aarremaanalla.com

Veljeni nosti maasta tällaisen epämääräisen lyijyksi oletetun pötikän, mutta kun katkaisi sen, niin eipä enää näytä lyijyltä. Murtopinta on erittäin kiiltävä, etten sanoisi käsittämättömän kiiltävä
Katkaistussa kohdassa on hieman eri tasoja ja kaikki kiiltävät ja ovat erittäin sileitä. Kuvissa näkyy tummiakin pintoja, mutta ne ovat vaan eri asennossa.

Veikkaisin tinaa Tuolla kuva jossa näyttää aika samalta kuin tuo murtopinta http://scienceviews.com/geology/tin.html

Mä saisin otettua analyysit tuosta, röntgenfluorimetriä ym. huippulaboratorion laitteistoja käyttäen..
Jos innostaa niin paljon, yvllä jatkot!

Voisiko olla niinsanottua Katinkulta , eli jokin kiisu .Päijät-Hämeessä esiintyy mustana ja hopean hohtoisena liuskittasena versiona .

Kiitokset vastauksista
Haarukka, juu, voisi olla tinaakin, mutta oletin jotenkin, että se olisi joustavampaa, eikä katkeaisi heti taivuttaessa, mutta kai siihen voisi vaikuttaa sekin, kuinka kauan se lojuu maastossa.

Iipe, olisikin tosi mielenkiintoista ottaa selville, mistä on kyse.
Katsotaan, mihin tulokseen tulemme

Jarppi 305, kiisu tuli mieleen veljellenikin, mutta tuo pinta taas näyttää ja tuntuu aivan lyijyltä.

Murtopinnan väri ja kiiltävät kidepinnat sopisi hyvin Ferrokromille joka on jonkin asteen puolijaloste.

aar1pne kirjoitti:Murtopinnan väri ja kiiltävät kidepinnat sopisi hyvin Ferrokromille joka on jonkin asteen puolijaloste.

Lueskelin Ferrokromista. Mielenkiintoista. Tämähän rupesi kiinnostamaan

Leijona kirjoitti:Haarukka, juu, voisi olla tinaakin, mutta oletin jotenkin, että se olisi joustavampaa, eikä katkeaisi heti taivuttaessa, mutta kai siihen voisi vaikuttaa sekin, kuinka kauan se lojuu maastossa.

Juotostina on joustavaa, siinä on lyijyä seassa. Minkä tyyppistä tinaa lie aikoinaan ollut se jolla kuparipannut on tinattu. _luulis_ ettei ole ollut juotostinaa lyijyineen...

http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... no#p152818

Selvitä ohjeen mukaan ominaispaino, katsotaan taulukoista, päästään sitten vertaamaan huippulabran rtgfluorimetrin tulokseen.

Ominaispaino näyttäisi olevan 6,1458.

Eihän tuo ominaispainosta tunnistaminen käy kuin varmuudella vain yhtä metallia sisältäviin esineisiin. Näin on kuitenkin hyvin harvoin ja nämä seosmetallit on ainakin itsellä löydöissä valtaosassa.

Jo pronssinkin tiheys riippuu osamääristä..

iipe kirjoitti:Eihän tuo ominaispainosta tunnistaminen käy kuin varmuudella vain yhtä metallia sisältäviin esineisiin. Näin on kuitenkin hyvin harvoin ja nämä seosmetallit on ainakin itsellä löydöissä valtaosassa.

Jo pronssinkin tiheys riippuu osamääristä..

Jeps, Näinhän se on.

Ohessa vertailun vuoksi "tinanappi" kohteesta, josta on saatu useita ajoituksia viikinkiajalta keskiajan loppuun. Ytimessä on vielä jäljellä metallista tinaa. Sitaatit siksi, ettei kyse ole välttämättä napista.
EDIT: lisätty pari sanaa

Leijona kirjoitti:Ominaispaino näyttäisi olevan 6,1458.

Olisikohan tuo antimonia? Ainakin murtopinta ja ominaispaino viittaisivat siihen.

iipe kirjoitti:Eihän tuo ominaispainosta tunnistaminen käy kuin varmuudella vain yhtä metallia sisältäviin esineisiin. Näin on kuitenkin hyvin harvoin ja nämä seosmetallit on ainakin itsellä löydöissä valtaosassa.

Jo pronssinkin tiheys riippuu osamääristä..

--!
"Selvitä ohjeen mukaan ominaispaino, katsotaan taulukoista, päästään sitten vertaamaan huippulabran rtgfluorimetrin tulokseen."

Kerro nyt huippulabran tuloksesi, niin päästään asiaan. (siis vertaamaan)
Puhtaasti mielenkiinnosta kuinka lähelle maallikon menetelmin pääsee.....

Niin siis "mun" huippulabra sijaitsee täällä Satakunnassa, Harjavallassa. Jos se tarkemmin kiinnostaa, niin googlailes sellasta Suurteollisuuspuisto a.. Pääsen itse käyttämään tuota röntgenfluorimetriä ja jos sen tulokset ei jollekin riitä, kymmenet labratytöt jauhavat tuon kikkareen atomeiksi!
Vertaamaan tuloksia kyllä päästään, jos Leijona päätyy tuon kikkareen mulle lähettämään..
Älä nyt hermostu!