aarremaanalla.com

Olisko näln jouluna hyvä muistella Olavia? Porukoilla varmaan hienoja kokemuksia Kollikon kanssa?

Kerkesin kerran Kollikon kanssa piippailemaan, mukava kaveri oli. Enemmän oltiin puhelimen välityksellä ja hyvät muistot Olavista on. Herkkä sieluinen ja mukava suun soittaja kun sille päälle sattui, tietysti joskus vaikutti napanderikin mutta elämäntapa metallinetsijä ja historiansieluna muistan

Kollikko oli aina oma itsensä, ilkeä, pirullinen, välillä tosi V:mäinen, mutta kaikki edelliset aina hyvällä sydämellä. Kollikko halusi saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan. Ollin ideat olivat välillä aika lennokkaita, suorastaan pöljiä, typeriä, idioottimaisia, mutta ennen kaikkea aina mahdollisia. Olli mietti asioita todennäköisyyksien ulkopuolelta. Nerouden ja hulluuden raja on häilyvä, juuri siinä rajalla Ollilla oli oma paikkansa. Jotka eivät häntä ymmärtäneet pitivät hulluna, jotka ymmärsivät pitivät nerona.
Ollilla ei ollut tapana kumartaa muuta kuin maaemoa, ja sitäkin vain jos piippaus kuului. Tämän suhteen Olli oli kiitettävän tasapuolinen.
Liian lyhyeksi jäi tuttavuus Ollin kanssa, mutta eipä huomisesta tiedä kukaan..

Joo,oli seuraavalle kesälle meilläkin projekteja joita ei sitten päästy toteuttamaan.Olavihan löysi ja kartoitti viimeisinäaikoina viikkari alueita ja mahtavia löytöjä ja siellä oli vielä paikkoja käymättä läpi.En tiedä käytiinkö niitä ikinä enään läpi keneenkään toimesta.Upeita löytöjähän Olavilla oli mm. pronssikautinen kirves ja keskiaikainen golgatasormus.
Mitens Wilma koira jaksaa ?

Wilma jaksaa ja voi hyvin, tuossa se lepäilee jalkojen juuressa, on juuri syönyt. Kyllä me parhaamme mukaan yritämme jatkaa olavin perinnettä (sillä hyvällä puolella ), Viime vuosihan meni pikkusen pipariksi taloremontin takia, kunhan päivät tästä pitenee, talven väistyessä,niin... Kyllähän se Olavin liian aikainen poismeno sattuu vieläkin .

kollikkoa muistaen, skool ja ryyppään sandelstölkistä!

Nämä tällaiset on aina ikäviä uutisia Minulla ei ollut kunnia tuntea Kollikkoa muuten kuin tämän foorumin tekstien kautta. Sain sellaisen kuvan, että mies osasi asiansa. Toivotan Kollikolle keppeet mullat ja kun en Sandelsista oikein välitä, niin laitoin lasiin vähän viskiä. Toivottavasti se käy. Cheers!

Kylää se vaan käy. Täytyy vielä sanoa, että Olavin yli puoli vuosisataa tunteneena, huomasin, että hän vasta viimeisenä vuosikymmenä tiesi, mitä hän halusi: olla mukana valottamassa Suomen muinaishistoriaa. Se työ jäi kyllä kesken, sen verta Odysseuksen harharetkiä tuli suoritettua

Kollikon muistolle vaikka en häntä tuntenukkaan hän teki merkittäviä löytöjä , lepää rauhassa olisi ollut kiva tuntea hänet mutta en kerennyt tuonpuoleisessa hänelle annetaan rauha ja mahdollisuus jatkaa kuohkean mullan kaivamista