Vetisen pellon mysteerit
Lähetetty: 02 Joulu 2020, 22:17
Eli tänään tuli taas piippailtua vetisellä pellolla otsalampun kanssa. Nyt täytyy vaan tarkistella, että eikös se ole niin, että punaisella rasterialueella ei saa etsiä mutta miten on sinisen rasteroinnin kanssa? Olin siis kysynyt luvat manaviljelijältä pelloille ja vasta sen jälkeen huomasin, että rakennusten ympäristö on punaisella rasterilla. No olin jo valmiiksi onneksi pitänyt sinne hajurakoa, koska en halunnut olla häiriöksi, joten punaisen alueen olin välttänyt. Mutta pellot on merkitty sinisellä rasterilla että alue on kulttuurihistorilallisesti merkityksellistä eikä siihen siis ilmeisesti saa esim. rakentaa eli muuttaa maisemallisesti. Ymmärtääkseni tämä ei kuitenkaan estä piippailua, kunhan ei kaiva luetta erinäköiseksi ja jätä kekoja näköesteeksi.
No mutta olin siis toisella pellolla kuin missä on punaista rasteria. Ja tämmöistä sieltä löytyi.
Yksi vanhemman näköinen koristeellinen hela, samanlainen pelinappulan näköinen verhopaino (?) kuin 100 metrin päästä toiselta pellolta, hopeinen 50 penninen, 71g painava punnus jossa stanssausnumero 9, kaksi 60g painavaa neliöklönttiä, reikäinen pyörölevy (tuli mieleen vanhemman lavuaarin ritilä) ja sitten kolikko, jota en tunnistanut. Vaimo etsi tiedot netistä ja tämmöinen sieltä siis löytyi. https://americanhistory.si.edu/collecti ... ah_1382215
Olen aika hämmästynyt
Mutta sitten sain 82-87 signaalin kovana. No minä kaivamaan sillä ajatuksella, että varmaan tulee joku kaljatölkki tai isompi pellinpala tai peltitynnyrin kansi. Ensin ei pinpointteri antanut mitään ja jouduin kaivamaan syvään ennen kuin se näytti suunnan, ja lopulta kun lapio osui johonkin, niin ei sitten ollutkaan peltiä.
Valkeapintaiselta näyttävä röpelöinen laatta edessä, josta en saanut selvää että onko kiveä vai mitä. Pelto liejua ja varpaat jäässä märissä kengissä enkä saanut löydettyä laatalle reunoja. En halunnut kolistella laattaa enempää, koska olin juuri lukenut Seitikin hopea-aarrelöydöstä ja olin tullut varovaiseksi. Nappasin vain laatan päällä olleen puupalasen mukaan kotiin ja peitin kuopan ja päätin, että ehkä keväällä voisi ottaa asiasta tarkemmin selvää. No kotona kun pesin löytöjä niin pesin myös sen puupalan, joka taitaakin olla luuta.
Tässä vaiheessa päätin, että en enää yksinäni kaiva paikassa ollenkaan, vaan toivoisin jonkun osaavamman henkilön tulevan piippaaman ja arvioimaan mistä on kyse. Itse kun en ole muinaismuistoihin törmännyt, niin ensimmäisenä itsellä oli vaan mielessä talon betoninen perustuslaatta, mutta ei siinä ole sellaista ollut. Sitten kävi myös mielessä, että onkohan pellon poikki kaivettu jotkin kaapelit ja siinä voisi olla betoninen jakokeskus. Taikka jos kyseessä on jokin salaojan viemärikansi. Nämä siis tulivat itsellä mieleen lähimpinä vaihtoehtoina. Omasta mielestäni laitoin iron soundin päälle ja antoi silti vaan yli 80 signaalia. Mutta nyt on siis alkanut mietityttää, josko siellä onkin jotain aivan muuta enkä halua olla tuhoamassa paikkoja.
Eli siis olen pyrkinyt olemaan vastuullinen piippailija siten, että ensin kysyin maanviljelijältä luvat ennen pellolle menoa. Sitten kun huomasin, että alueella oli punaista rasteria, niin onneksi en ollut siellä piippaillut ja otin lisää hajurakoa, joka silloisella ymmärryksellä oli kymmeniä metrejä. No nyt lueskelin noita ketjuja hyvistä käytännöistä ja 200 metrin suosituksesta. Vaikka en siihen tahdokaan taipua, niin siirryin kuitenkin tien toiselle puolelle kokonaan toiselle pellolle, eli n. 100m päähän lähimmästä punaisesta rasterista.
Nyt taidan siis kuitenkin jättää enemmät kaivamiset sikseen ja mennä löytöjen kanssa tunnustamaan museovirastolle, että missä olen kaivellut ja mitä (oman ymmärrykseni mukaan lain mukaisesti), ja samalla kertoa tuosta kuopasta.
Vietävä kun hauskaan huolettomaan piippailuun on nyt tullut tämmöinen vastuullisuusaspekti, kun en halua toimia väärin. Olisi pitänyt lukea enemmän ohjeistuksia ennen kuin aloitin touhun, mutta hyvä että sentään nyt olen lukenut ja antanut lukemani vaikuttaa.
No mutta olin siis toisella pellolla kuin missä on punaista rasteria. Ja tämmöistä sieltä löytyi.
Yksi vanhemman näköinen koristeellinen hela, samanlainen pelinappulan näköinen verhopaino (?) kuin 100 metrin päästä toiselta pellolta, hopeinen 50 penninen, 71g painava punnus jossa stanssausnumero 9, kaksi 60g painavaa neliöklönttiä, reikäinen pyörölevy (tuli mieleen vanhemman lavuaarin ritilä) ja sitten kolikko, jota en tunnistanut. Vaimo etsi tiedot netistä ja tämmöinen sieltä siis löytyi. https://americanhistory.si.edu/collecti ... ah_1382215
Olen aika hämmästynyt
Mutta sitten sain 82-87 signaalin kovana. No minä kaivamaan sillä ajatuksella, että varmaan tulee joku kaljatölkki tai isompi pellinpala tai peltitynnyrin kansi. Ensin ei pinpointteri antanut mitään ja jouduin kaivamaan syvään ennen kuin se näytti suunnan, ja lopulta kun lapio osui johonkin, niin ei sitten ollutkaan peltiä.
Valkeapintaiselta näyttävä röpelöinen laatta edessä, josta en saanut selvää että onko kiveä vai mitä. Pelto liejua ja varpaat jäässä märissä kengissä enkä saanut löydettyä laatalle reunoja. En halunnut kolistella laattaa enempää, koska olin juuri lukenut Seitikin hopea-aarrelöydöstä ja olin tullut varovaiseksi. Nappasin vain laatan päällä olleen puupalasen mukaan kotiin ja peitin kuopan ja päätin, että ehkä keväällä voisi ottaa asiasta tarkemmin selvää. No kotona kun pesin löytöjä niin pesin myös sen puupalan, joka taitaakin olla luuta.
Tässä vaiheessa päätin, että en enää yksinäni kaiva paikassa ollenkaan, vaan toivoisin jonkun osaavamman henkilön tulevan piippaaman ja arvioimaan mistä on kyse. Itse kun en ole muinaismuistoihin törmännyt, niin ensimmäisenä itsellä oli vaan mielessä talon betoninen perustuslaatta, mutta ei siinä ole sellaista ollut. Sitten kävi myös mielessä, että onkohan pellon poikki kaivettu jotkin kaapelit ja siinä voisi olla betoninen jakokeskus. Taikka jos kyseessä on jokin salaojan viemärikansi. Nämä siis tulivat itsellä mieleen lähimpinä vaihtoehtoina. Omasta mielestäni laitoin iron soundin päälle ja antoi silti vaan yli 80 signaalia. Mutta nyt on siis alkanut mietityttää, josko siellä onkin jotain aivan muuta enkä halua olla tuhoamassa paikkoja.
Eli siis olen pyrkinyt olemaan vastuullinen piippailija siten, että ensin kysyin maanviljelijältä luvat ennen pellolle menoa. Sitten kun huomasin, että alueella oli punaista rasteria, niin onneksi en ollut siellä piippaillut ja otin lisää hajurakoa, joka silloisella ymmärryksellä oli kymmeniä metrejä. No nyt lueskelin noita ketjuja hyvistä käytännöistä ja 200 metrin suosituksesta. Vaikka en siihen tahdokaan taipua, niin siirryin kuitenkin tien toiselle puolelle kokonaan toiselle pellolle, eli n. 100m päähän lähimmästä punaisesta rasterista.
Nyt taidan siis kuitenkin jättää enemmät kaivamiset sikseen ja mennä löytöjen kanssa tunnustamaan museovirastolle, että missä olen kaivellut ja mitä (oman ymmärrykseni mukaan lain mukaisesti), ja samalla kertoa tuosta kuopasta.
Vietävä kun hauskaan huolettomaan piippailuun on nyt tullut tämmöinen vastuullisuusaspekti, kun en halua toimia väärin. Olisi pitänyt lukea enemmän ohjeistuksia ennen kuin aloitin touhun, mutta hyvä että sentään nyt olen lukenut ja antanut lukemani vaikuttaa.
olen paria kantta koputellut itsekin.