Tämän kevään löytöjä
Lähetetty: 06 Touko 2007, 23:29
Tänä keväänä on tullut tehtyä kaksi reissua.
Ensimmäisellä reissulla mentiin vaimon ja vauvan kanssa metsään vanhalle Suomen sodan taistelualueelle, josta löytyi kuvassaolevat kaksi musketin kuulaa. (ja rautaa, jota ei kaivettu ylös, kuin muutama hevosenkengän naula) Ilma oli turhan viileä, eikä vauvalle ollut mitään kantolaitetta, joten reissu oli kohtuu lyhytkestoinen.
Tänään kävimme koko perheen voimin sitten tutkimassa erästä vanhaa tietä, joka on mennyt tuolta paikalta jo hyvinkin pitkän aikaa. Nykyään kyseisellä tiellä ei tosin ole juuri käyttäjiä ja se onkin lähinnä peltotie.
Vauvalle ostimme eilen mukanakantamista varten "Ergon", eli kantorepun (tjsp.) joten vauva nukkui koko reissun ajan minun sylissäni siinä. Kaivaminen ei oikein onnistunut näin, mutta vaimo toimi sitten lapion käyttäjänä. Etsintä pystyi onneksi käyttämään vauva sylissä.
Aloitin etsinnän heti autolta, eikä mennyt kuin muutama metri ja tuli ensimmäinen "hyvä" signaali. Montusta löytyi penni vuodelta 1965.
Jatkoin etsimistä muutaman metrin verran ja taas alkoi etsin soida hyvin. Montusta nousi viisi penniä, jonka vuosiluvusta ei saa selvää, (Mallia 1963-1977). Aloin olla jo vähän ihemissäni, <10m matkaa etsinyt ja jo kaksi kolikkoa löytynyt.
Taas muutama metri ja hyvä signaali. Tuloksena 10p vuodelta 1939. Ajattelin jo, että tästähän tulee kolikkorikas reissu. Kolme kolikkoa ja <15m matkaa vasta kävellyt.
No, vaimo alkoi heiluttamaan etsintä ja minä siirryin sivustakatsojaksi. Vaimo haki ehkä noin 50m matkan, eikä yhtään kunnon signaalia, kunnes laite alkoi huutamaan todella hyvää ja vakaata signaalia. Vaimo kaiveli pienen kolikon esiin, josta ei tuollon vielä saanut mitään selvää. Vasta kotona havaitin lampun alla, että tässähän on A-kirjain... Ja vuosiluku 1894. Eli Aleksanteri III :n aikainen yhden pennin kolikko. Tämä olikin tähän mennessä vanhin löytämämme kolikko. Valitettavasti vain maaperä täällä nähtävästi syövyttää kohtuu hyvin nuo kuparikolikot... Löytyisipä kultaisia...
Sitten alkoi minun vuoroni heilutella etsintä ja jo muutaman metrin päässä hyvä signaali. Ylös nousi pinssi/rintamerkki, jossa on tanssivan naisen kuva. Tämän kuva löytyy tuolta tunnistettavien osiosta, koska tahdon tietää vähän tuosta enemmän.
Vaimo siirtyi taas muutaman kymmenen metrin matkalle etsimään, eikä yhtään kunnon löytyöä tullut. Teimme vaihdon ja parin kymmenen metrin päässä vaihdosta löytyi hyvä signaali. Laite soi vakaasti, raudan ja folion "yläpuolelta". Pinpointtasin ja totesin siellä olevan jotain pitkänmallista. Vaimo kaivoi tavaran esiin ja sieltähän löytyi hienot "KAUKO" malliset silmälasit, joissa oli vielä linssitkin paikallaan. (tosin rikkinäiset, jotka tippuivat palasina maahan kun lasit nostettiin ylös). Jollain oli siis lasit joskus tipahtaneet tielle.
Vähän vielä jatkettiin ja vauva alkoi sylissäni heräillä, joten vaimo siirtyi autoon syöttämään vauvaa ja tämän jälkeen ajelimme kotia.
Mukava ulkonaolomuoto perheen kanssa tämä metallin etsintä. Vielä, kun olisi kaksi laitetta, niin ei tarvitsisi toisen aina seurailla vierestä ja odotella malttamattomana, että pääsisi itsekin heiluttelemaan. Löydötkin oli hyviä omalla mittapuullamme mitattuna ja tulipahan taas todistettua, että aina kun ihmisiä liikkuu, heiltä tippuu tavaraa, suoralla tielläkin.
- Velsku
Ensimmäisellä reissulla mentiin vaimon ja vauvan kanssa metsään vanhalle Suomen sodan taistelualueelle, josta löytyi kuvassaolevat kaksi musketin kuulaa. (ja rautaa, jota ei kaivettu ylös, kuin muutama hevosenkengän naula) Ilma oli turhan viileä, eikä vauvalle ollut mitään kantolaitetta, joten reissu oli kohtuu lyhytkestoinen.
Tänään kävimme koko perheen voimin sitten tutkimassa erästä vanhaa tietä, joka on mennyt tuolta paikalta jo hyvinkin pitkän aikaa. Nykyään kyseisellä tiellä ei tosin ole juuri käyttäjiä ja se onkin lähinnä peltotie.
Vauvalle ostimme eilen mukanakantamista varten "Ergon", eli kantorepun (tjsp.) joten vauva nukkui koko reissun ajan minun sylissäni siinä. Kaivaminen ei oikein onnistunut näin, mutta vaimo toimi sitten lapion käyttäjänä. Etsintä pystyi onneksi käyttämään vauva sylissä.
Aloitin etsinnän heti autolta, eikä mennyt kuin muutama metri ja tuli ensimmäinen "hyvä" signaali. Montusta löytyi penni vuodelta 1965.
Jatkoin etsimistä muutaman metrin verran ja taas alkoi etsin soida hyvin. Montusta nousi viisi penniä, jonka vuosiluvusta ei saa selvää, (Mallia 1963-1977). Aloin olla jo vähän ihemissäni, <10m matkaa etsinyt ja jo kaksi kolikkoa löytynyt.
Taas muutama metri ja hyvä signaali. Tuloksena 10p vuodelta 1939. Ajattelin jo, että tästähän tulee kolikkorikas reissu. Kolme kolikkoa ja <15m matkaa vasta kävellyt.
No, vaimo alkoi heiluttamaan etsintä ja minä siirryin sivustakatsojaksi. Vaimo haki ehkä noin 50m matkan, eikä yhtään kunnon signaalia, kunnes laite alkoi huutamaan todella hyvää ja vakaata signaalia. Vaimo kaiveli pienen kolikon esiin, josta ei tuollon vielä saanut mitään selvää. Vasta kotona havaitin lampun alla, että tässähän on A-kirjain... Ja vuosiluku 1894. Eli Aleksanteri III :n aikainen yhden pennin kolikko. Tämä olikin tähän mennessä vanhin löytämämme kolikko. Valitettavasti vain maaperä täällä nähtävästi syövyttää kohtuu hyvin nuo kuparikolikot... Löytyisipä kultaisia...
Sitten alkoi minun vuoroni heilutella etsintä ja jo muutaman metrin päässä hyvä signaali. Ylös nousi pinssi/rintamerkki, jossa on tanssivan naisen kuva. Tämän kuva löytyy tuolta tunnistettavien osiosta, koska tahdon tietää vähän tuosta enemmän.
Vaimo siirtyi taas muutaman kymmenen metrin matkalle etsimään, eikä yhtään kunnon löytyöä tullut. Teimme vaihdon ja parin kymmenen metrin päässä vaihdosta löytyi hyvä signaali. Laite soi vakaasti, raudan ja folion "yläpuolelta". Pinpointtasin ja totesin siellä olevan jotain pitkänmallista. Vaimo kaivoi tavaran esiin ja sieltähän löytyi hienot "KAUKO" malliset silmälasit, joissa oli vielä linssitkin paikallaan. (tosin rikkinäiset, jotka tippuivat palasina maahan kun lasit nostettiin ylös). Jollain oli siis lasit joskus tipahtaneet tielle.
Vähän vielä jatkettiin ja vauva alkoi sylissäni heräillä, joten vaimo siirtyi autoon syöttämään vauvaa ja tämän jälkeen ajelimme kotia.
Mukava ulkonaolomuoto perheen kanssa tämä metallin etsintä. Vielä, kun olisi kaksi laitetta, niin ei tarvitsisi toisen aina seurailla vierestä ja odotella malttamattomana, että pääsisi itsekin heiluttelemaan. Löydötkin oli hyviä omalla mittapuullamme mitattuna ja tulipahan taas todistettua, että aina kun ihmisiä liikkuu, heiltä tippuu tavaraa, suoralla tielläkin.
- Velsku
