aarremaanalla.com

Tänään kävin jo tutuksi tulleella rannalla taas heiluttelemassa ACE:ttani. Taas löytyi kourallinen kolikoita, joiden joukossa vanhimmat löytämäni kolikot eli kaksi uskomattoman hyvässä kunnossa olevaa markan kolikkoa vuosilta 1933 ja 1938. Jippii!



Jotkin löutämäni 60vuotta uudemmat kolikot olivat niin huonossa kunnossa että ne hädintuskin tunnisti, mutta nuo 30-luvun lantit olivat hiekassa tuon kuvan mukaisessa kunnossa. Aivan varmasti palaan vielä tuolle rannalle, jahka kerkiän.

Etsintäreissuja on takana kymmenkunta ja kolikkolöytöjä jo parisensataa. €urot ja sentit olen tunkenut parkkimittariin, tuplapottiin tai säästöpossuun. Markat, pennit ja ulkomaiset rahat minulla on purkissa lipaston päällä ja iltaisin aina kaadan kolikot matolle ja ihailen aarteitani. MY PRECIOUS!




Kolikoiden lisäksi ei mitään järisyttävää ole löytynyt. Ensimmäinen sormuskin odottaa vielä löytymistään maan alla.





Ensi kesänä vasta pääsen tositoimiin ja koluamaan kunnon paikkoja piipparillani. Tähän asti olen vain harjoitellut laitteen käyttöä uimarannoilla ja lähimetsässä. Koukussa olen jo tähän. Myönnän sen.

hyvä alaku tuut vielä yllättymään kivasti

Taas samalla rannalla ja parisenkymmentä kolikkoa nousi. Paras löytö oli 5-markan kolikko vuodelta 1948. Hyvässä kunnossa oli ja sai aloittelevan piippailijan hymyilemään:D . 80-luvun markkojakin löytyi.
Paljon riiti myös ihmettelijöitä, joille esittelin löytöjäni.

Taas reissu tutulle rannalle. Mitäpä sitä vaihtamaa kun kerran on hyvän löytänyt. Kolikoita on jo löytynyt yli 100 tuolta rannalta ja tänään vasta löysin kunnon apajat jossa ei varmaankaan vielä ole piipparia heiluteltu(ainakaan huolellisesti). Kolikkoa nousi kuin perunaa. Mukavimmat löydöt olivat muutamat 50-penniset ja 5-markkanen 40-luvulta sekä oma henkilökohtainen kolikon ikäennätys eli 5-penninen vuodelta 1919. Jippii!! Vanha ennätys parani 14 vuodella. 5-penninen oli kuin kassalippaasta otettu, kun taas eräs löytämäni 5-sentin kolikko oli niin hirveässä hapessa että en edes tunnistanut sitä ennenkuin hankasin sen kotona puhtaa(mma)ksi. Pakko myöntää että hieman petyin kun olin olettanut että jos jokin kolikko on noin pahassa kunnossa niin sen on ainakin pakko olla tosi vanha. Päivän kruunasi hieno hopeinen Suomi-leijonariipus, joten ei valittamista tässäkään reissussa. Huomenna uusiks.....ehkä.