aarremaanalla.com

Onkos kenelläkään kokemuksia etsintäreissuista menetettyyn karjalaan? Oma sukuni on lähtenyt aikanaan evakkoon karjalasta ja ensi kesänä olen menossa vierailemaan sukumme vanhan kotitilan raunioille. Muutamia kysymyksiä heräsi heti alkuunsa:

Onko kaivaminen sallittua tuolla?
Miten rajaviranomaiset suhtautuvat välineisiin?
Mitä tehdä mahdollisille löydöille? Miten suhtautuvat rajalla niihin?

Heitelkäähän ajatuksia ilmaan. Mistä etsiä, mitä kannattaa ottaa huomioon jne? Aikanaanhan evakkoon lähtijät ovat kätkeneet paljonkin tavaraa maahan, tarkoitushan oli palata takaisin. Lieneekö näitä jäljellä ja jos on, minkälaisista paikoista näitä olisi paras etsiä? Kätköjen löytäminen on varmaankin aikamoisen epätodennäköistä...

Ainakin militaria harrastajien parista löytyy varsin aktiivisiakin kaivelijoita. Itse en ole paljastinta raahannut mukana kuin kerran. Onko kaivelu mitenkin sallittua vai ei, sitä en tiedä. Maan tapa kuitenkin tuntuu olevan että kaivellaan oman mielen mukaan sieltä mistä huvittaa... Kusisista tilanteistahan selviää aina rahalla, mutta ehkä helpompaa kuitenkin jos ei sellaisiin ajaudu.

Suomen tullia tuskin kiinnostaa laitteet muuten kuin ehkä takaisin tullessa> oletko ostanut vehkeet sieltä, alahan maksaa tulleja. -Eli kannattaa tehdä ilmoitus sinne mennessä. (itse en ACEsta kylläkään vaivautunut tekemään, Explorerista olisin kylläkin jo tehnyt) Venäjän tullin virallista kantaa en tiedä ja vaikka tietäisikin, niin on se niin hauska paikka että tilanne voi aina muuttua riippuen siitä, onko hyvä vai huono päivä, paistaako aurinko, sataako vettä, onko liikaa tai liian vähän vodkaa, huono olo, tai huvittaako kiusata tsuhnaa muuten vaan.
-Eipä niitä nyt yleensä kyllä pahemmin kiinnosta mitä sieltä tuo, kunhan pitää järjen touhuissa mukana.

Itsellänikin tarkoitus käydä enemmänkin rajan takana tonkimassa, kun tältä vuodelta erinäisten kiireiden takia jäi. Saapa nyt sitten nähdä mikä tilanne taas ensikesänä on... En tiedä onko se ruoho sitten vihreämpää aidan takana, luulisi tonkimiskohteita tälläkin puolella riittävän.

Venäjällä on mukavaa käydä, tosin vähintäänkin yhtä mukavaa sieltä on tulla poiskin...

Noh, olen nähnyt kuvia venäläisten harrastajien reissuista ja yleensä näissä kuvissa on kaikki tunnistamista helpottavat seikat mustattu..kuten kasvot ja autojen rekkarit. Sotaromun suhteenhan on lähes joka maassa lainsäädäntö joka määrittelee kaiken sotamateriaalin - myös romun- valtion omaisuudeksi.

Jos en ole ihan väärässä niin viime vuonna Suomessa narahti pari kaveria rajalla sotaromusatsin kanssa....osa saattoi olla käytöstä poistettua uudempaa Venäläistä tavaraa. Suomen viranomaisten kannalta kyseessä oli luvaton sotamateriaalin maahantuonti ja sanktioita tuli sit sen mukaan.

Laitteiden viennissä ei sinänsä pitäisi olla ongelmaa, täyttää vaan asianmukaiset paperit molempiin suuntiin.

Pitää keväällä käydä pari paikkaa tarkistamassa ihan täällä Etelä-Karjalassa ja katsoa millaista sotaromua löytyy.

Yki

En yllytä itsekään sotaromujen rajan yli siirtelyyn, mutta varmaankin suhteellisen epätodennäköistä että kyseistä tavaraa löytyy, mikäli kohteena talon rauniot. -Mutta mistäpä sitä koskaan tietää.

On kyllä nuo kannaksen taistelupaikat joiltain osin varsin "putsatun" näköiset, kauempana teistä alkaisi tietysti löytymään koskemattomampaakin maastoa, kuten laatokan itä ja pohjoispuoleltakin, mutta kuka sinne jaksaa lähteä muutaman kypärän takia ajelemaan.
Tuota valtiolle kuuluvaa sotaromua taidetaan kyllä varsin häpeilemättä kaivella suomessakin ylös, mistä vain satutaan löytämään, huuto.netissä monta hyvää esimerkkiä. Mutta mitäpä se valtiokaan loppujen lopuksi niillä ruosteisilla rautaromuilla tekee.

Jos en ihan väärin muista niin Venäjällä tuo tavaran ikärajoitus jota voi tuoda rajan yli ilman virallisia lappuja, on huomattavasti alhaisempi kuin monessa muussa maassa. Kulttuurihistoriallisesti arvokasta tms. En kylläkään tiedä miten siihen suhtautuvat jos hakee esim. sukulaisilta sinne "jääneitä" tavaroita takaisin, eihän ne periaatteesa venäläisten ole...

Noilla narahtaneista vielä että taisi olla mukana muutamia ammuksia, joista se pahin poru taisi syntyä, tai näin ainakin muistelisin ja nimenomaan Venäjän tullissa narahtivat. Suomen puolella alkoivat ihmetellä liikenteen pysähtymistä, jota kestikin useita tunteja, kunnes saivat naapurin puolella tarvittavat tutkimukset suoritettua...

Yki kirjoitti: Pitää keväällä käydä pari paikkaa tarkistamassa ihan täällä Etelä-Karjalassa ja katsoa millaista sotaromua löytyy.

Jos tarvit apuvoimia niin ilmoittele

JOO se oli viimekesän alussa/keväällä Värtsilän kohalla ,kun koko Venäjältä tuleva liikenne seisoi noin kaksitoista tuntia. Nimen omaan ammusten raatojen vuoksi.
Oma turvallisuus kannattaa myös muistaa kun penkoo sotaromuja, voi olla kranaatteja ynnä muuta räjähtämätöntä kamaa. Myös kauempa tiestä elikkä pusikoissa pomppimisen aikana kannattaa huolehtia ajoneuvostaan jollain tavoin.
Ainakin Viipuri -Vaalimaan tien varressa on runsaasti vanhoja kivijalkoja, kuten muillakin tieosuuksilla rajanpinnassa. Yleensä nykyään rajanylitys melko kivutonta jos ei huomioi jonotus aikoja, mutta huonon päivän tullen tulli voi olla todella perseestä ja kollata kaiken mahdollisen, jokseenkin noin sadasta reissusta vain parilla omalla kohdalla.

WesQ kirjoitti:Muutamia kysymyksiä heräsi heti alkuunsa:

Onko kaivaminen sallittua tuolla?
Miten rajaviranomaiset suhtautuvat välineisiin?
Mitä tehdä mahdollisille löydöille? Miten suhtautuvat rajalla niihin?

Kuten nettiä tutkiessa saakin ehkä käsityksen, Venäjällä meno on melko vapaata, paitsi milloin silloin kun olet ulkomaalainen, kuu on väärässä vaiheessa ja törmäät vääriin ihmisiin. Lain mukaan kaivelu historiallisten monumenttien, hautapaikkojen tms. lähistöllä on kiellettyä. Ja sellaisten tavaroiden vieminen Venäjältä on erityisen kiellettyä. Mikä sitten on "historiallista" on käytännössä tullimiehen tulkinnan varassa. Myöskin sotaromuun suhtaudutaan vakavasti, vähänkin aseisiin liittyvät löydöt tulkitaan hyvin halukkaasti aseiksi, ei väliä kuinka ruostuneita ja vanhoja ovat. Mutta venäläiset itse toki tekevät mitä lystäävät, heitä ei juuri tunnu tuo lainsäädäntö haittaavan paitsi kiinnijäädessä, ja silloinkin hommasta saattaa selvitä "puhumalla". Turistin ei kannata tähän luottaa - paras vakuutus ongelmien varalle onkin luoda suhteen johonkin paikalliseen ja lähteä yhdessä retkille. Viranomaisia tms. kiinnostuneita kohdatessa on parempi että kielitaitoinen ja venäjän kansallisuuden omaava yrittää selittää asiat parhain päin kuin englantia höpöttävä ulkomaalainen.

Välineet kulkevat ihan ok rajan yli, kunhan on tarkka niiden kirjaamisessa papereihin ja muistaa leimauttaa lippusen. Suuri huomio tosin, että poistuessa jos satut kohtaamaan ns. älykkään tullimiehen, metallinpaljastin tullattuna saattaa huonolla flaksilla aiheuttaa erittäin innokkaan ja huolellisen tavaroiden+auton penkomisen.

Eli homma toimii sielläkin, kunhan muistaa että ulkomaalaisiin kiinnitetään aina enemmän huomiota, varsinkin jos nämä näyttävät touhuavan jotain joka voisi olla venäläisiltä itseltään "pois". Ja aseiden tai historiallisten löydösten salakuljetuksesta kiinnijääntiä ei todellakaan kannata ummikkoulkomaalaisena harrastaa, noista on turhan suuri mahdollisuus päästä jatkamaan etsintäviikonloppua parilla päivällä tutkintavankilassa ja/tai niille ruostuneille pyssynperille/kolikoille saattaa tulla yllättävän paljon hintaa.

Pari kesää sitten käytiin porukkamatkalla isäni lapsuudenkylällä Säkkijärvellä. Oli aika nostalginen olo kun vanhat parrat olivat muistista piirtäneet kartan sen aikaisista rakennuksista, tiestöstä sekä uimarannasta ynnä muusta.

Isäni kotitalon paikalta, pihamaalta, löytyi sinne jäänyt pesuvati. Sellainen rautainen emaloitu versio, kannon päällä pohja puhki ruostuneena. Taisinpa vähän herkistyä siinä sitä katsellessani.

Etsintä en tuolloin omistanut mutta on kyllä käynyt mielessä mennä uudelleen.

No kun keskustelu käy lähellä rajalinjaa, niin totean vain, että vuoden alusta helpottui tuolla itärajalla Ilomantsin suunnilla kulkeminen kun ei tarvitse anoa vyöhykelupaa enää erikseen. Ottivat ja kavensivat vyöhykettä Suomen puolelta. Pääsee koskemattomampaan maastoon ja ilman vyöhykelupaa.

On muuten kavennettu myös Venäjän puolelta tuota vyöhykettä. Sielläkään ei enää tarvitse erikoislupia, jos haluaa mennä käymään entisellä vyöhykkeellä olleita luovutettuja kyliä tai paikkoja.

Muutama reissu on Karjalaan tullut tehtyä,lähinnä etsimässä evakoiden kätkemää omaisuutta,tosin myös taistelupaikkoja on tullut vilkaistua.Vanhoja karjalaisia jututtaessa tuntuu että niistä vähän jokainen on lähtiessään piilottanut tavaroitaan.Itselläni ei rajalla (Niirala) ole koskaan ollut tästä harrastuksesta johtuvia ongelmia,tosin en sotarojua ole yrittänyt tuodakaan.Myöskään metallinilmaisin sinänsä ei ole rajan koppalakkiveikkoja juuri kiinnostanut,vaikka muuten Venäjän tulli on mikä on:kaikki riippuu siitä millä päällä sattuvat olemaan.Joka tapauksessa taas ensi kesänä Karjala kutsuu...ja siellä eräs kallioluola jonne eräs sukulaiseni on kuulemma jemmannut jotain.

Samaa mieltä. Jos etsit Karjalassa (Venäjä) on mahdotonta kaivaa historiallinen maamerkki. Ja yrittää olla kiinni poliisille. Poistaa siten nedeklariruya tulokset myös mahdotonta. Jos olet ajatellut käydä maa isiensä voi auttaa oppaana.