aarremaanalla.com

Viimeviikolla monen sattuman kautta huomasin, että taasen on uusi harrastus uhkaamassa puhkoa muutoinkin kiireisen kesäkalenterini ehjät ruudut. Siinä sitä seistä jökötin pihamaallani futuristista kävelykeppiä muistuttava laite kädessäni, joka vielä ulvoikin kuin piru.

Puoli tuntia kului ja alkoi tuntua siltä, että voin perustaa jo rautakaupan, joka on erikoistunut rautanauloihin viime vuosikymmeniltä: oli suoraa, kieroa, lituskaan lyötyä, ruosteista ja sinkittyä (tontilla 2 vanhaa rakennusta 1920-luvulta ja yksi vähän nuorempi). Tulipa ainakin ilmastoitua nurmikkoa, jota olen yrittänyt saada kasvamaan 7-vuotta!

Pihamaan onneksi maailmaluokan tähtönen esiintyi seuraavana päivänä Helsingissä, joten harrastus rauhoittui kolmeksi päiväksi (tai no....olihan piippari autossa ja paljasti, että anoppini tai ainakin joku suvusta oli syönyt anjoviksia punaisesta säilykerasiasta -70 luvulla).

Eilen sitten taas tontille ja piipparin ulvotusta:lisää rautanaulaa ja rautavannetta 40 sentin syvyydestä. Meinasin jo lopettaa, kun ajattelin vielä kokeilla nurmikkoystävällistä lähestymistapaa ja kokeilla sorakäytävältä. Selkeä ääni, pinpointtaus antoi selkeän kohdan:sora sivuun, juurikangas siististi rikki ristiviilolla ja piippari ilmoittaa 2 tuumaa. Hieman istutuslapiolla savista multaa sivuun ja siinä se on!


Lapset hihkuvat, vaimo katselee kummissaan ja löytäjä tuntee liikutuksen rinnassaan pyyhkiessään hellävaroen multaa kolikon uurteista...kolme kruunua...ei voi olla...on...vuosiluku....näkyy....ei....onko...ei voi olla...(muistikuvia itsestäni pyöräilemässä Trondheimin ja Åren välisellä tunturialueella ja tutkimassa muistomerkkejä, jotka on omistettu pakkaseen ja kylmään menehtyneille karoliineille paluumarssillaan 1718-1719)... ja vuosiluku loistaa laskevan auringon säteessä: 1719!!!




Pohjalainen mies sulkee hetkeksi silmänsä, lausuu kai mielessään jonkin kiitoksen jollekin, halaa iloissaan perhettään ja on valmis unohtamaan ikuisesti ne hetket, joiden seurausta on puolen kilon rautanaularöykkiö reikäisen pihanurmikon takanurkassa.

Ps. olen valmis jakamaan kolikon synnyttämät tunteet muiden kanssa ja siksikin pistin tiedon löydöstäni museolle, josko nyt tuota kaipaavat....

Todella taidokkaasti kirjoitettu, tuo mukavasti tunnelmaa lukemiseen. Sinulla näyttää olevan tuo kirjoittelupuoli todella kunnossa.

Ja hieno löytö! Onnea

Hieno juttu, oikein paljon onnea

Tuo kolikko on vanhalla pellolla suhteellisen yleinen löytö,mutta harvemmin tuossa kunnossa niitä tapaa,yleensä ovat löydettäessa aivan ruvella. Oikein komea löytö ja hyvin kirjoitettu juttu.

Todella hyvin kirjoitettu. Ompas hieno löytö voikun minäkin löytäisin...

Turhaa kirjoittelua,jos haluan lukea romaanin luen kirjan, mutta hieno löytö.

Sulla Albiin ei ole montaa viestiä täällä, ja jokaisessa jotain negatiivista tai muuten piikittelyä
Onko sitä nyt joka viestiin pakko jotain valittaa...

Jos ei ole muuta sanottavaa niin parempi pitää sitten mölyt mahassa.
Ei millään pahalla, mutta ei ole mukavaa luettavaa. Vaikka sanavapaus täällä onkin

ihis81 kirjoitti:Sulla Albiin ei ole montaa viestiä täällä, ja jokaisessa jotain negatiivista tai muuten piikittelyä
Onko sitä nyt joka viestiin pakko jotain valittaa...

Jos ei ole muuta sanottavaa niin parempi pitää sitten mölyt mahassa.
Ei millään pahalla, mutta ei ole mukavaa luettavaa. Vaikka sanavapaus täällä onkin

Mitä mun mielipiteet sua liikuttaa, jos tykkäsin että toi turhan pitkä kirjotus ei mua kiinnostanut pätkääkään,mutta löytö oli hieno. Niin mitä sä siitä mariset, älä ny ota ittees vaikken vastannutkaan sun priva viestiin.
Enkä mä nyt rupea täälä nuoleskelemaan jokasta mitätöntä löytöä/löytäjää josta joku lähettää kuvan. Täälä näkyy kyllä jokapäiväisiä yliinnokkaita kommentaattoreita ihan liikaa. Kommentoin silloinkun tuntuu siltä.

tuo kirjoitus oli kyllä mukava lukea ja on aika hyväkuntoisen näköinen, ainakin nuo kruunut siinä

jos albiin saat kommentoida muitten viestejä ni miksei muut sais tehdä samaa sulle ?? tosi hieno löytö

albiin kirjoitti:Turhaa kirjoittelua,jos haluan lukea romaanin luen kirjan, mutta hieno löytö.

Aika tylysti sanottu ''turhasta kirjottelusta'', tiedä kuinka kauan Masari käytti aikaa tekstin panostamiseen.. Kannattaa aina miettiä kaksi kertaa miten ja mitä kommentoi, ja jos on jotain negatiivista sanottavaa, sekin mahdollisimman asiallisesti kerrottuna.

Mutta yritetään pitää mahdollisimman hyvä ilmapiiri tällä foorumilla, eikös.

Jepulis, hyvä postaus ja hieno löytö. Kyllä sitä omakin suu oli aika messingillä kun ensimmäinen kolikko löytyi, joten pystyn helposti samaistumaan keromukseesi.

Hyvin kirjoitettu teksti, mukava lukea. Kolikko vaikuttaa olevan hyvin säilynyt, useimmat vastaavista löydöistäni ovat olleet tosi mustuneita tai sitten vihertyneitä.

Jada, jada. Ihan hieno löytö ja juttu. Ihan kun omasta tunnekirjastosta revittyä kun itse 20 vuoden tonkimisen jälkeen silmiin osui hopeakolikko 1706. Että tunteen jakaja täälläkin. Hienoa.

Heh! Löytö on komea, ja kirjoitus aivan mainio. Tuota lukiessaan saattoi tuta nuo tunteet rautakaupan perustamisesta ja kuulla rautanaulojen kilinän. Melkeinpä tuli otettua jopa hattu päästä karoliinien muistolle.

Siinä vasta hieno löytö! Aivan kateeksi käy.
Mukava myös huomata, että jotkut "onnenonkijat" hallitsevat sentään kirjoituksen taidon.