aarremaanalla.com

sen verran tiedän että vanhoissa markoissa kannattaa katsoa vuosiluku ja jos euro virheellinen niin se kannattaa ottaa talteen. mitäs muita arvokkaita esineitä on jotka kannattaa ottaa talteen jos löytää vaikka ullakolta? en tunne yhtään postimerkkien hienouksia tai ulkomaan kolikkojen arvoa.mutta mistä kaikista esineistä voi löytää arvokkaita keräilykappaleita?

Postimerkeistä ainakin Zeppelin 1930 (ja varsinkin vuosi 1830) kannattaa olla heittämättä roskiin.

Yleisohjeena älä heitä pois mitään itseäsi vanhempaa varmistumatta ensin esineestä ja sen harvinaisuudesta

Mikä esine tahansa voi olla keräilykappale, tarvitaan vain aiheesta kiinnostunut keräilijä joka on valmis hankkimaan sen kokoelmaansa. Maailmassa ei liene ainoatakaan ihmisen valmistamaa esinettä jota joku ei keräilisi. Toisen romu on toisen aarre.

Jos postimerkkejä löydät ullakolta niin ota yhteyttä, tutkin niitä mielelläni. Monesti kokonainen kirjelähetys on arvokkaampi kuin pelkkä merkki eli milloinkaan ei kannata suin päin leikata irti vanhoja merkkejä kuoristaan tai korteistaan.

http://www.stamp.fi/huutokauppa.php?siv ... &ts=SUOMEN POSTIMERKIT&tss=Zeppelin&t_ots=&tt_ots=

Eli tuollainen

Maverik sano sen todella hyvin. Törmään tähän ongelmaan työssäni jatkuvasti kun ostan esim. kuolinpesiä ja vastaavia. Kun tullaan paikalle "Ystävälliset" ihmiset ovat siivoamassa taloa. Pihalla on iso nuotio missä palaa heidän mielestään roskia, lehtiä, kortteja, kirjeitä, vaatteita, liinavaatteita y.m. Yleensä ei voi kun todeta että siinä meni parhaat tavarat savuna ilmaan. Pahin taitaa olla kun näin nuotiossa ilmiliekeissä päälimmäisenä täydellisen Lottapuvun. Olivat sentään arvomerkit ottaneet pois mutta ei hihamerkkiämikä oli ainut mitä pystyin pelastaam. Pelkästä hihamerkistä sain 360,- kun oli vähä harvinaisempi.

Siis ei kannata heittää mitään menemään ennenkuin selvittää onko sillä arvoa. Jopa karkkipapereille on keräilijöitä

Itken täällä parhaillaan Kesepan menetyksille.

Sinulla on todella mielenkiintoinen työ. Otatko hommiin?

Ei ihan taida olla niin paljoa työtä että voi toiselle tarjota Joksus olen ostanut pesiä Helsingistäkin päin mutta paikalliset toimijat on niin herkkänahkasia että ottivat nokkiinsa

Jep. Onnea ja menestystä.

Pahus kun asun etelässä voisin muuten harrastelumielessä entisöidä sulle huonekaluja

Yleensä myyn kaikki kunnostamattomana. Ei nykyään tahdo saada katetta entisöinnille ainakaan täälläpäin.

Keseppa kirjoitti:Maverik sano sen todella hyvin. Törmään tähän ongelmaan työssäni jatkuvasti kun ostan esim. kuolinpesiä ja vastaavia. Kun tullaan paikalle "Ystävälliset" ihmiset ovat siivoamassa taloa. Pihalla on iso nuotio missä palaa heidän mielestään roskia, lehtiä, kortteja, kirjeitä, vaatteita, liinavaatteita y.m. Yleensä ei voi kun todeta että siinä meni parhaat tavarat savuna ilmaan. Pahin taitaa olla kun näin nuotiossa ilmiliekeissä päälimmäisenä täydellisen Lottapuvun. Olivat sentään arvomerkit ottaneet pois mutta ei hihamerkkiämikä oli ainut mitä pystyin pelastaam. Pelkästä hihamerkistä sain 360,- kun oli vähä harvinaisempi.

Siis ei kannata heittää mitään menemään ennenkuin selvittää onko sillä arvoa. Jopa karkkipapereille on keräilijöitä

Täällä meilläkin päin sattui vastaava tapaus, kun eräässä aitassa oli tehty siivousta ja isäntä lähti käymään asioilla ja takaisin tultuaan huomasi naisväen tehneen nuotion ja päällimmäisenä palamassa oli SS-vapaaehtoisen sotilaspuku kaikkine kauluslaattoineen ja lakkineen
Polttajat olivat varmaankin kauhuissaan nähtyään SS merkkejä, joten oli varmaan hyvä työ, kun tuikkasivat tulille
Samassa nuotiossa paloi kuulemma paljon vanhaa puusta tehtyä talonpoikaisesineistöä
Näin keräilijän kannalta nämä ovat varsinaisia kauhutarinoita, mutta mitäpä näille tapauksille mahtaa.
Ps. Kerään vanhoja peltirasioita/purkkeja ja parhaat ovat löytyneet romunkeräyksistä, joten on noista hukkaajista hyötyäkin

No huh huh. SS-univormusta saa pulittaa netissä jopa 8000 euroa. Pelkkä SS-vapaaehtoisen koppalakki maksoi Tampereen huutokauppakamarin huutokaupassa muistaakseni 1100 euroa pari vuotta sitten. Siinä on naisväki polttanut rahaa taivaan tuuliin. Ainahan tavarat voi polttamisen sijaan kantaa huutokauppaan. Olisin voinut maksaa 50 euroa naisväelle ja luvannut etteivät he tule näkemään enää ikinä noita SS-merkkejä niin olisivat saaneet muutakin kuin tuhkat.

Näitä tarinoita kyllä on vaikka millä mitalla. Ei edes viitsi muistella kun alkaa vaan ahistaa. Jos jotain positiivista hakee hävittämisestä niin jäljelle jääneen tavaran arvohan nousee

Tuo hävtysvimma kyllä ihmetyttää. Itse olen saarnannut sukulaisille siitä että yhtään vanhaa valokuvaa ei saa hävittää, vaan kirjoittaa kuvan taakse henkilön nimi jne.

Sama juttu. Tuo hävitysvimma on joskus aivan käsittämätöntä. Melkein savu on noussut korvista, kun joskus olen moisia kauhujuttuja kuunnellut. Itse olen pyrkinyt ottamaan talteen tutuilta mm. kaikki vanhat valokuvat, jotka eivät omistajiaan kiinnosta, ja joiden häviäminen lopullisesti on vähintäänkin todennäköistä.
Ihan pahaa teki lukea noita polttamisjuttuja yläpuolelta
Vaikka tottahan se on: kun määrä vähenee niin arvo kohenee.

[/i
mg]

Tässä vanha kirjoitoskone v 1800 luvun lopulta. Otin talteen kaatopaikalta 25 vuotta sitten.

ompas tullu vastauksia. pahaa teki lukea teidän menetyksiänne . lähi piirissä on itselläkin muutama "roskiin vaan" ihminen katsomatta esineen arvoa.
onko jotain sivustoja jossa kerrotaan arvokkaista esineistä lisää kuten postimerkekeistä sun muusta tavarasta,nimittäin ite on aika vaikea arvata onko esine arvokas kun en tunne mitään asiantuntijaa.

JK kirjoitti:Tuo hävtysvimma kyllä ihmetyttää. Itse olen saarnannut sukulaisille siitä että yhtään vanhaa valokuvaa ei saa hävittää, vaan kirjoittaa kuvan taakse henkilön nimi jne.

Toimii tuo toisinkin päin eli joillakin on myös käsittämätön säilytysvimma. Yhden navetan päädyssä seisoi aikanaan vuosikausia Suomessa suhteellisen harvinainen 60-luvun Fiat-“urheiluaito”. Likipitäen tällainen 2300 malli se oli.

http://www.italiancar.net/images/Img_2459_lg.jpg

Kävin sitten tiedustelemassa, että saisiko laitteen ostaa pois. Ei saanut, se kun oli niin arvokas ja harvinainen auto ja omistajalla oli tiedossa “pojat”, jotka sen laittavat hienoksi. Arvaatte varmaan, että Fiat päätyi ensin lasten leikkimökiksi ja kiipeilytelineeksi ja lopulta täysin rikottuna se maatui niille sijoilleen. Eivätpä laittaneet pojat sitä hienoksi .

-TAZ-

noniin. ainakin näillä saattaa olla arvoa:aseet,postikortit,keräilykortit, musiikki levyt ja sarjakuvat.