhansiin suomessa pitää löydön olla jo todella erikoinen, oli laskutapa sitte mikä tahansa. Jonkunverran mulle on kerrottu korvaussummia ja vaan yhdessä tapauksessa kuulemistani on menty yli tuhannen euron ja sekin oli mulle yllätys että summa oli niinki korkea.

On totta että ois mukava olla edes jotain tietoa hintatasosta mutta vaikeeta se on vaatia ketään julkasemaankaan niitä. Sehän on yksityistä tietoa eikä edes MV voi tietoa levittää koska eri esineistä ois aika helppoa tunnistaa eri löydöt/löytäjät. Toisaalta MV ei voi antaa mitään hinnastoakaan koska he eivät tosiaankaan maksa esineestä vaan esineen tuomasta muusta arvosta. Eivät hekään osaa katsoa tulevaisuuteen ja määrittää hinta ennalta tiedetylle tulevalle löydölle.

Minäkin haluaisin paljo lisää keskustelua tästä asiasta avuks keskusteluihin museoviraston kans. On paljo tehokkaampaa jos voin sanoa että kerron harrastajien mielipiteitä kuin että kertoisin vaan omia mielipiteitäni. Pieni mutta tosi ratkaseva ero. Eikä haittais vaikka saatais yhdistystä kasvatettua isommaks niin että sillä ois enemmän painoarvoa. Hyvin ja hyvällä mielellä ovat kyllä nyt jo ottaneet museovirastossa yhdistyksen vastaan.

Pekka Muikku kirjoitti:Varmaa tietoa kenelläkään tuskin on, mutta en kyllä usko olevan mitään käytännön vaikutusta lunastuskorvauksiin, sillä niin pienistä "tupakkarahoista" on kysymys.

Ihan samaa mieltä tuosta asiasta. Löydöistä maksettavat korvaukset ei ole kovinkaan suuri menoerä MV:n budjetissa. Ongelma onkin se että riittääkö heillä aika ja resurssit tutkia/raportoida/korvata kaikki meidän löydöt järkevässä ajassa. Vastaanpa tuohon heti itse että ei todellakaan. Sieltä pyydettiinki kertomaan että he toivoisivat meiltä hyviä hermoja päätösten odottelussa. Ne tulee kestämään mutta kaikki tapaukset käsitellään kuitenkin. Tähän on moniakin syitä kuten muutto, järjestelmien muuttaminen, rakennemuutokset museoviraston sisällä, TALOUS ym. Maakuntamuseoissahan on myös samat ongelmat ja usein ne meidän viemät esineet onki jääny sinne makaamaan turhan pitkäks aikaa.

Minulle tämä on ainakin pelkkä harrastus ja en ole etsimässä siksi että sillä rikastuisin mv:n kautta.

No jokainenhan kokee harrastuksensa omalla tavalla ja jos harrastus ei saa maksaa mitään vaan sen pitää tuottaa tuloja niin onko se harrastusta.

P.Aholainen kirjoitti:Minulle tämä on ainakin pelkkä harrastus ja en ole etsimässä siksi että sillä rikastuisin mv:n kautta.

No jokainenhan kokee harrastuksensa omalla tavalla ja jos harrastus ei saa maksaa mitään vaan sen pitää tuottaa tuloja niin onko se harrastusta.

hyvä pointti. Kuinka moni on maksanut näistä ylimääräisistä tuloistaan veroa? Voisin uskoa että tämäkin voisi olla veronalaista tuloa samalla lailla kuin pullojen kerääminen ja pokerin peluu. Tosin yhtä vaikea veroviraston on tätä hallinnoida mutta sekin varmasti muuttuisi korkeampien lunastusrahojen myötä. Näin äkkiseltään ajateltuna ..

Minullekin tämä on vain pelkkä harrastus, mutta todella mielenkiintoinen sellainen. Lahjoitan aina kaikki vanhemmat löytöni museolle, mikäli ne sinne huolitaan.

Ymmärrän P.Aholaisen pointin ja siinä on ajatusta. Olen osittain samaa mieltä. Kuitenkin jos museo pystyisi maksamaan ja maksaisi lunastetuista esineistä nykyistä paremman korvauksen, se olisi pitemmän päälle myös museon oma etu, koska varmasti kynnys hyvien löytöjen ilmoittamiseen madaltuisi.
Nämä ovat vähän sellaisia asioita, joissa on monta puolta. Voisi ajatella, että kun harrastaa metallinetsintää, niin silloin kuuluisi lähtökohtaisesti saada pitää löytönsä ja jos ei saa pitää, silloin on hyvä saada edes kohtuullinen korvaus, joka on suhteessa löydön arvoon. Voisi ottaa vertailuun vaikka metsästysharrastuksen; jos vaikka valtiolla olisi oikeus lunastaa kaikki pupuja "paremmat" saaliit, hirvet, karhut jne. itselleen muutaman kympin korvausta vastaan, niin ei tuntuisi reilulta. Hirviä ja karhuja jäisi ilmoittamatta, sarvet pidettäisiin omalla seinällä. Tässä yhteydessä ne hirvet ja karhut voivat olla vaikkapa kupurasolkia ja putkikirveitä.

P.Aholainen kirjoitti:Minulle tämä on ainakin pelkkä harrastus ja en ole etsimässä siksi että sillä rikastuisin mv:n kautta.

No jokainenhan kokee harrastuksensa omalla tavalla ja jos harrastus ei saa maksaa mitään vaan sen pitää tuottaa tuloja niin onko se harrastusta.

Kyllä se on minullekki vaan harrastus. Ne esineet jotka minulta on menny museon kokoelmiin on menny täysin korvauksetta vaikka rahaa on tarjottu. Idea on juuri tuo mitä Pekka Muikku sanoi että museot saisivat varmasti enemmän löytö ilmoituksia jos korvaukset ois parempia. En voi tietää mutta sellanen tuntuma mulla on että paljo jää löytöjä ilmoittamatta. Nykyään piippareilta ja ennen maanviljelijöiltä (on niitä tullu nähtyä takanreunalla ym).

Tuosta verotettavasta tulosta on vaikea sanoa. Voihan nuo ajatella kulukorvauksena esimerkiks. Jos lahjana ajattelee niin raja verotettavuudelle on aika korkea. En kyllä osaa nähdö tulevaisuudessa sellasta riskiä että nää meidän löydöt aiheuttais verotettavaa tuloa.

Harrastan myös metsästystä ja ihan aikuisten oikeasti en ole siellä pelkän lihan takia.
Ollaan Konekaivajan kanssa samassa hirviporukassa ja hän voinee vahvistaa asian etten pelkän lihan vuoksi siellä käy.

Olisin mielelläni ilman lihaosuuksia porukassa mukana,mutta ei kuulema seuran säännöt sitä hyväksy kun ei ole pelkkiä ampujia hirviporukassa.
Vaikka kaikki hirvet metästettäisiin valtiolle,kävisin jahdissa mukana.

Metälläkäynti ja piipparointi antaa minulle mahdollisuuden olla ulkona ja ne resetoi aivot työasioista.

Keseppa kirjoitti:

P.Aholainen kirjoitti:Minulle tämä on ainakin pelkkä harrastus ja en ole etsimässä siksi että sillä rikastuisin mv:n kautta.

No jokainenhan kokee harrastuksensa omalla tavalla ja jos harrastus ei saa maksaa mitään vaan sen pitää tuottaa tuloja niin onko se harrastusta.

Tuosta verotettavasta tulosta on vaikea sanoa. Voihan nuo ajatella kulukorvauksena esimerkiks. Jos lahjana ajattelee niin raja verotettavuudelle on aika korkea. En kyllä osaa nähdö tulevaisuudessa sellasta riskiä että nää meidän löydöt aiheuttais verotettavaa tuloa.

laki ei vaan ole kovin selkeä ja on paljon verotettavaa joita viranomaiset eivät nykyään valvo. Toimin oman työn sivussa tuotemuotoilijana joista saa royalteja. Jos miettii sitä työtä mitä yksi valmis tuote vaatii, niin pari kymppiä puolivuosittain ei sitä korvaa. Se on silti verotettava tulo riippuen muusta palkastasi. Myös hotelliyöpymisistä saatavat ruokaliput (12 euroa) tulisi lisätä veroilmoitukseesi.

Mielestäni nämäkin korvaukset ovat sillä harmaalla alueella josta ei voi olla varma ennen kuin kysyy. Se jos minä ilmoittaisin verottajalle parin kympin vuoksi pidän omana tietonani...

P.Aholainen kirjoitti:Minulle tämä on ainakin pelkkä harrastus ja en ole etsimässä siksi että sillä rikastuisin mv:n kautta.

No jokainenhan kokee harrastuksensa omalla tavalla ja jos harrastus ei saa maksaa mitään vaan sen pitää tuottaa tuloja niin onko se harrastusta.

+1

Museoviraston kannalta tilanne taitaa nykyisellään olla sama, kuin missä tahansa suuryrityksessä. Menot budjetoidaan seuraavaa vuotta varten tarveharkintaisesti siltä osin kun ne ovat tunnistettavissa, ja lopuille oletetuille mutta tunnistamattomille kuluille muodostetaan könttäbudjetti. Sen rajoissa on arvion tekevien arkeologien liikkumavara. Eli kannatanee löytää se ennenkuulumaton viikinkien kulta-aarre mieluiten jo maaliskuussa, kun sekalaisten löytöjen kassassa vielä piisaa... Tai sitten saada metallinetsinnän tarpeellisuus sikäli vakuuttavaksi, että sille lohkaistaan tulevana vuonna oma budjetti.

Sitten toinen asia. Mille tahansa kaupan olevalle esineelle on vain yksi oikeudenmukainen hinnanmuodostusperiaate. Markkinahinta. Huutokauppa on hyväksi todettu väline siihen tarpeeseen.

Maverick kirjoitti:Eli kannatanee löytää se ennenkuulumaton viikinkien kulta-aarre mieluiten jo maaliskuussa, kun sekalaisten löytöjen kassassa vielä piisaa...

*ei vakavasti*: Mieluummin myöhemmin kesällä tai syksyllä, koska se arviointi kuitenkin venyyyyyyyy. Parempi siis että menee varmuudella seuraavan vuoden puolelle, eikä loppuvuoteen

Mielestäni korvauksen kasvaminen isommaksi voisi tuottaa niitä ikäviä lieveilmiöitä. Lähes jokaisella on tänä päivänä varaa ostaa metallinetsin ja kun "äkkinäinen" kuulee tarinoita kuinka maasta nousee käypää rahaa, koruja ja jalometalleja sekä museovirasto maksaa muhkeita palkkioita niin on todennäköistä että ikävä julkisuus on nurkan takana. Viime aikoina sukellusharrastus sai ikävän kolauksen kun hylkyjä oli ryöstetty Suomenlahdella. Itse olen harrastanut sukeltamista ja sen kouluttamista toistakymmentä vuotta ja siinä touhussa on tiettyä yhtäläisyyttä ja löytämisen riemua piippailun kanssa. Periaatteessa ihan samat säännöt koskevat sukeltaen tehtyjä löytöjä kuin piippailemalla.

Olen harrastanut piippailua vasta pari kuukautta ja alkuun oli aloittelijan tuuria hyvien löytöjen suhteen mutta sitten alkoi Siperia opettaa ja alettiin mitata kärsivällisyyttä. Asiaa tuntemattomalle esim. tämän foorumin lukeminen saattaa aiheuttaa kuvan helposta rahasta (varsinkin kun harvoin tulee ilmi kauanko joidenkin löytöjen saamiseksi on piippailtu ja paljonko kaivettu roskaa ylös). Itsekin muodostin tietyn mielikuvan harrastuksesta ja kun aloin harrastamaan jotkut luulot karisivat ja jotkut vahvistuivat. Lopputuloksena kuitenkin jäin varmasti koukkuun tähän hommaan, ainakin se on vallannut ajan muilta harrastuksilta

Tuon aina esiin kun asiaa tuntematon kysyy tästä harrastuksesta että rikastumaan ei tällä pääse ja homma sopii vain kärsivälliselle luonteelle. Minulla motivaatio tähän harrastukseen on puhtaasti kiinnostus historiaan ja vanhoihin esineisiin. Kivaa olisi myös tuottaa historiatietoa museovirastolle löytöjen kautta sekä olla heidän kanssaan yhteistyössä. Ainakin museoviraston väki suhtautuu meihin enemmänkin myönteisesti kuin kielteisesti kun kävin noin 1,5 tunnin puhelinkeskustelun erään intendentin kanssa jokin aika sitten. Tosin otanta on aika pieni kun kyse on vain yhdestä henkilöstä.

Kommentoisin muutamaa asiaa mitkä on nostettu esille. Jos joku on sitä mieltä että hänelle ei tarvitse maksaa niin voihan hän tietenkin kieltäytyä ottamasta vastaan vaikkapa kymmenien tai satojen tuhansien korvausta (huom. vertauksena Englanti), mutta haittaako se että joku muu rahansa sitten saisi? Jos minä haluan tehdä vapaaehtoistyötä niin onko minulla oikeus kieltää muiltakin ansaitseminen? Pitääkö tässä nyt ihan lampaaksi ruveta?

Minä en koe olevani yhtään huonompi tai alempana kuin museoviraston tutkijat ja vaadin oikeuksiani sekä haluan että kulttuurimme historiasta kertovat esineet menevät museolle eli meidän kaikkien nähtäväksi. Museoviraston työntekijätkään eivät tee ilmaiseksi töitä.

Otetaan pieni laskenta esimerkki. Jos tienaa vaikka 30000€ vuodessa ja ostaa 1000€ etsimen, niin on selvää että se leikkaa aika hyvän siivun kaikesta muusta. En näe mitenkään kohtuuttomana että joku edes joskus voisi saada jotain takasinkin.

En myös näe yhteyttä että löydöistä maksaminen aiheuttaisi ongelmia, silloinhan esineet vasta kulkeutuisivat museolle eivätkö jäisi takan reunalle.

Taskurapu kirjoitti:Mielestäni korvauksen kasvaminen isommaksi voisi tuottaa niitä ikäviä lieveilmiöitä. Lähes jokaisella on tänä päivänä varaa ostaa metallinetsin ja kun "äkkinäinen" kuulee tarinoita kuinka maasta nousee käypää rahaa, koruja ja jalometalleja sekä museovirasto maksaa muhkeita palkkioita niin on todennäköistä että ikävä julkisuus on nurkan takana. Viime aikoina sukellusharrastus sai ikävän kolauksen kun hylkyjä oli ryöstetty Suomenlahdella. Itse olen harrastanut sukeltamista ja sen kouluttamista toistakymmentä vuotta ja siinä touhussa on tiettyä yhtäläisyyttä ja löytämisen riemua piippailun kanssa. Periaatteessa ihan samat säännöt koskevat sukeltaen tehtyjä löytöjä kuin piippailemalla.

Olen harrastanut piippailua vasta pari kuukautta ja alkuun oli aloittelijan tuuria hyvien löytöjen suhteen mutta sitten alkoi Siperia opettaa ja alettiin mitata kärsivällisyyttä. Asiaa tuntemattomalle esim. tämän foorumin lukeminen saattaa aiheuttaa kuvan helposta rahasta (varsinkin kun harvoin tulee ilmi kauanko joidenkin löytöjen saamiseksi on piippailtu ja paljonko kaivettu roskaa ylös). Itsekin muodostin tietyn mielikuvan harrastuksesta ja kun aloin harrastamaan jotkut luulot karisivat ja jotkut vahvistuivat. Lopputuloksena kuitenkin jäin varmasti koukkuun tähän hommaan, ainakin se on vallannut ajan muilta harrastuksilta

Tuon aina esiin kun asiaa tuntematon kysyy tästä harrastuksesta että rikastumaan ei tällä pääse ja homma sopii vain kärsivälliselle luonteelle. Minulla motivaatio tähän harrastukseen on puhtaasti kiinnostus historiaan ja vanhoihin esineisiin. Kivaa olisi myös tuottaa historiatietoa museovirastolle löytöjen kautta sekä olla heidän kanssaan yhteistyössä. Ainakin museoviraston väki suhtautuu meihin enemmänkin myönteisesti kuin kielteisesti kun kävin noin 1,5 tunnin puhelinkeskustelun erään intendentin kanssa jokin aika sitten. Tosin otanta on aika pieni kun kyse on vain yhdestä henkilöstä.

Mutta jos se olis nimenomaan Museovirasto, joka sen palkkion maksaisi, niin eikö silloin olisi löytäjän etu olla "ryöstämättä" löytämäänsä muinaiskohdetta?

Etsijä kirjoitti:Kommentoisin muutamaa asiaa mitkä on nostettu esille. Jos joku on sitä mieltä että hänelle ei tarvitse maksaa niin voihan hän tietenkin kieltäytyä ottamasta vastaan vaikkapa kymmenien tai satojen tuhansien korvausta (huom. vertauksena Englanti), mutta haittaako se että joku muu rahansa sitten saisi? Jos minä haluan tehdä vapaaehtoistyötä niin onko minulla oikeus kieltää muiltakin ansaitseminen? Pitääkö tässä nyt ihan lampaaksi ruveta?

Minä en koe olevani yhtään huonompi tai alempana kuin museoviraston tutkijat ja vaadin oikeuksiani sekä haluan että kulttuurimme historiasta kertovat esineet menevät museolle eli meidän kaikkien nähtäväksi. Museoviraston työntekijätkään eivät tee ilmaiseksi töitä.

Otetaan pieni laskenta esimerkki. Jos tienaa vaikka 30000€ vuodessa ja ostaa 1000€ etsimen, niin on selvää että se leikkaa aika hyvän siivun kaikesta muusta. En näe mitenkään kohtuuttomana että joku edes joskus voisi saada jotain takasinkin.

En myös näe yhteyttä että löydöistä maksaminen aiheuttaisi ongelmia, silloinhan esineet vasta kulkeutuisivat museolle eivätkö jäisi takan reunalle.

Tietenkin pitää vaatia löytönsä lunastettavaksi, jos niin itse haluaa tehdä. Ei siinä kenelläkään mitään sanomaista ole.
Itselleni tämä on kuitenkin mukava harrastus, josta minulle ei tarvitse maksaa korvauksia, silloin kun puhutaan esihistoriallisista esineistä.

Täältä ilmoittautuu sitten tähän keskusteluun oikein kunnon roisto, kun olen ottanut tarjotun rahan vastaan
Kysymys ei ole siitä, että harrastaisin tätä rahan takia, vaan yli 20 vuotta harrastaneena kun tällainen vaihtoehto tarjottiin, niin mikäs siinä, jos valtio tarjoutuu antamaan hieman bensarahaa.
Jos tekisin tätä hankemielessä, niin en olisi käyttänyt näitä lukemattomia tuntimääriä ja kilometrejä ja bensalitroja varmasti ainakaan tällaiseen toimintaan.

Esimerkiksi, kävin tässä pari viikkoa sitten tutkimassa erään muinaismuistoalueeksi vastikään nimetyn alueen erään henkilön pyynnöstä ja HUOM: MUSEOVIRASTON LUVALLA, ja ajoin 200 km sen takia, enkä veloittanut keneltäkään senttiäkään, en edes bensarahoja. (Huom. löydöt: yksi alumiinipaperi ja yksi pullonkorkki)

Jos olisi tuota rahanropeloa mitä käyttää, niin eipä noita "tupakkarahojakaan" välttämättä tarvitsisi. Nyt joku ajattelee, että jos ne kerran ovat niin pieniä summia, niin miksi ottaa niitäkään, mutta kyllä nekin pienet summat auttavat jatkamaan tätä upeaa harrastusta.

Eikä noita rautakautisia esineitä mennä vartavasten etsimään, vaan niitä vain sattuu kohdalle muun etsintäpuuhan lomassa, joten voin vannoa, että en minä tee tätä rahan /rikastumisen toivossa, vaan näiden yhtenään valtavia elämyksiä tarjoavien pienien, tavallisten löytöjen toivossa, jotka kertovat mahtavasti menneiden aikojen elämästä ja maamme historiasta, joka kiinnostaa minua yhtälailla, kuin sellaista, joka tyytyy kunniakirjaan.

Olinkin liikuttunut, kun käytyäni museoihmisten kanssa katsomassa rautakautisia löytöpaikkoja, joita olemme löytäneet, kun he totesivat, että nostavat hattua meille, kun näkivät ne peltoalueet, jotka olemme tutkineet kauttaaltaan ja vielä useampaan suuntaan haravoimalla. Eikä siinä ollut kuin murto-osa niistä pelloista, kas kun niistä muista paikoista on löytynyt muuta mielenkiintoista, kuten niitä tavanomaisempia, mutta silti paljon historiasta kertovia hevoshärpäkkeitä/kolikoita/kuparipellin paloja ja tietysti valtavasti niitä pullonkorkkeja ja muuta kivaa.

Olenkin sanonut aina, ettei tätä harrastusta kannata edes aloittaa, jos mielii rikastuvansa, sillä siihen on varmasti helpompiakin keinoja

Luinkin, että museotoimista vähennetään porukkaa, koska raha loppuu, niin todennäköisesti se johtuukin juuri meikäläiselle maksetuista valtavista summista.

Minun mielestäni on jokaisen oma asia, kuinka tekee, ottaako tarjotun rahan vai kunniakirjan, eikä ketään saa syyllistää teki kummin päin tahansa

T: Leijona

Veikkaan myös että suurin osa foorumilaisista piipparoi löytämisen ilosta.
Se löytöraha mikä Museolta tulee on niin pieni,että ei sekään Museon budjettia kaada mihinkään suuntaan.Vuosittaiset hyvät löydöt ovat muutenkin varsin vähäiset.

Kyllähän se niin on, että ei mikään korvaus ole liikaa mitä näistä lunastetuista löydöistä maksetaan. Jokaine alan harrastaja tietää tasantarkkaan, että jokaista hyvää löytöä kohtaan joutuu tekemään valtavan määrän työtä niin kentällä kuin taustatyöt luvat yms. seikat. Ei Leijonan tai kenenkään muunkaan tarvitse potea huonoa omaatuntoa vastaanotetuista palkkioista, olette todellakin ansainneet korvauksenne

Leijonan kanssa samoja "roistoja" ollaan. Museoväki kertoi heti alkuun vaihtoehdot,korvaus tai lahjoitus.
Otin korvauksen hyvillä mielin,mutta tein myös osalahjoituksen löydön kaksijakoisuudesta johtuen.

Eihän siinä nyt mistään roistoudesta ole kysymys, jos haluaa vaatia löytöjään lunastettaviksi. Leijonakin on tehnyt niin merkittävää etsintätyötä esihistoriallisen ajan suhteen, että ehkäpä olisi jo oikein maksaa hänelle jotain rahallista korvausta muutenkin
Täsmennän tähän vielä omaa kantaani sen verran, että jos sattuisin törmäämään esim. isonvihan aikaiseen kätköön, silloin kyllä vaatisin löytöäni lunastettavaksi, tai ainakin haluaisin ottaa jotain muistoksi itselleni / maanomistajalle, mikäli sellainen olisi mahdollista.
Tiedän kyllä erään maanomistajan, joka on löytänyt tilaltaan hopeakätkön. Hän on lahjoittanut kyseisen löydön museolle, mutta saanut pitää pienen osan löydöstä itsellään.

Itse en ole tähänastisista lahjoitetuista löydöistäni vielä mitään kunniakirjojakaan saanut.

Joo, ei tässä kenenkään tule huonoa omaatuntoa potea, kaikillehan raha kelpaa. Se vaan mietityttää että rahalla on usein myös niitä huonoja vaikutuksia. Leijona ja kumppanit jotka ovat hommassa terveellä pohjalla mukana, ansaitsevat hatunnoston ja palkkionsa, ei siinä mitään.

Itse olen vuosien saatossa huomannut että varsinkin seuratoiminnassa jossain vaiheessa kuvioihin ilmestyy se asennevammainen tyyppi jolla on ihan omat säännöt ja joka aiheuttaa seuran vastuuhenkilöille harmaita hiuksia. Näitä tyyppejä voi "helppo" raha houkuttaa ja heidän toimintansa voi olla epäeettistä ja piippareiden mainetta tuhoavaa. Tosin nämä tyypit turhautuvat äkkiä tällaiseen kärsivällisyyttä edellyttävään toimintaan ja lopettavat, kun huomaavat homman olevankin jotain muuta mitä ovat kuvitelleet. Mutta mahdollisesti kerkeävät tuottaa tuhoa.

Lyhyen piipparointiurani aikana olen jo törmännyt tällaisten tyyppien jälkiin: Kaveri soitti maanomistajalle pyytääkseen lupaa hänen pelloilleen. Vastaus oli:" Joku tyyppi tässä kävi meidän nurkilla kaivelemassa ilman lupaa joten päätettiin että kukaan ei kaivele meidän pellolla".
Toinen tapaus oli että suositulle pellolle oli kaiveltu kuoppia eikä niitä oltu peitelty. Peittelin itse nämä kuopat vastuuttoman piipparoijan jäljiltä

Jedward kirjoitti:Tiedän kyllä erään maanomistajan, joka on löytänyt tilaltaan hopeakätkön. Hän on lahjoittanut kyseisen löydön museolle, mutta saanut pitää pienen osan löydöstä itsellään.

Aika reilua maanomistajaa kohtaan . Kätkö on kuitenkin pilkkomattomana paljon merkittävämpi ja arvokkaampi kokonaisuus, kuin jos osa lahjoitetaan pois.