aarremaanalla.com

Viikonlopun reissulta Appenzellin ja Ämpäripään kanssa löytyi tällainen.








Kuvia on käsitelty mutta oikea väri on kuvien 1 ja 3 mukainen.

Paikka oli sellainen,jossa ihmiset ovat liikkuneet jo tuhat vuotta ennen viikinkejä ja vielä viime vuosisadallakin. Vieressä laituri, jonka vieressä oleva "pohja" on nykyisin 1-2 metriä nykymerenpinnan yläpuolella.

Esineen ohuus ja teräväreunaisuus puhuisivat helan puolesta mutta kuviot ja raudan puuttuminen esineen vierestä ovat viitteitä sitä vastaan.

Esine löydettiin hyväkuntoisena mutta jo 2-3 tunnin kuivuminen taskussa irroitti siitä nuo kuvissa näkyvät murut. Säilytänkin sitä toistaiseksi vedessä kunnes selviää mikä on.

Lähin vastine minkä toistaiseksi löysin netistä on:

http://www.ukdfd.co.uk/ukdfddata/showca ... 117&page=2

Neljäs kuva ylhäältä. On yhtä ohutta tavaraa mutta kuvio erilainen.

Edit: halkaisija noin 20 mm.

Sormukselta vaikuttaa, mutta miksi siinä on sitten kuviota sisäpuolellakin.

Kyllä se sormukselta vaikuttaa. Se että sisäpuolellaki on kuviota johtuu ilmeisesti valmistustavasta. Se on taottu litteäks yhteenpunotuista langoista.

Hyviä kuvia Ilkka, kyllä tuo näyttää minustakin sormukselta vaikka reunat ovatkin terävät. Jos saat arkeologin vielä antamaan ikäarviota niin hieno homma.

Vihdoinkin toimitin sen M-virastoon. Sormukselta vaikutti mutta vielä sitä käyttävät parilla asiantuntijalla.
Toivottavasti kertovat vuosisadan.

ilkkap kirjoitti:Vihdoinkin toimitin sen M-virastoon. Sormukselta vaikutti mutta vielä sitä käyttävät parilla asiantuntijalla.
Toivottavasti kertovat vuosisadan.

Palautettu.
Toivottavasti ei käy kuten tuolle hopeaharkolle, jonka arvo historialle havaittiin vasta 10 vuotta palautuksen jälkeen. (Aihe Parhaat löydöt sivustolla).

Ahaa, niin siinä sitten kävi. Olivatko muuten MV:stä yhteydessä paikalla käyneeseen arkeologiin?

appenzell kirjoitti:Ahaa, niin siinä sitten kävi. Olivatko muuten MV:stä yhteydessä paikalla käyneeseen arkeologiin?

Laitoin hänelle sähköpostin, jossa kyselin Turun kiinnostusta sormukseen.

Täältä myös ääni sormukselle.
T: villimies

Ikivanha sormus, heitän lonkalta 1300–2000 vuotta. Pronssilankatyö, kuten Keseppa arvioi, joskin käsittämättömiä tarkkuusvaluja tehtiin jo Roomassa. Näyttäisi kuvan perusteella, ettei metallia ole ehkä jäljellä, joten upottaisin esineen kuivauksen ja varovaisen lämmityksen (kideveden poisto) jälkeen muutaman kerran 5% Paraloid B72 akryylihartsiin. Siis siinä tapauksessa, ettei esine kiinnosta mitään tahoa. Hartsia löytyy mm. täältä: http://www.divan.fi/shop/index.php?page ... 10&group=8. Muussa tapauksessa siitä tulee oksidikasa...

Kultaseppä kirjoitti:Ikivanha sormus, heitän lonkalta 1300–2000 vuotta. Pronssilankatyö, kuten Keseppa arvioi, joskin käsittämättömiä tarkkuusvaluja tehtiin jo Roomassa. Näyttäisi kuvan perusteella, ettei metallia ole ehkä jäljellä, joten upottaisin esineen kuivauksen ja varovaisen lämmityksen (kideveden poisto) jälkeen muutaman kerran 5% Paraloid B72 akryylihartsiin. Siis siinä tapauksessa, ettei esine kiinnosta mitään tahoa. Hartsia löytyy mm. täältä: http://www.divan.fi/shop/index.php?page ... 10&group=8. Muussa tapauksessa siitä tulee oksidikasa...

Tässä vähän löytöpaikasta:

Löytöpaikkana kanava joka ollut jo viikingeillä käytössä (lähialueella hautaröykkiöitä jne). Kanavan kautta pääsy sisämaan markkinapaikoille.
Tämä on se syy miksi alun perin kävimme kohteessa, pelloilla. Pelloille oli kuitenkin vuosien varrella tuotu hirveä määrä maata, joten vanhimmat peltolöydöt 1600-luvulta.

Yhden pellon ja vesirajan välissä löysimme mielenkiintoisen kiviröykkiön, aika suurikokoisen, jota epäilimme jopa keskiaikaiseksi laituriksi. Ilkka ja arkeologi kävivät paikan päällä myöhemmin ja totesivat että alueella lisäksi kivilouhos mm. löytämiemme kivikiilojen jne esineistön perusteella.





"Kiviröykkiö" on suorakulmion muotoinen, ulkomuistista sanoisin pari metri leveä ja 15 metriä pitkä.

Kultaseppä kirjoitti:Ikivanha sormus, heitän lonkalta 1300–2000 vuotta. Pronssilankatyö, kuten Keseppa arvioi, joskin käsittämättömiä tarkkuusvaluja tehtiin jo Roomassa. Näyttäisi kuvan perusteella, ettei metallia ole ehkä jäljellä, joten upottaisin esineen kuivauksen ja varovaisen lämmityksen (kideveden poisto) jälkeen muutaman kerran 5% Paraloid B72 akryylihartsiin. Siis siinä tapauksessa, ettei esine kiinnosta mitään tahoa. Hartsia löytyy mm. täältä: http://www.divan.fi/shop/index.php?page ... 10&group=8. Muussa tapauksessa siitä tulee oksidikasa...

Kuinka se lämmittäminen tapahtuu?

Onkohan sormus edes ollut lausunnolla museon konservointilaitoksella?
Pitäisiköhän sinne lähettää kuvat erikseen?

Salmi on sellainen että se on ollut käytössä jo tuhat vuotta ennen viikinkejä, joten sormus voi olla mistä tahansa Euroopan alueelta.
Kumma ettei Euroopan museoilla ole yhteistä tietokantaa ongelmatapauksien varalta.

Jos meinaat pitää tuon sormuksen itsellä niin älä laita niitä kuvia minnekkään museoihin enää.

Lunastavat vielä tuonkin ja sitten on taas tikkari vedetty suusta ja taas tulee paha mieli.

ilkkap kirjoitti:

Kultaseppä kirjoitti:Ikivanha sormus, heitän lonkalta 1300–2000 vuotta. Pronssilankatyö, kuten Keseppa arvioi, joskin käsittämättömiä tarkkuusvaluja tehtiin jo Roomassa. Näyttäisi kuvan perusteella, ettei metallia ole ehkä jäljellä, joten upottaisin esineen kuivauksen ja varovaisen lämmityksen (kideveden poisto) jälkeen muutaman kerran 5% Paraloid B72 akryylihartsiin. Siis siinä tapauksessa, ettei esine kiinnosta mitään tahoa. Hartsia löytyy mm. täältä: http://www.divan.fi/shop/index.php?page ... 10&group=8. Muussa tapauksessa siitä tulee oksidikasa...

Kuinka se lämmittäminen tapahtuu?

Tuo kannattaisi pelastaa niin nopeasti kuin mahdollista (varsinkin kun tiedetään, että Museovirastossa tai maakuntamuseoissa esineet saattaa kolista kuivina pahvilaatikossa helposti muutaman kuukauden...!

Normaalisti kuivatus uunissa, mutta hentoiset ja läpi oksidoituneet fööniharjalla.

Kultaseppä kirjoitti:

ilkkap kirjoitti:

Kultaseppä kirjoitti:Ikivanha sormus, heitän lonkalta 1300–2000 vuotta. Pronssilankatyö, kuten Keseppa arvioi, joskin käsittämättömiä tarkkuusvaluja tehtiin jo Roomassa. Näyttäisi kuvan perusteella, ettei metallia ole ehkä jäljellä, joten upottaisin esineen kuivauksen ja varovaisen lämmityksen (kideveden poisto) jälkeen muutaman kerran 5% Paraloid B72 akryylihartsiin. Siis siinä tapauksessa, ettei esine kiinnosta mitään tahoa. Hartsia löytyy mm. täältä: http://www.divan.fi/shop/index.php?page ... 10&group=8. Muussa tapauksessa siitä tulee oksidikasa...

Kuinka se lämmittäminen tapahtuu?

Tuo kannattaisi pelastaa niin nopeasti kuin mahdollista (varsinkin kun tiedetään, että Museovirastossa tai maakuntamuseoissa esineet saattaa kolista kuivina pahvilaatikossa helposti muutaman kuukauden...!

Normaalisti kuivatus uunissa, mutta hentoiset ja läpi oksidoituneet fööniharjalla.

Ei aukene minulle vieläkään. Siis montako astetta uunin säätimeen ja montako minuuttia uunissa?
Ja ei kai tuohon voi mitään harjaa käyttää?

No virallisesti 150C°, mutta olen lukenut tapauksista, jolloin noin hento oksidilla ja pyhällä hengellä kasassa pysyvä esine on saman tien hävinnyt atomeiksi. Siksi vetäisin itse perstuntumalta fööniharjalla lämpimäksi ja sen jälkeen varovasti ja kerroksittain hartsia "kolmen karvan pensselillä". Joku tuttu konservaattori saattaisi tietää hyviä vinkkejä...?

Kultaseppä tarkoittanee kuitenkin perinteistä puhaltavaa fööniä, ilman harjaa.

Joo, tarkoitin eukon hiustenkuivauspuhallinta ilman harjaa. Muutama päivä sitten just ihmeteltiin, mihin fööni on mahtanut kylppäristä hävitä ja katso, se löytyi "yllättäen" verstaan työpöydältä, sekalaisen romukerroksen alta:lol: