aarremaanalla.com

Onkohan tästä ollut aiemmin keskustelua ?, en ainakaan löytänyt.
Mielestäni voisi olla käyttöä sellaiselle lupalapulle jonka maanomistaja allekirjoittaisi.
Ameriikan palstalla oli joku hirmu pitkä sepustus homman eettisistä arvoista sekä lakipuolen kiemuroista. Ehkäpä lyhyempikin riittäisi.
Lapussa olisi maa-alue jotenkin määritelty, sekä aika jolloin etsintä on luvallista taikka kielletty esim. peltoalueet. Metsä ym. alueille voisi saada luvan ilman aika rajoitauksia.
Isännälle oli ehkä hyvä jäädä joku lappu jossa olisi maininta siitä kenelle löydöt kuuluu ja pari tärkeintä laki asiaa.
Jos tässä on muidenkin mielestä jotain järkeä, niin voitaisi yhdessä hahmotella tollainen lomake jonka voisi tulostaa mukaansa.

Hyödyllinenhän tämä vois olla, mutta voi olla vähän vaikeampi saada lupia, jos jotain sopimuspapereita tarjoat ja vaadit allekirjoitusta. Itse ainakin hämmentyisin jos olisin maanomistajan roolissa.

hyvä pointti. Pohdinta jatkukoon.

Jep, samaa mieltä. Eli idea on periaatteessa ihan hyvä, mutta paperi karkottaisi aivan takuuvarmasti osan maanomistajista jotka muuten saattaisivat luvan antaakin.

Tämä on kuitenkin harrastus, joten suullinen lupa varmastikin riittää. Itse ainakin luotan vielä miehen/naisen sanaan. Ja jos nyt jostain kumman syystä joku luvan antanut alkaisikin jälkikäteen vaatimaan muutamaa homeista ja multaista kolikkoa tms. itselleen, niin nakkaisin kolikot isännän kouraan ja häipyisin. En itse osaa edes kuvitella, että joku söisi sanansa tällaisessa asiassa. Ja jos sieltä nyt joku kultakätkö löytyisi, niin eiköhän tuohon joku sopuratkaisu löydy.

Hyvä ja kohtelias käytös riittää yleensä aika pitkälle luvan saannissa eikä tarvitse kuunnella mitään jälkipuheita.
Ei kannata alkaa tekemään tästä hommasta vaikeampaa, kuin se on.

Yks hyvä keino mitä olen käyttäny myös noissa antiikki ja vanhan tavaran hommissa. Suunilleen käyntikortin kokonen lappu missä on yhteystiedot ja selitys mitä harrastat. Sen kun laittaa isännän kouraan niin luottamus kasvaa selvästi. Lisäks ne usein laittaa sen talteen ja esittelee naapureillekki. Tämä taas monesti johtaa yhteydenottoihin että "vois siellä meidänki pellosta löytyä jotain". Parasta on kun saa herätettyä uteliaisuuden ja vähä naapurikateuttaki .

Ite printtaan ihan tavalliselle A4:lle ja peitän kalvolla kummaltaki puolelta. Täälläpäin on lisäks etua siitä että toinen puoli on suomeks ja toinen ruotsiks.

Tuo käyntikortti kuulostaakin aika mukavalta idealta.
Isäntä saattaa jäädä muutamaksi päiväksi miettimään asiaa ja uteliaisuus voi herätä.

Aletaan illalla muistella, että "mitäs se setä sanoikaan pudottaneensa tuonne rinnepeltoon. Soitanpas piruuttani sille metallintonkijalle. Tiedä mitä tuo vielä sieltä löytää."

Sergei osu heti naulan kantaan

No niin, ajatushan jalostuu. Totta tuo, että ei luvan hankkimisesta pidä tehdä tarpeetonta tiedettä. Meilllä Suomessa onneksi riittää suullinen lupa, eikä asian suhteen kaiketi ole tullut jälki höpinöitäkään. Enkä itsekkään ole törmännyt minkäänlaiseen vastustukseen. Ajatus lähti varmaankin siitä, että tarvittaessa olisi hyvä olla jotain takataskussa sellaista epäröijää varten.

Ihan hyviä ohjeita, täällä foorumilla aiemminkin käsiteltyjä.

Tärkeää myös lupaus kertoa maanomistajalle mitä löytyi.
Ja valmius antaa hänelle muistona joitakin löytöjä.

ilkkap kirjoitti:Ihan hyviä ohjeita, täällä foorumilla aiemminkin käsiteltyjä.

Tärkeää myös lupaus kertoa maanomistajalle mitä löytyi.
Ja valmius antaa hänelle muistona joitakin löytöjä.

Ja kun tehdään asiat 'oikein' niin ite olen käyttänyt tuota käyntikorttijuttua peltoja metsästäessäni. Toimiva systeemi. Yksi pelto on jolle tuli lupa sillä periaatteella että maanomistaja 'ei missään tapauksessa halua tietää mitä löytyy' kun oli selvitetty että meikäläinen tekee tarpeelliseksi näkemänsä dokumentoinnin ja että ilmoitusvelvollisuus jää maanomistajalle kirjallisena. Mutta hän ei siis halua tietää mitään siitä mitä on mahdollisesti dokumentoitu. Tämä osa sopimuksesta suullisena. Eli....???

Luulisi suullisen sopimuksen olevan riittävä.

Allekirjoittaneen tapauksessa pitkätukkainen pirinisti- / spurgulookki vetää uteliaita ohikulkijoita ja kerrostalokyttääjään verrattavia tapauksia vähän liikaakin. Pyrin olemaan kohtelias loppuun saakka, mutta varsinkin viimeksi mainittujen kanssa palaa herkästi pinna, ja muistutan että asia ei ko. tyypille oikeastaan edes kuulu, mutta jos pakko on tietää eikä mun sana riitä, niin ottakoot yhteyttä maanomistajaan.

Näitä ketään varten en silti ole mitään mustaa valkoisella hankkimassa. Asia on kuitenkin vaan meikäläisen ja maanomistajan välinen.

Täällä kylillä ja lähiseudulla asuu aika paljon jeesushihhuleita ja ties mitä, joten tällainen vähän undergroundimpi harrastus kerää äkkiä huomiota.


Eiköhän kohta joku soita poliisejakin mun perääni kyselemään että mitä helvettiä duunaan...