Vielä löytyy vieraanvaraisuuttakin
Lähetetty: 06 Syys 2015, 12:56
Olipas aika erikoinen reissu muutama viikko takaperin. Olin bongannut erään Rovaniemen lähijärven rannalta niemestä 1800 luvun asuinpaikan jossa on kasvanut metsää jo 60 luvun kartan mukaan. Paikkaan pääsy vaikutti tuttuun tapaan vaivalloiselta, lähin metsäautotie meni reilun kilometrin päähän ja loput olisi ojitettua suometsää. Mutta mitäpä sitä ei harrastuksen vuoksi tekisi. Suuntasin auton keulan kohti tälle järvelle vievää tietä ja kuinkas ollakkaan tiellähän oli puomi joka oli tietysti merkitty karttaan mutta enhän minä sitä tietä tullut katsoneeksi tarpeeksi yksityiskohtaiselta karttatasolta.
Tässä kohtaa mietin mahdollisuuksia ja mittailin kartasta että tämä puomi tietää 4km ylimääräistä kävelyä siihen pisteeseen josta pitäisi vielä talsia sen ojitetun metsän läpi. Päivä oli vasta aluillaan joten päätin ottaa haasteen vastaan. Deussikin on niin mukava kannettava kasaan taitettuna. Parkkeerasin auton puomin lähelle niin laitaan että ohi mahtuu vaikka kuorma-autolla. Juuri kun olin saanut tavarat kerättyä aloin kuulla auton ääntä ja sieltähän tuli mies autolla puomin toiselta puolelta. Vaihdettiin siinä sitten muutama sananen ja kerroin millä asialla olin ja näytin printatuista paperikartoista mihin olin menossa. Mukana oli printit 1800 luvun, 60 luvun ja nykypäivän kartoista. Miehen epäusko minun tarkoitusperiä kohtaan suli sekunnissa ja kun kerroin että olen kävelemässä "tästä tuohon ja sitten tuosta tuonne.." mies sanoi että ei "ei sinun kyllä kannata tuon metsän läpi kävellä, se on karmea rääseikkö".
Mies kertoi että hän on menossa kaupungille mutta hänen mökillään on vaimo ja lapset, ja että voisin ajaa autolla heidän mökin pihaan ja lainata heidän soutovenettään kulkuvälineeksi. Heidän mökkirannasta kun oli vain 200m soutomatka tuohon niemeen. Pääsisin myös pois koska haluan kun hän jättää kuitenkin puomin auki iltaan asti koska he odottivat vieraita. Mies soitti vaimolleen ja kertoi että "täältä on tulossa tämmöinen aarteenetsijä ja se saa lainata meidän venettä". Tämähän kelpasi minulle hyvin ja olinkin pian mökin pihassa, ja pienen juttelun jälkeen jo veneessä matkalla kohti niemeä.
Niemi oli aika pieni mutta asutuksen jäljet oli vielä havaittavissa, kaivoin maasta kourallisen vanhoja nauloja ihan tarkoituksella koska tuon niemen maaperä oli ollut raudalle suotuisa ja vanhat sepän takomat naulat olivat todella hyväkuntoisia. Niistä näki jopa yksittäiset vasaran jäljet. Eikä hopealtakaan voinut välttyä, 1866 25p löytyi samaisesta paikasta. Lähtiessäni palautin veneen ja esittelin löydöt mökkiväelle. Annoin sepän takomat naulat ala-aste ikäisille lapsille jotka olivat niistä aivan täpinöissään. Vievät kuulema ne kouluun opettajalle
Sain myös samalla luvan piipparoida heidän tontillaan jossa on myös ollut 1800 luvun asutusta ja maatila. Ehtona oli että kaikki 1970 lukua uudempi on heidän omaisuuttaan koska he ovat omistaneet tontin siitä lähtien. Ja että tontille on kadonnut pieni kultakoru joka olisi myös mukava saada takaisin. Tontin laidalla onkin vanha peltomaa joka kasvaa miehenkorkuista nokkosta, joten täytyy odotella myöhempään syksyyn jolloin pakkanen puraisee nokkoset nurin ja peltomaa paljastaa pullonk... siis hopeakolikkonsa.
Toivottavasti tästä ei nyt tullut turhan pitkä jaarittelu, mutta olin todella positiivisesti yllättynyt suhtautumisesta ja vieraanvaraisuudesta. Odotin lähinnä huutoa tai tivaamista että mitä olin suunnitellut tekeväni yksityistiellä vaikkakin yksityistiellähän saa liikkua jalan ilman kenenkään lupia
Tässä kohtaa mietin mahdollisuuksia ja mittailin kartasta että tämä puomi tietää 4km ylimääräistä kävelyä siihen pisteeseen josta pitäisi vielä talsia sen ojitetun metsän läpi. Päivä oli vasta aluillaan joten päätin ottaa haasteen vastaan. Deussikin on niin mukava kannettava kasaan taitettuna. Parkkeerasin auton puomin lähelle niin laitaan että ohi mahtuu vaikka kuorma-autolla. Juuri kun olin saanut tavarat kerättyä aloin kuulla auton ääntä ja sieltähän tuli mies autolla puomin toiselta puolelta. Vaihdettiin siinä sitten muutama sananen ja kerroin millä asialla olin ja näytin printatuista paperikartoista mihin olin menossa. Mukana oli printit 1800 luvun, 60 luvun ja nykypäivän kartoista. Miehen epäusko minun tarkoitusperiä kohtaan suli sekunnissa ja kun kerroin että olen kävelemässä "tästä tuohon ja sitten tuosta tuonne.." mies sanoi että ei "ei sinun kyllä kannata tuon metsän läpi kävellä, se on karmea rääseikkö".
Mies kertoi että hän on menossa kaupungille mutta hänen mökillään on vaimo ja lapset, ja että voisin ajaa autolla heidän mökin pihaan ja lainata heidän soutovenettään kulkuvälineeksi. Heidän mökkirannasta kun oli vain 200m soutomatka tuohon niemeen. Pääsisin myös pois koska haluan kun hän jättää kuitenkin puomin auki iltaan asti koska he odottivat vieraita. Mies soitti vaimolleen ja kertoi että "täältä on tulossa tämmöinen aarteenetsijä ja se saa lainata meidän venettä". Tämähän kelpasi minulle hyvin ja olinkin pian mökin pihassa, ja pienen juttelun jälkeen jo veneessä matkalla kohti niemeä.
Niemi oli aika pieni mutta asutuksen jäljet oli vielä havaittavissa, kaivoin maasta kourallisen vanhoja nauloja ihan tarkoituksella koska tuon niemen maaperä oli ollut raudalle suotuisa ja vanhat sepän takomat naulat olivat todella hyväkuntoisia. Niistä näki jopa yksittäiset vasaran jäljet. Eikä hopealtakaan voinut välttyä, 1866 25p löytyi samaisesta paikasta. Lähtiessäni palautin veneen ja esittelin löydöt mökkiväelle. Annoin sepän takomat naulat ala-aste ikäisille lapsille jotka olivat niistä aivan täpinöissään. Vievät kuulema ne kouluun opettajalle
Sain myös samalla luvan piipparoida heidän tontillaan jossa on myös ollut 1800 luvun asutusta ja maatila. Ehtona oli että kaikki 1970 lukua uudempi on heidän omaisuuttaan koska he ovat omistaneet tontin siitä lähtien. Ja että tontille on kadonnut pieni kultakoru joka olisi myös mukava saada takaisin. Tontin laidalla onkin vanha peltomaa joka kasvaa miehenkorkuista nokkosta, joten täytyy odotella myöhempään syksyyn jolloin pakkanen puraisee nokkoset nurin ja peltomaa paljastaa pullonk... siis hopeakolikkonsa.
Toivottavasti tästä ei nyt tullut turhan pitkä jaarittelu, mutta olin todella positiivisesti yllättynyt suhtautumisesta ja vieraanvaraisuudesta. Odotin lähinnä huutoa tai tivaamista että mitä olin suunnitellut tekeväni yksityistiellä vaikkakin yksityistiellähän saa liikkua jalan ilman kenenkään lupia
Garretin keltainen koppa vilkkuen katosi metsään.