aarremaanalla.com

mitenkäs kyselette lupia kun haluatte mennä johonkin pellolle etsimään? mistä saa tietää kuka sen pellon omistaa vai kierrättekö kaikki pellon ympärillä oleva talot läpi? englannissa on tietääkseni julkinen maarekisteri mistä näkee suoraan kuka minkäkin alueen omistaa, ei taida suomessa olla moista?

manfex kirjoitti:mitenkäs kyselette lupia kun haluatte mennä johonkin pellolle etsimään? mistä saa tietää kuka sen pellon omistaa vai kierrättekö kaikki pellon ympärillä oleva talot läpi? englannissa on tietääkseni julkinen maarekisteri mistä näkee suoraan kuka minkäkin alueen omistaa, ei taida suomessa olla moista?

Pelloille loytyy yleensa isanta, isannat tuntee yleensa toisensa ja talloin myos kysyja ohjataan oikeaan osoitteeseen, jos yritys meni vikaan. Eikohan ystavallinen ja reipas puhelinsoitto ole paras tapa luvan kysymiseen.

Jos soittelet maatalon isännälle ja kysyt lupaa metallinetsintään pellolle, niin kuinka moni isäntä oikeasti ymmärtää, mistä on kysymys? Jos sen sijaan menet käymään paikalla ja näytät etsintä ja lapparia, niin homma hahmottuu paremmin ja turhat epäilyt karisee veke.

Joskus kahvipöydässä tuli kysäistyä etsintä/kaivelulupaa yhdeltä isännältä. Hetken mies tuumi ja antoi luvan. Tosin vasta sitten kun maa oli kuivempaa. Pelkäsi kaivurin uppoavan märkään maahan akseleita myöten. Että näin...

manfex kirjoitti:mitenkäs kyselette lupia kun haluatte mennä johonkin pellolle etsimään?

Itse menin suoraan pellon kupeessa olevasta lähimmästä talosta kyselemään. Omistajan tiedot sain heti, mutta koska kyseinen henkilö asuu Helsingissä niin asukas uskalsi antaa luvat etsinnöille kun ei mitään ollut kasvamassa. Uskon kyllä luvan heltiävän helpoiten kun menee itse paikan päälle selittämään asiaa. Samalla näkee vähän paikkoja että mistä saa/kannattaa kaivaa jne. Vanhemmat isännät kyllä tietää kaikki paikat missä on joskus ollut jotain.

Riittääkö suullinen lupa vai hankitteko luvan aina kirjallisena?

Jos on maanomistajan lupa pelloile jotka on vuokrattu viljelykäyttöön,
niin ei varmaan tarvitse enää vuokralaisen lupaa kysellä?
Kun vaan katsoo ettei viljelysten aikaan touhua vaan sitten kesantopellossa?

Lake kirjoitti:Riittääkö suullinen lupa vai hankitteko luvan aina kirjallisena?

Jos on maanomistajan lupa pelloile jotka on vuokrattu viljelykäyttöön,
niin ei varmaan tarvitse enää vuokralaisen lupaa kysellä?
Kun vaan katsoo ettei viljelysten aikaan touhua vaan sitten kesantopellossa?

Eiköhän se suullinen lupa riitä. Ennemmin kysyisin siltä vuokralaiselta, hänhän siitä pellosta maksaa Molemmilta kysyminen tietysti paras vaihtoehto.

Niin, vuokralainen tonkii peltoa koneilla, joten tuskin maanomistajaa hetkauttaa yksi lapiomies. Lupa siis vuokralaiselta.

Suulliset luvat aina riittäneet, niin suomessa kuin muuallakin.

mipe kirjoitti:Niin, vuokralainen tonkii peltoa koneilla, joten tuskin maanomistajaa hetkauttaa yksi lapiomies. Lupa siis vuokralaiselta.

Suulliset luvat aina riittäneet, niin suomessa kuin muuallakin.

Riittää. Suomessa.

manfex kirjoitti:mistä saa tietää kuka sen pellon omistaa vai kierrättekö kaikki pellon ympärillä oleva talot läpi?

Kunnalla / kaupungilla on kyllä sellainen rekisteri ja itse olen sieltä selvittänyt esim. metsäpalasten maanomistuksia. Hommaa vaan perusmaastokartan 1:20 000 tai sitten uuden 1:25 000, niissä näkyy tonttijaot ja sitten sen tonttinumeron omistajan kysäisee kunnasta. Sieltä kertovat.

Amerikassa suullinen lupa ei ole minkään väärtti,jos ongelmia sattuu syntymään,niin milläs todistat oikeudessa. Suomessa suullinen lupa vielä pätee onneksi.

Huomasin tässä että jos hakee lupaa mailta jotka ovat vuokratut niin kannattaa ensin jutella maiden vuokraajan kanssa ja sitten maanomistajan kanssa . Tämmöisessä tilanteessahan lupa on luonnollisesti oltava sekä omistajalta että vuokraajalta . Meikäläiselle tuli 'bonuksena' lupa piippailuun vuokraajankin mailla.