Noh: laahustin siinä sitten vielä kuulokkeet päässä kotiin päin kumisaappaissani (punkin torjuntayritys), kun kuulin jotain meteliä jostain. Nostin kuulokkeet pois päästä ja kysyin "HÄH?"
Siinä oli kaksi pientä poikaa, jotka kysyivät, että "Joko sä olet löytänyt sen Mustaparran aarteen?". Kelasin hetken... ja sitten muistin, että kolmisen vuotta sitten sepitin jollekin kakaraporukalle, että tää on entistä merenpohjaa ja että Mustaparta on hevosmiesten tietotoimiston mukaan just tähän kukkulaan joskus haaksirikkoutunut (inkkarikanootilla) ollessaan matkalla Porvooseen ja se kultakirstu kaatui näille main. Niiden muksujen ilmeet oli silloin valokuvaukselliset 
Muistivat vieläkin, perhanat! Olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa näkemässä näiden vanhempien ilmeet silloin, kun kertoivat juttujani kotonaan 
