Kaksi kultasormusta 1920-luvulta
Lähetetty: 12 Elo 2011, 18:58
Hei!
Tämä on oikeastaan jo pari viikkoa vanha tapaus, mutta nyt vasta ehdin jakaa sen tännekin.
Sain erään tutun kautta tiedon, että eräällä Turun lähellä sijaitsevalla uimaranta-alueella oli hukattu kaksi 1920-luvulta olevaa kultaista perintösormusta polttarijuhlien valmistelussa.
Somusten hukkaajat ottivat yhteyttä allekirjoittaneeseen ja lupasivat tulla näyttämään paikan - siitä huolimatta että paikallisen vpk:n pojat olivat jo käyneet ystävällisesti testaamassa piippailutaitojaan heikolla menestyksellä...
Sormukset olivat pudonneet laajalle (yli kahden jalkapallokentän kokoiselle) hoidetulle nurmikkoalueelle. Onneksi kuitenkin sormusten katoamispaikka oli tosi hyvin pistetty muistiin, sillä noin 1,5 tunnin heilumisen jälkeen molemmat sormukset löytyivät muutaman metrin päässä toisistaan!
Omistajan helpotus ja ilo oli tässäkin tapauksessa paras palkkio. Ehdin sormusta etsiessäni kuulla monta tarinaa mihin sormukset liittyivät, ja taas tuli yksi hieno lisä pitkään historiaan.
Sitä täytyy vielä painottaa että sormukset olisivat saattaneet hyvin jäädä nurmeen, jos löytöpaikka ei olisi ollut hienosti muistissa! Toivottavasti muutkin korujen avoimille paikoille hukkaajat muistaisivat mahdollisimman tarkkaan merkitä katoamispaikat jos vain on pienikin epäilys että paikka pääsee unohtumaan!
Hauskaa kesän jatkoa!
SamiS
Tämä on oikeastaan jo pari viikkoa vanha tapaus, mutta nyt vasta ehdin jakaa sen tännekin.
Sain erään tutun kautta tiedon, että eräällä Turun lähellä sijaitsevalla uimaranta-alueella oli hukattu kaksi 1920-luvulta olevaa kultaista perintösormusta polttarijuhlien valmistelussa.
Somusten hukkaajat ottivat yhteyttä allekirjoittaneeseen ja lupasivat tulla näyttämään paikan - siitä huolimatta että paikallisen vpk:n pojat olivat jo käyneet ystävällisesti testaamassa piippailutaitojaan heikolla menestyksellä...
Sormukset olivat pudonneet laajalle (yli kahden jalkapallokentän kokoiselle) hoidetulle nurmikkoalueelle. Onneksi kuitenkin sormusten katoamispaikka oli tosi hyvin pistetty muistiin, sillä noin 1,5 tunnin heilumisen jälkeen molemmat sormukset löytyivät muutaman metrin päässä toisistaan!
Omistajan helpotus ja ilo oli tässäkin tapauksessa paras palkkio. Ehdin sormusta etsiessäni kuulla monta tarinaa mihin sormukset liittyivät, ja taas tuli yksi hieno lisä pitkään historiaan.
Sitä täytyy vielä painottaa että sormukset olisivat saattaneet hyvin jäädä nurmeen, jos löytöpaikka ei olisi ollut hienosti muistissa! Toivottavasti muutkin korujen avoimille paikoille hukkaajat muistaisivat mahdollisimman tarkkaan merkitä katoamispaikat jos vain on pienikin epäilys että paikka pääsee unohtumaan!
Hauskaa kesän jatkoa!
SamiS
