Sivu 1/1
Pronssiesine kalliolla
Lähetetty: 29 Heinä 2017, 09:24
Kirjoittaja tirlittan
Puolisoni löysi Saaristomereltä kalliolta, noin 100 m rannasta työstetyn pronssiesinneen. Kuvat liitteenä. Sen jalustan halkaisija on 12 m ja korkeus 11 cm, paino 4,9 kg. Johonkin suurempaan kokonaisuuteen se liittyy, koska sisällä olevassa kolossa on kierteet ja kierteissä rasvan ja mullan sekoitusta, siis ollut varmasti maan sisällä. Jalustassa on reiät kiinnitystä varten. Olisi hienoa, jos joku tämän esineen tunnistaisi tai voisi ehdottaa jotain toista kanavaa asian selvittämiseksi. Siis odottelen, niin on tuo esinekin odottanut löytäjäänsä, ei aivan viime aikojen tuotantoa.

Re: Pronssiesine kalliolla
Lähetetty: 29 Heinä 2017, 11:05
Kirjoittaja WeKinky
Teollisen ajan tuotantoa tuo on selvästi, noin hyväkuntoisena tuskin sata vuotta vanha. Veikkaisin että liittyy joko tykistöön tai sitten laivaan, veneestä peräisin olevaksi hieman turhan järeä. Onko sillä suunnalla joskus ollut jotakin rannikkotykkejä? Ruuvin reiät eivät varmaankaan ole kiinnitystä vaan lukitusta varten, ettei kierre lähde aukeamaan toisesta puoliskosta.
Re: Pronssiesine kalliolla
Lähetetty: 29 Heinä 2017, 11:12
Kirjoittaja ärkoo
Näyttää kovasti potkurin mutterilta, isommasta potkurista.
Re: Pronssiesine kalliolla
Lähetetty: 29 Heinä 2017, 14:30
Kirjoittaja villevaittinen
Minäkin komppaan laivan potkurin mutteria
Re: Pronssiesine kalliolla
Lähetetty: 29 Heinä 2017, 19:34
Kirjoittaja Jani73
Tuosta kierteen puolikkaasta tulee, mieleen että siihen ja vastakappaleeseen olisi tehty kierre, ettei mutteri ala omia aikojaan löystymään.
Re: Pronssiesine kalliolla
Lähetetty: 30 Heinä 2017, 10:08
Kirjoittaja tirlittan
Hei,
kiitos avustasi. Sain neljä vastausta ja useimmat ehdottivat laivan potkurin kiinnitysmutteria. Niinhän asia tietysti on, mutterilta se näyttää, ei vain heti osattu ajatella kun on niin kookas. Saarella ei ole ollut linnoituskalustoa, joten puolustukseen esine ei oikein voi liittyä.
Nyt sitten kehitämme mutterille jonkin käyttötarkoituksen, pitää se esillä olla kun kerran on kotiin kannettu.
Tämä oli mielenkiintoinen kokemus, toivottavasti teemme uusia löytöjä, joita sitten aarremaanalla konkarit voivat arvioida.
Terveisin
Tirlittan