Yleisön pyynnöstä.. Laitan tähän ulkomuistista tärkeimpiä asioita, mitkä Vapriikin koulutuksesta jäivät mielen päälle. Monia näistä aihepiirejä on käsitelty muualla tällä palstalla aiemminkin, jopa kädenvääntöön asti. Olkoon tämä jonkinlainen subjektiivinen tiivistelmä (ei tosin kovin tiivis sellainen, pahoittelen) kurssisisältöjen keskeisistä aiheista ja varsinkin museoviranomaisen tuoreista painotuksista ja tulkinnoista metallinetsinnän tiimoilta. Omianikin laitan toki hieman tähän sekaan ja jotain kuulemaani olen saattanut tulkita väärinkin.
Kiinteistä muinaismuistoista jäi koulutuksesta merkittävänä asiana mieleeni, että muinaismuistolain mukaan kaikki hylätyt ihmisen tekemien rakenteiden jäännökset ja muut maastossa tai vedessä olevat merkit ja jäljet muinaisten aikojen ihmistoiminnasta ovat lähtökohtaisesti rauhoitettuja, riippumatta siitä onko niitä merkitty muinaismuistorekistereihin. Ihan jokaista metsästä löytynyttä nuoremman ajan kivijalkaa tämä ei käsittääkseni välttämättä koske, mutta esim. tiedossa olevat keskiaikaiset kylänpaikat kuuluvat automaattisesti suojelun piiriin.
Vanhojen karttojen tutkiminen metallinetsintäkohteiden löytämiseksi parantaa varmasti löytöjen määrää. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko mahdollisesti kyse tunnettuihin kiinteisiin muinaismuistoihin kajoamisesta, jos mennään tunnetuille rakennusten paikoille etsimään - vaikka ne eivät olisi viranomaisten rekistereissä. Itse ajattelisin, että jos kartalta pystyy päättelemään jonkin historiallisesti kiinnostavan vanhan talonpaikan esimerkiksi vain kilometrin - parin tarkkuudella, niin sehän voi olla ihan hyvä asia haravoida tuollaista aluetta metallinetsimen kanssa talon jäännösten tarkemmasta sijainnista mahdollisesti kertovien löytöjen tekemiseksi.
Rekisterissä olevien kohteiden suoja-alueiden suhteen kannattaa ottaa huomioon, että monet kohteet on merkitty kartalle pistemäisinä, vaikka kohde on todellisuudessa laajempi. Nekin kohteet, jotka on merkitty karttaan alueina, ovat usein vain alustavasti rajattuja. Museoviranomaiset toivovatkin metallinetsijöiltä yhteydenottoja jo ennen etsintöihin ryhtymistä, varsinkin jos etsintöjä on aikomus tehdä kiinteiden muinaismuistojen lähialueilla. Näin voidaan varmistaa, etteivät etsijät tietämättään mene alueelle, jossa voisivat aiheuttaa vahinkoa. Toisaalta museoväeltä voi saada hyviä vinkkejä siitä, mihin etsintöjä kannattaisi suunnata. Näin meille kerrottiin.
Monenko löydön jälkeen kaivaminen sitten pitää keskeyttää? Koskemattomassa paikassa voi olla perusteltua lopettaa jo ensimmäisen todella vanhan löydön jälkeen, jos heti vierestä löytyy toinen hyvä signaali. Jos esimerkiksi kaivaa peräjälkeen ylös kaksi maassa vierekkäin olevaa rautakautista kupurasolkea, on olemassa iso mahdollisuus, että on huomaamattaan myllännyt rautakautisen ruumishaudan sellaiseen kuntoon, ettei siitä saada tutkimuksen kannalta arvokasta tietoa talteen kuin pieni murto-osa verrattuna siihen, jos arkeologit pääsisivät tutkimaan koskematonta hautaa. Kyse ei ole siis pelkästään metalliesineen talteen ottamisesta vaan paljosta muusta. Jopa haudan yläpuolisten maakerrosten sekoittuminen hävittää tarjolla olevaa tietoa, puhumattakaan itse hautaan kajoamisesta. Toisaalta se mikä metallinetsijän silmään näyttää vain kuopasta nousseelta kaivumaalta, voi ollakin rautakautisen ruumiin jäänteet, jotka olisivat olleet luonnontieteellisin/arkeologisin menetelmin monipuolisesti tutkittavissa.
Pellolta jos kaivaa muutaman kaukaa toisistaan löytyvän 1800-luvun kolikon, niin se ei varmaankaan ole liikaa. Jos pieneltä alueelta löytää kymmenen dirhemiä, niin loput on varmasti syytä jättää museoväen etsittäviksi. Jossain tuossa välimaastossa menee vaikeasti määriteltävä raja: on erittäin tapauskohtaista, milloin on syytä epäillä kyseessä olevan kiinteän muinaisjäänteen. Ympäristöäkin pitäisi katsella sillä silmällä; jos löytöpaikalla näkyy kiviröykkiöitä, maakumpareita, painaumia, mustunutta ja tahmeaa maa-ainesta tms. vanhaan ihmistoimintaan viittaavaa niin kynnyksen kaivamisen jatkamiseen ensimmäisen selkeästi vanhan esinelöydön jälkeen pitäisi olla todella korkealla.
Metalliesineiden kohdalla kannattaa muistaa, että esim. solkien ja korujen pinnassa voi olla tutkimuksellisesti arvokkaita jäänteitä vaatetuksen tekstiilikuiduista - ja kolikoiden pinnalla voi vastaavasti olla jäänteitä kukkarosta. Sen takia varsinkaan vanhimpia kolikoita ei ole syytä puhdistaa yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Esineen nostossa on hyvä käyttää samanlaisia välineitä kuin arkeologit käyttävät; palettiveitsiä, siveltimiä, puisia lastoja jne. Jos löytää kasan kolikoita, niin riittää kun yhtä niistä puhdistaa vain sen verran, että pystyy suunnilleen määrittämään löydön iän ja laadun.
Useimmille metalliesineille paras talteenotto- ja säilytystapa on laittaa se minigrippiin tai pakasterasiaan samasta kuopasta otetun maapaakun kanssa (esineen voi antaa olla kiinni siinä alkuperäisessä maapaakussa, jonka mukana se nousee kuopasta), lisätä pehmusteita ja laittaa jääkaappiin odottamaan mahdollista museovirastoon postittamista. Kosteuden pitäisi säilyä samanlaisena kuin löydettäessä: ei saa päästää kuivumaan, mutta lisäkastelukin on pääsääntöisesti haitallista. Vedestä löytyneet esineet tosin on hyvä säilyttää vedessä. Itse ottaisin veden sieltä löytöpaikasta, jos mahdollista. Tuo WeKinkyn linkittämä Maasta museoon -dokumentti on mainio tietolähde näissä asioissa. Siinä käsitellään myös orgaaniset materiaalit.
Löytöjä tehdessä pitäisi muistaa tallentaa ne tarkat paikkatiedot, käyttää gps:ää ja kameraa. Tiedoksi ei riitä, että jossain tällä pellolla ne olivat. Tätä tähdennettiin koulutuksessa moneen kertaan. Pellon kyntökerroksen alapuolelta voi löytyä hyvin säilynyt kiinteä muinaisjäännös, jonka paikallistamisessa auttavat kyntökerroksessa liikkuneidenkin löytöjen tarkat sijaintitiedot. On myös hyvä tehdä muistiinpanot kuopasta tehdyistä muista löydöistä: savenpalat, luunpalat, hiili jne. On tapauskohtaista, onko näitä parempi ottaa talteen vai jättää kuoppaan, jonka sijainti merkitään tarkasti tarvittaessa myös maastossa.
Tässä päällimmäiset tunnot näin lyhyesti, voin kyllä kirjoittaa pidemmänkin version. Varsinkin niistä ruumishaudoista riittäisi paljon juttua
Tässä vielä lisätietoa tapahtumasta niille, jotka pääsevät mukaan:
tuo toinen löytyy täältäkin