aarremaanalla.com

Morjens!

Itseäni kiinostais kovasti tämän piippalun aloittaminen, mutta rehellisenä ihmisenä vain mietityttää kuinka rajoittavia tekijöitä ovat muinaismuistolaki ja löytötavaralaki.
Tässä muutama kysymys, vastaa yhteen tai vaikka kaikkiin:

1 Ensinnäkin, vaatiiko museovirasto kaikki yli sata vuotta vanhat esineet lähetettävän heille, vaikka kyseessä olisikin jokin aika yleinen ja arvoton esine? Esim yli 100v vanhat markat.

2 Minkälaista korvausta MV maksaa jostakin tyypillisestä yli 100v vanhasta esineestä?

3 Jos löydän vaikkapa kultasormuksen, ja vien sen poliisiasemalle ja 3kk kuluessa ei ole löytynyt omistajaa, kuinka paljon joudun maksamaan säilytyskuluja poliisille jos haluan lunastaa sormuksen itselleni?

4 Löydän vanhan yli 100 vuotiaan kolikon joka on keräilyarvoltaan arvokas, mutta historiallisesti ei-merkittävä. Antaako MV luvan pitää kolikon itsellä ja myydä sen?


Voitte myös kertoa omia tapauksia näihin liittyvistä asioista.
Miten te menettelette?

SkydiverFin kirjoitti:3 Jos löydän vaikkapa kultasormuksen, ja vien sen poliisiasemalle ja 3kk kuluessa ei ole löytynyt omistajaa, kuinka paljon joudun maksamaan säilytyskuluja poliisille jos haluan lunastaa sormuksen itselleni?

Multa on peritty 4euroa "säilytyspalkkiota".

Haarukka kirjoitti:

SkydiverFin kirjoitti:3 Jos löydän vaikkapa kultasormuksen, ja vien sen poliisiasemalle ja 3kk kuluessa ei ole löytynyt omistajaa, kuinka paljon joudun maksamaan säilytyskuluja poliisille jos haluan lunastaa sormuksen itselleni?

Multa on peritty 4euroa "säilytyspalkkiota".

Ei kuulosta pahalta

Muinaismuistolaki rajoittaa todella paljon.

Eli yhdenkin yli 100v. esineen löydyttyä, on kaivuu lopetettava siihen ja viipymättä toimitettava esine museolle tarkkojen koordinaattien ja ym. tietojen saattelemana.

Tämä on siis laki ja museon vaatiminen riippuukin sitten esim. henkilöstä, jolle markkaasi näytät.

Helpoin on, kun esim postaat ensin löydöistäsi kuvia tänne ja täällä kaverit kyllä vinkkaavat, milloin olisi hyvä lähteä museon suuntaan..

Tuo laki jo itsessään on yksi suuri muinaismuisto!

Lähetät kuvat vanhemmista löydöistä museovirastolle, niin he sitten päättävät mitkä saat pitää ja mitkä et. Yleisimmät kolikkolöydöt yleensä saanee pitää itsellä, mutta museo sen päättää.

Sephä kirjoitti:Lähetät kuvat vanhemmista löydöistä museovirastolle, niin he sitten päättävät mitkä saat pitää ja mitkä et. Yleisimmät kolikkolöydöt yleensä saanee pitää itsellä, mutta museo sen päättää.

Kuinka tarkat oheistideot olet laittanut kuvien lisäksi ja kuinka nopeaa museo on vastannut?

Tarkat kuvat löydöistä, löytöpaikka karttapaikan linkillä ja löytö aika. Olen myös laittanut omia arveluja löydöistä. Viimeksi tuli museolta vastaus noin viikossa.

SkydiverFin kirjoitti:

Sephä kirjoitti:Lähetät kuvat vanhemmista löydöistä museovirastolle, niin he sitten päättävät mitkä saat pitää ja mitkä et. Yleisimmät kolikkolöydöt yleensä saanee pitää itsellä, mutta museo sen päättää.

Kuinka tarkat oheistideot olet laittanut kuvien lisäksi ja kuinka nopeaa museo on vastannut?

Laitat vaan kuvat löydöistä osoitteeseen: metallinilmaisin@nba.fi
Tässä vaiheessa riittää pelkät kuvat ja löytöpaikkakunta ja kuka on löytänyt ja milloin.. Eikä sinne mitään naulan pätkiä tai 100 vuotta vanhaa piikkilankaa kannata laittaa tai yleensäkään mitään roskaa.
Kun museo sitten katselee kuvat, niin sieltä tulee sitten ilmoitus mitkä esineet ne haluaa tarkempaan tarkasteluun. Ja tässä vaiheessa tuleekin sitten semmoinen "hauska" lomake joka täytetään ja lähetetään löytöjen kanssa museoon. Lähettäminen on maksutonta kun ilmoitat museon posti-sopimusnumeron postissa. Paketit/kirjekuoret joudut itse hommaamaan.
Yleensä tavallisimmat kolikkolöydöt kuten öret ja kopeekat eivät museota kiinnosta. Itsekkin lähetin sinne kerran plootun, 2 Daler v.1742,
mutta lähettivät sen 10 kk päästä takaisin ja sanoivat että löytäjä saa pitää Samassa lähetyksessä olevat keskiaikaiset örtyygit kyllä kelpasivat ja pronssinen kulkusnappi kelpasi myös.

Bruin kirjoitti:

SkydiverFin kirjoitti:

Sephä kirjoitti:Lähetät kuvat vanhemmista löydöistä museovirastolle, niin he sitten päättävät mitkä saat pitää ja mitkä et. Yleisimmät kolikkolöydöt yleensä saanee pitää itsellä, mutta museo sen päättää.

Kuinka tarkat oheistideot olet laittanut kuvien lisäksi ja kuinka nopeaa museo on vastannut?

Laitat vaan kuvat löydöistä osoitteeseen: metallinilmaisin@nba.fi
Tässä vaiheessa riittää pelkät kuvat ja löytöpaikkakunta ja kuka on löytänyt ja milloin.. Eikä sinne mitään naulan pätkiä tai 100 vuotta vanhaa piikkilankaa kannata laittaa tai yleensäkään mitään roskaa.
Kun museo sitten katselee kuvat, niin sieltä tulee sitten ilmoitus mitkä esineet ne haluaa tarkempaan tarkasteluun. Ja tässä vaiheessa tuleekin sitten semmoinen "hauska" lomake joka täytetään ja lähetetään löytöjen kanssa museoon. Lähettäminen on maksutonta kun ilmoitat museon posti-sopimusnumeron postissa. Paketit/kirjekuoret joudut itse hommaamaan.
Yleensä tavallisimmat kolikkolöydöt kuten öret ja kopeekat eivät museota kiinnosta. Itsekkin lähetin sinne kerran plootun, 2 Daler v.1742,
mutta lähettivät sen 10 kk päästä takaisin ja sanoivat että löytäjä saa pitää Samassa lähetyksessä olevat keskiaikaiset örtyygit kyllä kelpasivat ja pronssinen kulkusnappi kelpasi myös.

Kiitos vinkistä. Kuka/mikä taho tuon sähköpostiosoitteen takana on?

Kyllä se on ihan Suomen Museovirasto: NATIONAL BOARD OF ANTIQUITIES

Joskus myös löytöpaikan luonne saattaa ratkaista esineen kohtalon.
Esimerkkinä pellolta kaivetut pronssikatkelmat eivät kelvanneet, mutta eräästä tarinapaikasta löydetyt rautanaulat jäivät kokoelmiin, ihan vain perimätiedon antaman tiedon perusteella.
Juuri katselen seinällä kunniakirjaa, jossa lahjoituksen sisältönä "Nauloja ja muita rautaesineitä".

Joten jos paikka on historiallisesti kiinnostava, on myös sen esineistö pääsääntöiseti kiinnostava, joka kannattaa ilmoittaa eteenpäin.
Ihan perus pellolta löytyneitä hevosenkenkänauloja tuskin kannattaa ilmoitella.

Löytöjen ilmoittamiseen tarkoitetusta sähköpostiosoitteesta on vastattu yleensä 2 arkipäivän sisällä ja annettu toimintaohjeet. Paikallismuseoon toimittamisen jälkeen ei yleensä ole kuulunut mitään noin vuoteen. Lopulta esine sitten putkahtaa muinaiskalupäiväkirjaan ja noin kaksi viikkoa myöhemmin on kunniakirja tullut postilaatikkoon.

Up!
(Säännöistä ei ainakaan selvinnyt että uppaaminen olisi kielletty.)

SkydiverFin kirjoitti:Up!
(Säännöistä ei ainakaan selvinnyt että uppaaminen olisi kielletty.)

Kai tälle uppaamiselle joku syy on?

Haarukka kirjoitti:

SkydiverFin kirjoitti:Up!
(Säännöistä ei ainakaan selvinnyt että uppaaminen olisi kielletty.)

Kai tälle uppaamiselle joku syy on?

On toki, haluan lisää informaatiota otsikon aiheesta.

Muinaismuistolaki on kieltämättä muinaismuisto itsessään kuten iipe mainitsi. Kun lakia on laadittu, ei ole nähty edes untakaan nykypäivän metallinilmaisimista saati siitä, että suuri joukko hörhöjä kulkisi niiden kanssa pitkin peltoja ja metsiä etsimässä muinaismuistoja. Silloin ei ollut myöskään käytössä nykyisen tietotekniikan antamia mahdollisuuksia, netistä löytyy hyvin vanhoja ja uusia karttoja, ilmakuvia, lidar-kuvia ja tietoja vanhoista tapahtumista. Lakiehdotus muinaismuistolain muuttamisesta pitäisi ehdottomasti saada vireille, kansalaisaloitteeseen voi olla hankala saada riittävästi nimiä, mutta jos joku tuntee jonkun kansanedustajan niin ehkä asian saisi sitä kautta liikkeelle.

Suuri ongelma on jo itsessään se, että kaikki yli 100 vuotta vanhat löytyneet esineet kuuluvat valtiolle. Entä jos naapuri pyytää etsimään edellisellä viikolla kotipihaan hukkaamaansa 200 vuotta vanhaa perintösormusta. Lain kirjaimen mukaan se kuuluisi valtiolle jos löytyy. Jos kuitenkin katsotaan että hukkaamisesta on kulunut niin vähän aikaa että se kuuluu sille naapurille, niin missä menee aikaraja siihen että esine muuttuu valtion omaisuudeksi, 1 kuukausi, 2 vuotta, 10 vuotta vai se 100 vuotta hukkaamisesta?

Entäpä jos se sama naapuri muistaa, että suvussa on kulkenut perintönä tieto pihakiven juureen 200 vuotta aiemmin kätketyistä hopeaesineistä ja ne päätetään kaivaa esiin samalla kertaa ja löytyvätkin. Muinaismuistolain mukaan ne kuuluisivat valtiolle, mutta entä perustuslain omaisuuden suoja. Jos esineet olisivat olleet pöytälaatikossa tai vaikkapa aitassa tallessa, ne kuuluisivat tietenkin sille naapurille eikä valtiolle. Jos niiden olinpaikka on ollut selvillä, vaikkakin maahan haudattuna, ovat ne olleet periaatteessa naapurin hallussa, eihän sillä pitäisi olla väliä ovatko esineet aitassa vai maassa jos niiden paikka tiedetään.

Muinaismuistolain lisäksi muukin lainsäädäntö täytyisi saada ajantasalle tätä harrastusta koskien, ettei jäisi niitä harmaita vyöhykkeitä. Silloin kaikkien olisi helpompi toimia kun lainsäädännöstä ei olisi mitään epäselvyyttä.

SkydiverFin kirjoitti:

Haarukka kirjoitti:

SkydiverFin kirjoitti:Up!
(Säännöistä ei ainakaan selvinnyt että uppaaminen olisi kielletty.)

Kai tälle uppaamiselle joku syy on?

On toki, haluan lisää informaatiota otsikon aiheesta.

Sivun yläreunasta löytyy haku, haulla muinaismuistolaki löytyi 180 ja löytötavaralaki 41 osumaa. Kun luet ensin ne, niin varmasti saat paljon tietoa.

Kun lähdet piippailemaan, tärkeintä on kysyä ensin maanomistajalta lupa. Samalla kannattaa sopia mitä mahdollisesti löydetyille esineille tehdään, ehkä maanomistajakin tahtoisi jonkun niistä muistoksi. Hyvä olisi jos esimerkiksi jonkun nuorehkon sormuksen löydyttyä kysyisi vielä siltä maanomistajalta näyttääkö tutulta, ehkä se on hänen oma tai vanhempiensa vihkisormus jolla on paljon tunnearvoa. Siten toimimalla piippailulupa tulee varmasti myöhemminkin. Rahan vuoksi tätä harrastusta ei varmasti kannata aloittaa.

Täytyy myös muistaa että muutkin kuin jalometallit, pronssi tai rauta voivat olla arvokkaita muinaismuistoja. Esimerkiksi puu säilyy sopivissa olosuhteissa vedessä tai suolla hyväkuntoisena satoja vuosia, ylöskaivettuna taas voi mennä pilalle nopeastikin. Jos sellaisen löytää, niin voi olla parempi jättää se paikalleen, peittää ja ilmoittaa museovirastolle. Samoin metalliesineissä olevat puuosat ovat tärkeitä tutkimuksen kannalta, hyvällä tuurilla sellaisesta voi tehdä ajoituksen hyvinkin tarkasti radiohiili- tai vuosilustomenetelmällä.

Lue ensin mahdollisimman paljon vanhoja keskusteluja ja jos kysymyksiä jää, niin kysy ihmeessä.

WeKinky kirjoitti:Muinaismuistolaki on kieltämättä muinaismuisto itsessään kuten iipe mainitsi. Kun lakia on laadittu, ei ole nähty edes untakaan nykypäivän metallinilmaisimista saati siitä, että suuri joukko hörhöjä kulkisi niiden kanssa pitkin peltoja ja metsiä etsimässä muinaismuistoja. Silloin ei ollut myöskään käytössä nykyisen tietotekniikan antamia mahdollisuuksia, netistä löytyy hyvin vanhoja ja uusia karttoja, ilmakuvia, lidar-kuvia ja tietoja vanhoista tapahtumista. Lakiehdotus muinaismuistolain muuttamisesta pitäisi ehdottomasti saada vireille, kansalaisaloitteeseen voi olla hankala saada riittävästi nimiä, mutta jos joku tuntee jonkun kansanedustajan niin ehkä asian saisi sitä kautta liikkeelle.

Suuri ongelma on jo itsessään se, että kaikki yli 100 vuotta vanhat löytyneet esineet kuuluvat valtiolle. Entä jos naapuri pyytää etsimään edellisellä viikolla kotipihaan hukkaamaansa 200 vuotta vanhaa perintösormusta. Lain kirjaimen mukaan se kuuluisi valtiolle jos löytyy. Jos kuitenkin katsotaan että hukkaamisesta on kulunut niin vähän aikaa että se kuuluu sille naapurille, niin missä menee aikaraja siihen että esine muuttuu valtion omaisuudeksi, 1 kuukausi, 2 vuotta, 10 vuotta vai se 100 vuotta hukkaamisesta?

Entäpä jos se sama naapuri muistaa, että suvussa on kulkenut perintönä tieto pihakiven juureen 200 vuotta aiemmin kätketyistä hopeaesineistä ja ne päätetään kaivaa esiin samalla kertaa ja löytyvätkin. Muinaismuistolain mukaan ne kuuluisivat valtiolle, mutta entä perustuslain omaisuuden suoja. Jos esineet olisivat olleet pöytälaatikossa tai vaikkapa aitassa tallessa, ne kuuluisivat tietenkin sille naapurille eikä valtiolle. Jos niiden olinpaikka on ollut selvillä, vaikkakin maahan haudattuna, ovat ne olleet periaatteessa naapurin hallussa, eihän sillä pitäisi olla väliä ovatko esineet aitassa vai maassa jos niiden paikka tiedetään.

Muinaismuistolain lisäksi muukin lainsäädäntö täytyisi saada ajantasalle tätä harrastusta koskien, ettei jäisi niitä harmaita vyöhykkeitä. Silloin kaikkien olisi helpompi toimia kun lainsäädännöstä ei olisi mitään epäselvyyttä.

Ei koske esineitä joiden omistaja on tiedossa.

" 16 §

Sen, joka löytää rahan, aseen, työkalun, koristeen, astian, kulkuvälineen tai muun sellaisen esineen, jonka omistajaa ei tiedetä ja mikä voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi, on viipymättä toimitettava esine sellaisenaan puhdistamattomana löytöpaikkaa sekä löytöön liittyviä olosuhteita koskevine tarkkoine tietoineen muinaistieteelliselle toimikunnalle"

WeKinky kirjoitti: Lakiehdotus muinaismuistolain muuttamisesta pitäisi ehdottomasti saada vireille, kansalaisaloitteeseen voi olla hankala saada riittävästi nimiä, mutta jos joku tuntee jonkun kansanedustajan niin ehkä asian saisi sitä kautta liikkeelle.

Pitäisi ehdottomasti saada ja museovirasto onkin yrittänyt saada tuota jokaisiin hallitusneuvotteluihin 90-luvun lopulta lähtien. Ei vain ole poliittinen rohkeus riittänyt, kun vanha laki on määrätty peruslain määräämisjärjestyksessä ja uudistuskin tarvitsee sen vuoksi 2/3 määräenemmistön. Kansalaisaloite voisikin olla hyvä idea, mutta kuinka valmiissa muodossa tuon täytyisi olla, jotta sillä läpimenoedellytyksiä olisi ja saako riittävästi kansaa taakse allekirjoittamaan.

Järkevä lain muutos menisi eduskunnassa varmasti läpi, kysehän on lähinnä siitä että lakia tarkennetaan ja saatetaan ajan tasalle. Ei kansalaisaloitteessa tarvitse koko lakia kirjoittaa pykälä pykälältä, se jää valiokuntien tehtäväksi. Suurin ongelma olisi saada riittävästi allekirjoituksia siihen, 50 000 on melkoinen määrä. Mutta muutama kansanedustaja voi jo saada lakialoitetta huomattavasti helpommin eteenpäin mikäli heillä vaan riittää siihen tahtoa. Maailma muuttuu niin myös lainsäädännön täytyy muuttua.

Onko paljon harrastajia jotka ei nykyisen lain puitteissa osaa toimia oikein? Auttaako tähän uusi laki vai onko ongelma enempikin se, ettei nykyistäkään tunneta eikä valvota riittävästi?
Itse olen sitä mieltä, että joka on lukenut nykyisen muinaismuistolain, osaa toimia oikein ja lain hengen mukaan. "töppäilijät" löytyy niistä jotka ei tunne lakia ja/tai välitä siitä, venyttävät oman löyhän moraalikäsityksen avulla käyttöönsä sopivaksi.

En tiedä!
Tän Lieksan seudun tunnen ja täälläkin on useita jotka niitä kuoppia kaivelee, jopa peittelemättä niitä!
Ehkä välinpitättömyys tai tiedon puutekko syynä!
Paras tapaushan oli, jo minkä kerroinkin että (ns luvaton) etsijä oli väittänyt olevansa museoviraston asialla!
Isäntä kysynyt mitä etsit niin vastaus: Hevosenkenkiä ja muuta!

Kyllä meidän pitää lakien ja säädösten mukaan mennä ja aina lupa maanomistajalta!

Miun maalle jos sattuisi semmoinen etsijä joka sanoisi olevansa museoviraston asialla, niin sanoisin että soitetaanpa sinne museovirastoon ja kysytään. Tai vaihtoehtoisesti katsoisin haulikon kiskoa pitkin...

Vaan on se tällä nykyisellä tontillakin ongelmia, kun omistaja ei anna lupaa kaivella. Routaa on vielä sen verran että on pari viikkoa aikaa pehmitellä antamaan lupa, jos se auttais kun lupais hieroa joka ilta

Mutta vakavasti ottaen, huonosti toimivat pilaavat kaikkien maineen. Tämä on ainakin niin pieni kylä, että jos joku piippailee ilman lupia niin turha on muidenkaan sen jälkeen lupia kysellä.

Haarukka kirjoitti:

SkydiverFin kirjoitti:3 Jos löydän vaikkapa kultasormuksen, ja vien sen poliisiasemalle ja 3kk kuluessa ei ole löytynyt omistajaa, kuinka paljon joudun maksamaan säilytyskuluja poliisille jos haluan lunastaa sormuksen itselleni?

Multa on peritty 4euroa "säilytyspalkkiota".

Minä löysin jäihin uponneet jollan. Nostin rannalle, ja ilmoitin Espoon poliisiin. Vastaus: Älkää tuoko tänne! Sovittiin, että pidän sitä laiturin päässä näkyvissä, jos omistaja kulkee ohitse niin vie mennessään. Kun yksi vuosi ja päivä oli kulunut ilmoituksestani, soitin. Ei oltu kysytty eikä kadonnutta/varastettua ilmoitettu, joten jolla siirtyi laillisesti minulle.

WeKinky kirjoitti: Esimerkiksi puu säilyy sopivissa olosuhteissa vedessä tai suolla hyväkuntoisena satoja vuosia, ylöskaivettuna taas voi mennä pilalle nopeastikin. Jos sellaisen löytää, niin voi olla parempi jättää se paikalleen, peittää ja ilmoittaa museovirastolle. Samoin metalliesineissä olevat puuosat ovat tärkeitä tutkimuksen kannalta, hyvällä tuurilla sellaisesta voi tehdä ajoituksen hyvinkin tarkasti radiohiili- tai vuosilustomenetelmällä.

Lue ensin mahdollisimman paljon vanhoja keskusteluja ja jos kysymyksiä jää, niin kysy ihmeessä.

Löytöyhteys on usein yhtä tärkeä kuin esine. Tutkijan pitää päästä itse irroittamaan se maakerrostumasta, niin saadaan luotettava ajoitus.