aarremaanalla.com

Olen piipparoinnissa täysi noviisi (löytänyt lähinnä vanhoja nauloja), mutta mielessä kävi että homma muistuttaa erästä toista vanhaa harrastustani: (heitto-)kalastusta.

Yhtäläisyyksiä on monia: Ensin varustaudutaan (valitaan esim. kela huolella), odotellaan sopivaa kautta (parhaat ajat keväällä ja syksyllä), katsellaan sopivaa säätä. Sitten mennään kokeilemaan onnea, vispataan kädessä pidettävää vekotinta eri paikoissa. Koskaan ei voi tietää millä hetkellä tärppää. Ja koskaan ei varmasti tiedä mitä pinnan alta tulee saaliiksi. Välillä lupaava tärppi osoittautuu pettymykseksi, joskus taas saa yllättyä positiiviseksi. Osa saaliista otetaan talteen. Saa raitista ilmaa ja kevyttä liikuntaa. Talvet kulutetaan kertomalla "kalajuttuja". Niin joo, rahaa ja tunteja tähänkin kuluu

Mä olen havainnut, ja monet muutkin sen ovat vahvistaneet, että monet kalastuksesta pitävät pitävät myös piipparoinnista. Allekirjoittanut on yksi niistä ja analogiaa tosiaan löytyy monella tavalla.

t. patti

Ja niinkuin kalastuksessakin, olet virvelöinnyt tuntitolkulla saamatta mitään, viereesi tulee joku ensikertalainen halvalla huoltoaseman virvelisetillä ja eka heitolla nappaa sen suuren...

Saaliinkin joutuu yhtälailla "perkaamaan".