aarremaanalla.com

Omalla kohdallani se alkoi tämän (vuosia) foorumin seuraamisella ja viimenen "niitti" oli Menneisyyden metsästäjien seuraaminen, hyvä porukka huumorimielellä harrastamassa.

Isä (nyt 60v.+), nuorena poikana äkkäsi lähteestä, kaivoksi kaivetun maakasoista kolikkoja ja näitä käsikopelolla ja ihan silmämääräisesti pälyilemällä keräsi kymmenittäin. Oli hopeista ja kaiken muunkin väristä välkettä... Antoi ne sitten isoisälleni talteen, joka viinasmäen miehenä vaihtoi ne luvatta kostukkeisiin.

Kaivo, maakasoineen kummitteli pitkään minunkin mieltäni ja kaverin myydessä piippariaan, katsoin tilaisuuteni tulleen.

Juttu ei kyllä nyt tämän enempää kerro...

Ehkä tuo menneisyyden metsästäjät on ollut täälläkin se viimeinen niitti tämän harrastuksen pariin, toki työkaverikin on aiheesta jo parisen vuotta kertoillut ...

Systeri hukkasi lapsena äitini kultasormuksen pihanurmikolle, ja tunnepitoisen sormuksen ollessa kyseessä, sormus palasi aika-ajoin mieleen pihahommien yhteydessä. Sittenpä päädyin ostamaan Motonetin alle satasen piipparin, ja puolen tunnin yrittämisen jälkeen löysinkin sillä kyseisen sormuksen! Sain vielä satkun löytöpalkkioksi, joten laite tienasi heti hintansa. Siitä se kipinä sitten lähti itämään, aikansa tätä foorumia selailtuani päädyin hommaamaan ekan paremman etsimeni ja homma lähti kunnolla rullaamaan.

Itse sain kipinän joskus seitsemän vuotiaana isältä kun hän puhui metellinilmaisimestaan ja halusin tietenkin lähteä piipailemaan isäni kanssa.

Tämän suon kehittelin itselleni aivan itse, kukaan ei neuvonut tai näyttänyt, enkä katsonut mitään telkkarisarjaa. Joskus Googlailin aivan kauheassa humalassa jotakin juttua, jota en enää muista ja eksyin sattumalta tälle foorumille. Luin epäuskoisena että mitä kaikkea maasta muka löytyy, enkä uskonut ollenkaan. Onneksi laitoin sivun kumminkin kirjanmerkkeihin ja jatkoin Googlettelua.
Myöhemmin selasin ajankuluksi tätä paikkaa ja päätös oman, joskin mahdollisimman edullisen, etsimen ostamisesta oli tehty.
Motonetin satasen etsimen kanssa maasta nousikin, roskien lisäksi, yllätykseksi myös kolikoita. Jopa 1800 -luvun kopeekasta lähtien.
Sitten teki mieli hommata parempi etsin, posti toi Garretin 250:en. Sekin meni aikanaan kaupaksi ja kalusto vaihtui tähän nykyiseen, 400i ja 300i, seuraavaa siirtoa miettiessä...

Historian havina..omalla tontilla palanut päärakennus joskus 1934 ja kultakello ollu talos sisällä.eipä oo mitään löytyny siitä.vaarin äiti hukannu vihkisormuksen ruista leikatessa.oottaa viä löytäjäänsä.1700 luvulle päässy omissa pelloissa.ja 1895 sormus missä venäjän kielisillä päiväys ja nimet.vaari löytänyt kivikautisen taltan..eli tuo historia kiinnostaa.

Kiinnostus historiaa kohtaan ollut aina ja joskus nelisen vuotta sitten törmäsin tähän foorumiin ja finndetectoriin. Ajatus jäi silloin jonkun muun muka tärkeemmän asian alle ja nyt sitten puoltoista vuotta sitten löysin foorumin uudestaan ja laite piti heti laittaa tilaukseen. Sillä tiellä edelleen, enkä ihan hevillä luovu. Sen verran hyvän arjesta irtautumisen tarjoaa tuo pelloilla käyskentely kesäillassa.

Minua taas kiinnosti tekniikka. Alunperin ajattelin rakennella itse yksinkertaisen non-motion vehkeen. Sitten huomasin että niitä saa pienemmällä budjetilla valmiina Sitte harrastus lähtikin lapasesta ja kokeilunhalun vuoksi etsimiä on tullut vaihdeltuakin aika ahkeraan. Tuhannen jääkaapin ja telkkarin läheisyydestä poissa vietetyn tunnin jälkeen voin sanoa että kyllä kannatti

Harrastus odottaa vielä varsinaista aloittamistaan mutta kiinnostus on kasvanut viimeisen 7 vuoden aikana kun muutettiin tilalle jonka ympäristössä on kirkonkirjojenkin mukaan ollut asutusta ainakin viitisensataa vuotta. Kilometrin säteellä on myös rautakautinen kalmisto ja useampi kivikautinen asuinpaikkakin on lähistöltä löydetty. 1800-luvun lopulla tuolta kalmistosta on löytynyt viikinkimiekka joka on nykyään Satakunnan museossa. Ja kymmeniä plooturahoja on myös löytynyt.

Omalta tontilta paljastui viime syksynä kaatuneen koivun juurien alta iso kivi joka vaikuttaa kuppikiveltä, mutta pitää lumien sulettua tutkia tarkemmin onko sittenkin luonnon muovaamia koloja. Aika lailla samalta näyttää kyllä kuin oikeatkin kuppikivet.

Historian kanssa on touhuttu kolmisenkymmentä vuotta, välillä harrastuksena ja välillä jopa palkkaakin nauttien . Museovirastokin tuli tutuksi 90-luvun alussa. Sittemmin on palkka tienattu muilta aloilta mutta kiinnostus on säilynyt. Tätä palstaa on seurattu melko lailla alkuajoista lähtien ja alusta pitäen tuntui selvältä, että kyllä tämäkin varmasti jossain vaiheessa tulee kokeiltavaksi. No nyt sitten töissä on säännölliset neljän päivän vapaat ja asuinpaikka vaihtui maaseuduksi niin tässä ollaan. Vielä kun Menneisyyden Metsästäjät ilmestyi ruutuun niin peli oli selvä, etsimiä vertaillaan kiivaasti. Eiköhän tässä kevään tultua nostella piikkilankoja ja ketjun sakkeleita pelloilta ja metsistä.

Kipinän tähän harrastukseen sain varmaan Diggers -sarjasta ja sitten tälle foorumille eksyttyäni päädyin hankkimaan Garrett ACE250:n ja senkin siitä syystä että saisin itselleni tekemistä lasteni leikkiessä leikkipuistossa. Ja sillä tiellä ollaan edelleenkin, tosin sillä erotuksella että nykyään isä viihtyy kauemmin puistossa ja uimarannalla kuin lapset.

Moni varmaan saa kipinän tähän lajiin, mutta minua kiinnostaisi kuulla, että mikä sai kipinän syttymään kunnon roihuun? Eli mikä oli ensimmäinen sellainen löytö, joka aiheutti kunnon tunnesävärit?

Minun kohdalla tämä löytö oli sellainen löytö, joka minulla sai kipinän syttymään kunnon roihuun.

Jossain vaiheessa mietin ihan ilman mitään vaikutteita, että mitähän kaikkea mahtaa maassa olla menneiltä ajoilta. Tähän ajatukseen ehkä vaikutti vaarini joskus kasvimaan muokkauksen yhteydessä löytämä ruotsalainen kupariraha.
Lopulta googlettelin aihetta ja löysin tämän foorumin. Silloin en vielä tiennyt rautakautista esineistä mitään.

Todelliseen roihuun homma lähti, kun löysin ensimmäisellä etsimelläni hyväkuntoisen 1718 Dalerin. Sitä ihmeteltiin pitkään ja hartaasti.
Potkun kiinnostukselle rautakauden elämää ja esineitä kohtaan antoi linturiipuksen katkelma, jota en ensin edes tajunnut rautakautiseksi esineeksi.

Lopulta syylistyin liian innokkaaseen etsintään ja edessä oli turhautuminen. Löytökateus ja katkeruus. Odotukset kasvoivat, laitteet paranivat, mutta löydöt huononivat. Hommasta katosi hauskuus. Ei osannut enään olla innoissaan kolikoista tai hylsyistä. Kauden 2015 jälkeen oli pakko laittaa homma tauolle ja miettiä muita tapoja historian harrastamiseen. Lopulta löysin kiinnostuksen kohteeni ihmisen jälkeen jättämistä rakennelmista, kuppikivistä ja röykkiöistä, sekä varsinkin linnavuorista. Metallinetsintä jäi toistaiseksi, mutta homma poiki uuden mukavan aiheeseen liittyvän harrastuksen.

Vaikea sanoa enää, mistä kipinä tuli tähän.. taitaa olla niin, että mulla on tota kipinää niin moneen juttuun, että mihinkään ei ehdi kunnolla paneutua. Mutta ekan etsimeni tein itte varmaan about 15-20 vuotta sitten. Silloin mietittiin kaverin kanssa, että josko ostais "laitteen kimppaan", mutta ne maksoi silloin useita tuhansia. Tein sit tosiaan ite laitteen ja kyllähän sillä jotain löysi, aina tarvittaessa ja onhan se mulla vieläkin, mutta ehkä se kipinä 3-4 vuotta sitten voimistui, kun huomasin, että laitteet ei enää ollu niin kalliita (tai ehkä niihin vaan oli sit jo paremmin varaa).
Mut kyllä se on se histuuria mikä kiehtoo. Että joku on jollonkin tosta menny ja vähistä varoistaan vielä osan puottanu polun varteen. Kuin lie sitä sadatellut jne. KAiffarin tiluksilla viime kesänä löyty (en edes muista enää mikä) joku neljännesshllinki (?) tai joku. Mietittiin sit, et jos raha on ton ikänen, ni se on voinu olla muutaman vuoden ikäinen kadotessaan. Sit tutkittiin tilusten historiaa ja päädyttiin johonkin "Ulriikkaan" (nimi ehkä muutettu), joka olis voinu olla sopivan ikäinen ja sopivan huolimaton, jotta siltä ois voinu se raha siihen pihalle kadota. Käytiin sit seuraavana päivänä kylän hautuumaalla ja löydettiin se Ulriikka ja kerrottiin, että "lepää rauhassa - lanttis löyty..."

Olen uusi jäsen foorumilla, pari sanaa itsestäni ensin. Työn puolesta olen kiertänyt paljon metsissä ja hieman pelloillakin eri puolilla Suomea, paljon mielenkiintoisia asioita on silmään tarttunut. Kaikkea en ole muinaismuistoksi ymmärtänyt kuin jälkikäteen, jotakin olen osannut epäillä jo paikan päällä. Esimerkiksi kummallinen kiviröykkiö, selvästi ihmisen tekemän, tarkasti neliskanttinen noin metrin kanttiinsa ja puolisen metriä korkea. Se oli nuoressa puun taimikossa, onneksi maanmuokkauksessa säilynyt. Tuli mieleen että voisi olla rajamerkki, mutta ei ollut lähelläkään kyseisen tilan rajoja.

Joskus kynnetyllä pellolla kulkiessani olen ihmetellyt pyöreitä ohuita alumiinin paloja joita oli maassa, jonkun otin käteenikin ja tarkastelin mutta heitin roskana pois. Kiva katsella nyt tältä foorumilta vanhojen hopearahojen kuvia...

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, mutta Menneisyyden metsästäjät herätti taas uinuneen kiinnostukisen, ehkä sen metallinpaljastimen joskus ostaisi.

Viime kesänä kesämökillä, sateisena iltapäivänä, törmäsin YouTubessa videoon jossa kaiffari oli hiekkarannalla etsimen kanssa ja kaiveli hiekasta sormuksia. Meillähän on täällä Porissa maan upein hiekkaranta, voiskohan sieltäkin jotain löytyä...

Lisää videoita ja sitten löytyi ekat suomalaisetkin videot ja niiden kautta tämä foorumi. Pari kaljaa myöhemmin ihmettelin jo eri laitteiden eroja. Päätin, että jos löydän jostain käytetyn ACE250:n niin testaan onko noista jutuista edes prosentti totta!

Tori.fi:stä löytyi vähän käytetty kone ja pinpointterikin samaan kauppaan sopivaan hintaan. Kun paketti pamahti Matkahuoltoon pari päivää myöhemmin oli fiilis vähän epätodellinen. Tossa se nyt oli, johonkin sitä pitää päästä testaamaan.

Pori Jazz-festivaali oli juuri päättynyt, loogisesti päätellenhän siellä missä väkeä paljon liikkuu, siellä myös tavaraa hukkuu: Eikun festarialueelle! Päälavan edustan laidalla tökkäsin koneeseen virran ekan kerran... ja sitten iski se skeptisyys. EI TÄÄLLÄ MITÄÄN VOI OLLA!

Olen erittäin optimistinen luonteeltani ja siksi nää heittelehtivät fiilikset hämäsivät ja ihmetyttivät mua. Kun eka piippaus kuului noin 10sekunnin vispaamisen jälkeen, en meinannut uskoa mitä oli tapahtunut. Pinpointteri ja puukko käsiin ja polvelle. Pieni puukon pyöräytys ja... ruuvi! Siis täh? Ruuvi taskuun ja pieni käännös, ja taas piippaus. EIHÄN TÄÄ NÄIN HELPPOA VOI OLLA! Reilun tunnin aikana keräilin nurmikolta, pieneltä alalta, jos jonkin näköistä roskaa ja päätin että Yyteriin on päästävä sormus- ja kolikkojahtiin.

Sieltä sitten alkoi löytyä kolikkoa, sekä markka- että euroaikaista, paljon muutakin. Ja pääasia oli että hiekkaa oli helppo kaivaa. Homma eteni nopeasti, nopeammin kuin nurmikolla. Olin jo tässä vaiheessa varma että tää on mun juttu... Saa ulkoillakin hyvän tekosyyn varjolla!

Loppukesän ja syksyn aikana tuli käytyä metsissä, pelloilla, niityillä, pihapiireissä, puistoissa, leikkikentillä, urheilukentillä ja jopa yhteispiipissä. Ensimmäiset luvat pelloillekin jo saatu eli kevättä odotellessa...

Nyt pitäis löytää jostain toinen vehje että päästäis pojan kanssa yhteisille retkille. AT pinpointteri tuli jo hankittua. Deussia tekis mieli mut budjetti ei anna myöten

Tästä tuli nyt vähän pidempi kuin pelkkä "mistä sait kipinän...". Anteeksi ja kiitos!

Minä en esittelyjä juuri tarvitse! Kerron kuitenkin !
Jo vaahtosammutimen ikäisenä löysin reikäkiviä, jotka teiniiässä toimitin museoon, sun muuta roinaa!
Kuvannoillisesti 'Kyrpä toisessa kourassa kuljeskelin' etsien, siinä 16-18 ikäisenä !
Männynrungot oli valkoisenaan, pussieni tuotoksista, lakanoista ja peitoista puhumattakaan, joita ei saanut pehmeiksi kuin nuijalla hakkaamalla!
Tapasin lopulta hyvin irstaan naisen, jopa irstaamman kun minä itse ja siitähän soppa syntyikin!
35 vuotta täs on menny ja hyvin pyyhkii yhä! (ps..mälliä ei enää tule roppakaupalla)

iron maden kirjoitti:Minä en esittelyjä juuri tarvitse! Kerron kuitenkin !
Jo vaahtosammutimen ikäisenä löysin reikäkiviä, jotka teiniiässä toimitin museoon, sun muuta roinaa!
Kuvannoillisesti 'Kyrpä toisessa kourassa kuljeskelin' etsien, siinä 16-18 ikäisenä !
Männynrungot oli valkoisenaan, pussieni tuotoksista, lakanoista ja peitoista puhumattakaan, joita ei saanut pehmeiksi kuin nuijalla hakkaamalla!
Tapasin lopulta hyvin irstaan naisen, jopa irstaamman kun minä itse ja siitähän soppa syntyikin!
35 vuotta täs on menny ja hyvin pyyhkii yhä! (ps..mälliä ei enää tule roppakaupalla)

Ketjun aloittaja taisi kyllä tarkoittaa piippailuharrastusta

..no justhan vasta alkuesittelyn pidin!
Siinä 2010-2012 haksahdin halpis etsimeen ja sen jälkeen tää hulluus vei mukanaan!
Laskeskelin että kaikkiaan rahaa on uponnut tähän mennessä jo yli 1300 euroa, pikku hiljaa ja mikä on varsin vähäinen summa, verrattuna muihin harrasteisiin!

Kiinnostus heräsi jo 20 vuotta sitten. Sitä ei voi selittää.
Minulla on lapsuudesta asti ollut harrasteena metsissä samoaminen, perimätiedon ja tarinoiden keräily, ja kaiken jännän tutkailu, sekä yleinen fiilistely. Vilkas mielikuvitus yhditettynä historia harratukseen sekä löytämisen riemu ajaa minua kovasti harrastuksem suuntaan... mutta... noh...

Oikeastaan koko homma on edelleen haaveen tasolla, sillä en omista autoa, enkä minkäänlaista piippauskonettakaan. Minulla on kuitenkin reservissä vaikka minkä verran viboja ja lähtökohtia ja vinkkeleitä viitaten paikkoihin, joita ois kiva tutkailla. Kun vaan pääsis!

Ei muuta kun paikallisten piippareitten mukaan, samalla näkee miten homma toimii ettei tarvi kaikkea kantapään kautta opetella. Ja jos hyviä ideoita ja paikkoja on tiedossa niin eiköhän sieltä luulisi löytyvän konekkin lainaksi, samalla järjestynee kyytikin. Sittenhän se onkin menoa.