Jaa'a, mitähän tähän nyt sanoisi
Itselläni ainakin asia menee suunnilleen niin, että ensimmäiseksi kysyn joltakin, onko hänellä vanhaa peltoa, jossa saisi piipparoida. Aika moni kuitenkin tietää, mitkä pellot ovat niitä vanhimpia.
On ollut kyllä sellaisiakin tapauksia, että isäntä ei ole itsekään uskonut, että heidän pellostaan löytyy 1600-luvun kolikoita ja ovat sitten todella yllättyneitä.
Eli kun olen saanut luvan, niin sinne mennään, vaikka aina ei edes tiedä peltojen ikää. On tullut tehtyä monia turhia reissuja, joten ei tämä aina ole yhtä juhlaa.
Sitten, kun pellolle mennään, niin tutkitaan KOKO pelto, mieluusti joka ikinen neliömetri ja mieluummin useammasta suunnasta. Sen vaan sanon, että sillä systeemillä onnistumisprosentti nousee paljon korkeammaksi.
Monestihan jo heti näkee pellosta, onko siellä mahdollisesti hyviä löytöjä, ts. jos pelto sijaitsee lähellä vesistöä ja mieluusti tietenkin etelärinne.
Jos pelto on tasaisemmalla paikalla, niin pellossa olevat kohoumat ovat hyvä merkki, tai sen ympäristö, nimittäin kumpareella on voinut olla joskus asumus.
Joskus on käynyt niin, että olemme haravoineet peltoa esim. 2 päivää ilman erityisiä löytöjä, mutta sitten kolmantena päivänä onkin onnistanut ja löytynyt yksi hyvä löytö ja sehän pelastaa nekin kaksi huonoa päivää.
Eli periksi ei anneta.
Tämä on vain meidän tapamme veljeni kanssa, mutta joku toinen tekee sen toisella tavalla ja onnistuu.
Acen toimintaan en ota kantaa, koska siitä minulla ei ole mitään kokemusta, mutta minulle tällainen pelkkiin ääniin perustuva kone käy hyvin, kun on niin helppo käytellä.
Leijona.
