aarremaanalla.com

Patti kysyi toisaalla:

"ps. te arkeologiaa paremmin tuntevat, kuinka montaa sataa vuotta tuollainen 10 cm kerrostuma vastaa?"

Oma kokemukseni Lounais-Suomesta on seuraava:

Kestää sata vuotta että esine siirtyy humuksen alapintaan. Näin käyttäytyvät ainakin rahat ja hylsyt.
99% tuhatvuotisista esineistä ovat 5-10 cm humuksen alla. Näitä olen löytänyt noin sata kappaletta hiekkamaasta.
Pellolla asiat ovat toisin. Suurin osa pyörii satunnaisesti kyntöjen mukana kyntökerroksessa.
Vanhimmat esineet ovat niin syvällä että metallinetsin ei niihin reagoi. Ne löytyvät satunnaisesti perattujen ojien viereltä, johon ovat nousseet ojan perkauksen yhteydessä.

ilkkap kirjoitti: Pellolla asiat ovat toisin. Suurin osa pyörii satunnaisesti kyntöjen mukana kyntökerroksessa.
Vanhimmat esineet ovat niin syvällä että metallinetsin ei niihin reagoi. Ne löytyvät satunnaisesti perattujen ojien viereltä, johon ovat nousseet ojan perkauksen yhteydessä.

Hmm, herää kysymys miksi vanhimmat esineet on pellolla syvemmällä kuin muualla? Eikös niiden pitäisi vain pyöriä tuossa kyntökerroksessa vuodesta toiseen sen sijaan että ne juuri pelloilla uppoaisivat syvemmälle kuin esim. metsässä?

t. patti

patti kirjoitti:

ilkkap kirjoitti: Pellolla asiat ovat toisin. Suurin osa pyörii satunnaisesti kyntöjen mukana kyntökerroksessa.
Vanhimmat esineet ovat niin syvällä että metallinetsin ei niihin reagoi. Ne löytyvät satunnaisesti perattujen ojien viereltä, johon ovat nousseet ojan perkauksen yhteydessä.

Hmm, herää kysymys miksi vanhimmat esineet on pellolla syvemmällä kuin muualla? Eikös niiden pitäisi vain pyöriä tuossa kyntökerroksessa vuodesta toiseen sen sijaan että ne juuri pelloilla uppoaisivat syvemmälle kuin esim. metsässä?

t. patti

Pellolla on muutakin toimintaa ojankaivuita aita- ja puhelinpylväitä kaivoja yms. Näissä yhteyksissä esineet voivat vaeltaa pystysuunnassa paljonkin.

Ainakin minun löytämäni n.1000 v. vanhat pelloista löytyneet esineet ovat olleet lähes poikkeuksetta kyntösyvyydessä, eli aivan pinnasta tuonne 15-20 cm. syvyyteen.
Poikkeuksena muutama esine, esim. viime kesänä löytämäni 10x10mm kokoinen rautakautinen vyön koristehela, joka oli pellossa n. 30 cm syvyydessä, mutta kyseessä olikin rinnepellon alarinne, eli maat ovat siirtyneet pitkäaikaisen kynnön seurauksena alamäkeen.
Tällaista "maanmuokkausta" on käytetty hyväksi peltojen tasauksessa, etenkin jyrkemmissä maastoissa.

Vanhin Suomesta löytämäni esine (rannerengas roomalaiselta rautakaudelta) oli pellossa n. 20-25 cm:n syvyydessä.
Keskieuroopassa olen tähän saakka enimmäkseen etsiskellyt vain metsissä. Kaikki täältä löytämäni antiikin aikaiset esineet ovat olleet arviolta vain 5-15 cm syvyydessä. Esim. ajanlaskun alusta olevaksi todettu sirppi, sekä suurikokoinen roomalainen rautasolki olivat molemmat melkeinpä humuksen alla, lähes aivan pinnan tuntumassa.
Sellaisilla paikoilla taas, joissa on ollut jatkuvaa asutusta ajanlaskun alusta lähtien, vanhimmat esineet voivat tietenkin olla kulttuurikerroksen alla metrienkin syvyydessä.

Kiinnostavia, syviä signaaleita, tuli kaivettua -jokunen- viime kesänä (syksynä).

Viime sodasta lappeelleen jäänyt kenttälapio antoi kiintoisan signaalin ja kuoppa keskellä peltoa oli lopulta varmaan likemmäs metrin syvyinen. Oh joy!

Vanhan hyvän ajan kahvipannukin (ilman nokkaa) antoi kiinostavan signaalin... onneksi kuoppa oli alle metrin syvyinen. Nokka löytyi hieman myöhemmin Onneksi aika pinnassa.

Viljelty pelto kyseessä.

Jedward kirjoitti:Vanhin Suomesta löytämäni esine (rannerengas roomalaiselta rautakaudelta) oli pellossa n. 20-25 cm:n syvyydessä.
Keskieuroopassa olen tähän saakka enimmäkseen etsiskellyt vain metsissä. Kaikki täältä löytämäni antiikin aikaiset esineet ovat olleet arviolta vain 5-15 cm syvyydessä. Esim. ajanlaskun alusta olevaksi todettu sirppi, sekä suurikokoinen roomalainen rautasolki olivat molemmat melkeinpä humuksen alla, lähes aivan pinnan tuntumassa.
Sellaisilla paikoilla taas, joissa on ollut jatkuvaa asutusta ajanlaskun alusta lähtien, vanhimmat esineet voivat tietenkin olla kulttuurikerroksen alla metrienkin syvyydessä.

Huh huh mitä löytöjä. Missä kaikkialla Euroopassa olet etsinyt?

Onko tuohon oikeaa vastausta, jos ottaa tarkasteluun pellon, jota muokataan tietyin väliajoin? Mun mielestä peltoa ei tule lainkaan ottaa huomioon siinä, että miten esineet vajoaa ajan saatossa, lähinnä siksi että sattumalla on turhan iso vaikutus. Lähinnä esim: kyntösyvyysvaihtelut, mihin kohtaan esine on jäänyt viime kynnössä jne. Tosiseikka on, että esineet vajoaa ja mitä vanhempia ne esineet ovat, niin sitä vaikeampi niitä on löytää pellolta koska todennäköisyyden mukaan niillä on enemmän mahdollisuuksia poistua ns. kyntökerrosta alempiin kerroksiin ihmisen sitä peltoa muokatessa...

Maverick kirjoitti:

Jedward kirjoitti:Vanhin Suomesta löytämäni esine (rannerengas roomalaiselta rautakaudelta) oli pellossa n. 20-25 cm:n syvyydessä.
Keskieuroopassa olen tähän saakka enimmäkseen etsiskellyt vain metsissä. Kaikki täältä löytämäni antiikin aikaiset esineet ovat olleet arviolta vain 5-15 cm syvyydessä. Esim. ajanlaskun alusta olevaksi todettu sirppi, sekä suurikokoinen roomalainen rautasolki olivat molemmat melkeinpä humuksen alla, lähes aivan pinnan tuntumassa.
Sellaisilla paikoilla taas, joissa on ollut jatkuvaa asutusta ajanlaskun alusta lähtien, vanhimmat esineet voivat tietenkin olla kulttuurikerroksen alla metrienkin syvyydessä.

Huh huh mitä löytöjä. Missä kaikkialla Euroopassa olet etsinyt?

Vastaanpa tähän nyt, kun flunssa ja tämä hirmuinen silmätulehdus alkavat jo vähän helpottaa....
Suomen lisäksi olen etsiskellyt vain Sveitsissä ja Etelä-Saksassa. Piippailuun olen tähän mennessä käyttänyt aikaa keskieuroopassa tuskin 24 tuntia enempää.
Kevään ja kesän aikana olisi tarkoitus etsiskellä vähän enemmän myös Bodensee-järven/Lindaun maisemissa (Vävyn vanhemmat asuvat Lindaussa):
http://www.google.fi/images?hl=fi&biw=1 ... d=0CE4QsAQ
Bodensee-järven seutu on ikivanhaa asuinaluetta, joten esim. roomalaisaikaisia reliikkejä saattaa joskus löytää pellon pinnalta ilman piippariakin.

Tässä muutama kevennyskuva Sveitsistä (helmi-maaliskuun vaihteesta):

Tähän patsaaseen reagoisi piipparikin:


Kevättä pukkaa:


Peltoa piisaa täälläkin:


Toisaalta piisaa myös vuoristoa:



Tämän puun alla täytyy olla aarre kätkettynä: