Erillainen löytö
Lähetetty: 27 Huhti 2016, 09:23
Syksyllä 1960 nuori biologian ylioppilas Marja Simonsuuri oli töissä perheensä kesäkodin perunapellolla Salon Suomusjärvellä kun hänen lapionsa osui yllättäen johonkin kovaan.
Savisen pellon uumenista, noin puolen metrin syvyydestä, löytyi suuri luunpalanen. Sen poikkeuksellinen paino sai löytäjänsä otaksumaan, että kysymyksessä saattaisi olla jonkinlainen harvinaisuus - mahdollisesti jopa mammutinluu.
Vaikka luulöytö sai Salon Suomusjärvellä sittemmin aikaiseksi pienimuotoisen hysterian ja paikallinen huoltoasema alkoi myydä asiakkaille mammuttihodareita sekä -piirakoita, ei arvio mammutinluusta vakuuttanut löytäjän lähipiiriä. Samaisella pellolla kun oli käytetty työjuhtina härkiä.
– Äiti sanoi, että älä nyt höpötä. Ei se mikään mammutinluu voi olla. Ja äitiähän pitää aina uskoa, Marja Simonsuuri-Sorsa muistelee Ilta-Sanomille lähes 56 vuotta myöhemmin.
Löytö unohtui autotalliin vuosikymmeniksi
Biologian ylioppilas kuitenkin kääräisi ällöttävänä pitämänsä luunpalan sanomalehteen ja sulloi löydön ulkovarastoon. Myöhemmin tila Suomusjärvellä myytiin ja sanomalehtikäärö päätyi Espooseen, jossa se unohtui autotallin uumeniin lähes 40 vuodeksi.
”Mammutin luu” näki päivänvalon vasta kun perhe oli vaihtamassa asuinpaikkaa ja Simonsuuri-Sorsan aviomies törmäsi autotallissa kummalliseen mötikkään.
Hiljattain julkaistu tutkimus osoittaa hypoteesin mammutinluusta vääräksi.
Luu onkin huomattavasti mammutteja vanhempi
– Luun sisältä otettiin maanäytteitä, joista löytyi trooppisen meren leviä ja saniaispuiden itiöitä, joiden perusteella luun iäksi on määritetty vähintään viisi miljoonaa vuotta, Simonsuuri-Sorsa kertoo.
Uusien ajanmääritystietojen ja luusta tehtyjen muotoanalyysien perusteella tutkijat arvelevat sen kuuluneen jo ennen mammutteja sukupuuttoon kuolleelle Deinotherium-suvun norsueläimelle. Suomeksi Deinotherium tarkoittaa ”hirmuista eläintä”.
Perimävaurioiden tutkimuksesta Collegium Ramazzini-palkinnonkin urallaan saavuttanut Simonsuuri-Sorsa kannustaa suomalaisia pitämään silmät ulkoilmassa auki.
– Aivan varmasti Suomessa on muitakin mammutin tai Deinotheriumin luita. Ainakin muinaisen Yoldia-meren rantaviivalta voi löytyä jotakin.
Samoilla linjoilla on tutkijatohtori evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta. Hänen mielestään vuosikymmenten jälkeen tehtyyn tieteelliseen läpimurtoon liittyy merkittäviä opetuksia.
– Ensinnäkin opimme, ettei pidä uskoa, etteikö Suomesta voisi löytyä tärkeitä fossiileja. Toiseksi opimme, että vaikka löytö jäisi pitkäksi aikaa odottamaan tutkimusta, sen tieteellinen arvo ei vähene, kunhan löytöpaikka pysyy tiedossa, Fortelius totesi Helsingin yliopiston julkaisemassa tiedotteessa tiistaina.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2 ... ntent=site
Savisen pellon uumenista, noin puolen metrin syvyydestä, löytyi suuri luunpalanen. Sen poikkeuksellinen paino sai löytäjänsä otaksumaan, että kysymyksessä saattaisi olla jonkinlainen harvinaisuus - mahdollisesti jopa mammutinluu.
Vaikka luulöytö sai Salon Suomusjärvellä sittemmin aikaiseksi pienimuotoisen hysterian ja paikallinen huoltoasema alkoi myydä asiakkaille mammuttihodareita sekä -piirakoita, ei arvio mammutinluusta vakuuttanut löytäjän lähipiiriä. Samaisella pellolla kun oli käytetty työjuhtina härkiä.
– Äiti sanoi, että älä nyt höpötä. Ei se mikään mammutinluu voi olla. Ja äitiähän pitää aina uskoa, Marja Simonsuuri-Sorsa muistelee Ilta-Sanomille lähes 56 vuotta myöhemmin.
Löytö unohtui autotalliin vuosikymmeniksi
Biologian ylioppilas kuitenkin kääräisi ällöttävänä pitämänsä luunpalan sanomalehteen ja sulloi löydön ulkovarastoon. Myöhemmin tila Suomusjärvellä myytiin ja sanomalehtikäärö päätyi Espooseen, jossa se unohtui autotallin uumeniin lähes 40 vuodeksi.
”Mammutin luu” näki päivänvalon vasta kun perhe oli vaihtamassa asuinpaikkaa ja Simonsuuri-Sorsan aviomies törmäsi autotallissa kummalliseen mötikkään.
Hiljattain julkaistu tutkimus osoittaa hypoteesin mammutinluusta vääräksi.
Luu onkin huomattavasti mammutteja vanhempi
– Luun sisältä otettiin maanäytteitä, joista löytyi trooppisen meren leviä ja saniaispuiden itiöitä, joiden perusteella luun iäksi on määritetty vähintään viisi miljoonaa vuotta, Simonsuuri-Sorsa kertoo.
Uusien ajanmääritystietojen ja luusta tehtyjen muotoanalyysien perusteella tutkijat arvelevat sen kuuluneen jo ennen mammutteja sukupuuttoon kuolleelle Deinotherium-suvun norsueläimelle. Suomeksi Deinotherium tarkoittaa ”hirmuista eläintä”.
Perimävaurioiden tutkimuksesta Collegium Ramazzini-palkinnonkin urallaan saavuttanut Simonsuuri-Sorsa kannustaa suomalaisia pitämään silmät ulkoilmassa auki.
– Aivan varmasti Suomessa on muitakin mammutin tai Deinotheriumin luita. Ainakin muinaisen Yoldia-meren rantaviivalta voi löytyä jotakin.
Samoilla linjoilla on tutkijatohtori evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta. Hänen mielestään vuosikymmenten jälkeen tehtyyn tieteelliseen läpimurtoon liittyy merkittäviä opetuksia.
– Ensinnäkin opimme, ettei pidä uskoa, etteikö Suomesta voisi löytyä tärkeitä fossiileja. Toiseksi opimme, että vaikka löytö jäisi pitkäksi aikaa odottamaan tutkimusta, sen tieteellinen arvo ei vähene, kunhan löytöpaikka pysyy tiedossa, Fortelius totesi Helsingin yliopiston julkaisemassa tiedotteessa tiistaina.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2 ... ntent=site
