Sormuksen kunnostaminen
Lähetetty: 20 Syys 2011, 21:06
Löysin kesällä vanhan ja huonokuntoisen hopeasormuksen. Se oli vääntynyt pahasti ja erittäin vaikeasti hapettunut. Palstalla on ollut paljon juttua esineiden puhdistamisesta, ja hyvin monenlaisia tapoja on esitelty: toiset hyvin pitkäkestoisia ja varovaisia, toiset taas kohtuuttoman brutaaleja. En puutu tässä kolikoiden puhdistamiseen, vaan hopeaesineiden, vaikkakin saman voi tehdä kuparille, pronssille ym. ei-läpihapettuneille metalleille. Historiallisesti arvokkaat esineet kehotan jättämään alla esittelemieni toimenpiteiden ulkopuolelle.
Harmi kyllä ei tullut otettua kuvaa lähtötilanteesta. Sormusta peitti maalia tai posliinia muistuttava kiiltävänvalkoinen kerros, jonka seasta erottui tummaa hapettumaa. Tätä kuvaa otettaessa sormusta oli jo jynssätty vedessä pesuharjalla, liotettu etikassa ja taas jynssätty. Maalimainen kerros lähti, mutta hapettuma jäi, ja todella sitkeä sellainen.
Leimoista sai selvää. Sormuksen on tehnyt vuonna 1887 Tampereella Mats Andelin.
Nyt piti päättää, pistetäänkö sormus muiden löytöjen joukkoon pölyttymään, vai otetaanko käyttöön. Vaimon ääni ratkaisi, ja päätettiin ottaa käyttöön.
Hapotin sormuksen kultasepäntarvikkeita myyvistä liikkeistä saatavalla, itse sekoitettavalla lähinnä rikkihappoliuoksella: Augusta Labor Vitrex Pulver. Kurjaa kamaa käsitellä, jauhe kun on aika ärhäkkää enne veteen sekoittamista. Hinkasin lisäksi hopeankiillotustahnalla, mutta patina oli sille immuunia. Käytännössä tämän kuvan tilanne oli kemiallisen puhdistuksen päätepiste. Kaikki irrotettavissa oleva lika oli irrotettu. Siispä työhön. Sormusrauta ja nailonvasara käyttöön ja varovasti naputellen mutkat kaareviksi venymistä varoen. Helppoa.
Grr! Sormus napsahti poikki heti kättelyssä.
Ei kun juottamaan. Vähän juotospastaa murtumakohdan päälle ja kokeilemaan, onko sormus todellakin hopeaa, vaiko ehkä jotain halvempaa seosta. Vähän jännäsi, mutta hopeaa oli. 690 asteen pasta suli siistisi puskusaumaan jännitettyy murtumakohtaan. Sitten käsihioin finssikapulalla juotoksen tasaiseksi, ja hioin sekä kiillotin sormuksen sekä ulkoa että sisältä koneella. Sisäpuolen tosin lähinnä vain kiillotin, jotta leimat eivät olisi vaurioituneet. Tässä operaation lopputulos.
Kuka tietää tuon pitoisuusleiman tulkinnan? Siinä voisi olla kahden tolpan (1 tai I) välissä 3, tai ehkä 13L, mutta L väärinpäin. Itse tulkitsen niin, että L on syystä tai toisesta väärinpäin, ja pitoisuus on 13 luotia hopeaa, eli 813 promillea. Metrijärjestelmään siirryttiin sattumoisin tuona kyseisenä vuonna 1887, mutta ilmeisesti kultaseppä Andelin on kylmän viileästi jatkanut vanhan pitoisuusleiman käyttämistä uusista säädöksistä huolimatta!
Harmi kyllä ei tullut otettua kuvaa lähtötilanteesta. Sormusta peitti maalia tai posliinia muistuttava kiiltävänvalkoinen kerros, jonka seasta erottui tummaa hapettumaa. Tätä kuvaa otettaessa sormusta oli jo jynssätty vedessä pesuharjalla, liotettu etikassa ja taas jynssätty. Maalimainen kerros lähti, mutta hapettuma jäi, ja todella sitkeä sellainen.
Leimoista sai selvää. Sormuksen on tehnyt vuonna 1887 Tampereella Mats Andelin.
Nyt piti päättää, pistetäänkö sormus muiden löytöjen joukkoon pölyttymään, vai otetaanko käyttöön. Vaimon ääni ratkaisi, ja päätettiin ottaa käyttöön.
Hapotin sormuksen kultasepäntarvikkeita myyvistä liikkeistä saatavalla, itse sekoitettavalla lähinnä rikkihappoliuoksella: Augusta Labor Vitrex Pulver. Kurjaa kamaa käsitellä, jauhe kun on aika ärhäkkää enne veteen sekoittamista. Hinkasin lisäksi hopeankiillotustahnalla, mutta patina oli sille immuunia. Käytännössä tämän kuvan tilanne oli kemiallisen puhdistuksen päätepiste. Kaikki irrotettavissa oleva lika oli irrotettu. Siispä työhön. Sormusrauta ja nailonvasara käyttöön ja varovasti naputellen mutkat kaareviksi venymistä varoen. Helppoa.
Grr! Sormus napsahti poikki heti kättelyssä.
Ei kun juottamaan. Vähän juotospastaa murtumakohdan päälle ja kokeilemaan, onko sormus todellakin hopeaa, vaiko ehkä jotain halvempaa seosta. Vähän jännäsi, mutta hopeaa oli. 690 asteen pasta suli siistisi puskusaumaan jännitettyy murtumakohtaan. Sitten käsihioin finssikapulalla juotoksen tasaiseksi, ja hioin sekä kiillotin sormuksen sekä ulkoa että sisältä koneella. Sisäpuolen tosin lähinnä vain kiillotin, jotta leimat eivät olisi vaurioituneet. Tässä operaation lopputulos.
Kuka tietää tuon pitoisuusleiman tulkinnan? Siinä voisi olla kahden tolpan (1 tai I) välissä 3, tai ehkä 13L, mutta L väärinpäin. Itse tulkitsen niin, että L on syystä tai toisesta väärinpäin, ja pitoisuus on 13 luotia hopeaa, eli 813 promillea. Metrijärjestelmään siirryttiin sattumoisin tuona kyseisenä vuonna 1887, mutta ilmeisesti kultaseppä Andelin on kylmän viileästi jatkanut vanhan pitoisuusleiman käyttämistä uusista säädöksistä huolimatta!
. Tuosta hopeapitoisuudesta vielä, koska varmaan asia monia askarruttaa. Luoti on vanha hankala painoyksikkö, mutta se on myös hopean pitoisuusyksikkö, eli 1/16 hopeaa. Näin ollen 13L = 13/16 = 0,8125 eli nykyisellä merkintätavalla 813 promillea.
Kuin uusi!