aarremaanalla.com

Miksi pellot ovat antoisampia kuin metsät. En löytänyt vastausta aikaisemmista keskusteluista, joten aloitan uuden aiheen. Jos on väärässä paikassa siirtäköön modet. Nyt sitten pohdintaa, miksi pelloilta löytyy enemmän ja vanhempaa tavaraa.

Peltotöissä käydään monta kertaa vuodessa ja ne on aina samoissa paikoissa. Metsätöiden väli samalla palstalla kymmeniä vuosia.
Pellot on myös vanhan ajan kaatopaikkoja, sinne päätyi tunkioiden kautta lähes kaikki tarpeeton.

Siitä tulee varmaan myös sanonta "heittää pellolle"

Pellostahan on ruoka nostettu ja viljelty " tuhansia" vuosia.Nuo peruna- ja kasvimaat ovat olleet tärkeitä paikkoja ja niitä on vaalittu.Siellä ollaan oltu kyykyssä.polvillaan,kontillaan...kyllähän siitä vaatteista tavaraa tippuu.Itse olen huomannut että torpan lähimaa joka on ollut pottumaana antaa eniten löytöjä.

Suurimpana syynä ihan näin arkijärjellä ajateltuna on varmaan juuri tuo, että pelloilla on liikuttu säännöllisemmin pidemmän aikaa. Esineitä kun varmasti löytyy sieltä misssä ihmiset ovat liikkuneet. Vastaavasti puistoista ja rannoilta löytyy hyvin modernia tavaraa, koska niissä liikkuu niin paljon ihmisiä. Metsissä liikkuminen ollut vähempää. Toki jos löytäisi jostain vanhan metsäpolun, voi sen varrelta jotain löytääkin.

Tämä näin piippisyyhyisen pohdintana ekaa piipparia postista odottelevana.

Entäpä tämmöinen: peltoa kun käytetään niin sitä muokataan sadonkorjuun jälkeen eli käännetään ja sama toistuu vuosittain. Pintakerrosta siis vain hämmenetään noin 25-30cm syvvydeltä eli pudonnut esine kiertää vuosi vuoden jälkeen n. samassa pintakerroksessa. Metsämaata ei muokata, joten pudonnut esine saa vuosittain karikekerroksen päällensä ja "vajoaa" aikanaan ulottumattomiin.

tarhuri kirjoitti:Entäpä tämmöinen: peltoa kun käytetään niin sitä muokataan sadonkorjuun jälkeen eli käännetään ja sama toistuu vuosittain. Pintakerrosta siis vain hämmenetään noin 25-30cm syvvydeltä eli pudonnut esine kiertää vuosi vuoden jälkeen n. samassa pintakerroksessa. Metsämaata ei muokata, joten pudonnut esine saa vuosittain karikekerroksen päällensä ja "vajoaa" aikanaan ulottumattomiin.

Se on jännä juttu että esim. tuo viikinkiaikainen tavara ei metsässä putoa tuonne saavuttamattomaan syvyyteen,ne on yleensä metsässä löytynyt noin.20 cm syvyydestä tai jopa heti pintakerroksen alta,niinkuin Paxant löysi saaresta sammaleen alta

Tottakai, jos kariketta ei tule tai se ei säily niin esineet eivät hautaudu mutta monin paikoin, varsinkin rehevissä metsissä, tuollaiset 60 vuotta sitten pudonneet esineet on jo 25 cm:n syvyydessä, kallioilla taas missä kertymää ei ole ollut paljonkaan niin yhtä vanhat esineet on 3 cm:n syvyydessä.

Lisäksi ihmisillä ei ollut tarkkaa tietoa siitä mitä vilja tarvitsi ravinteiksi kasvaakseen.
Siksi peltoon heitettiin niin vanhat housut kuin kahvipannutkin.

Metsästä vielä, että eipä ne pudonneet esineet juurikaan humuskerrosta syvemmälle pääsee maaperässä uppoamaan ja humuskerroksen paksuus pysyy aika vakiona vuosista toiseen. Eli 100- tai 1000-vuotta sitten pudonnut esine voi hyvin olla samalla syvyydellä.

Onhan siellä pellolla myös rakennusten paikkojakin. Joskus kun ryssä tms. bastardi on käyny polttamassa talon niin uutta ei olekkaan tehty samaan paikkaan.

Ennen on myös hautauksia tehty asutusten lähelle, ja aikain kuluessa kun peltoja on laajennettu ne on jääneet peltojen alle. Samaten on jäännyt myös vanhoja asuin- ja talonpaikkoja myös.

Aarteen etsijät viettävät enemmän aikaa pellolla ja pellon huispaaminen on paljon nopeampaa kuin metsän

Pellolla ei tosiaan ole puiden ja kasvien juuria hidastamassa hommaa. Eikä pahemmin kiviäkään. Pelloilla harvemmin kai on harmia vanhoista laidunlangoistakaan, niitä kun tuntuu löytyvän kolikkoasetuksellakin melkein mistä vaan ja eivät tosiaan ole kovin pinnallakaan.

Yksi syy kolikoiden yms. löytymiseen pelloista ovat ns.peltopankit. En usko että joskus 1600-luvulla rengeillä ja muulla tavallisella työ- ja talkooväellä olisi juuri rahaa ollut taskuissaan(pudotettavaksi) peltotöissä.... ja miksi olisikaan ollut?

Ja sitten se teoria rahan arvon häviämisestä hallitsijan vaihduttua. Mitkä öret sai vaihdetuksi kopeekoiksi Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle? Turhat rahat menivät lasten leikkeihin ja katosivat...Myös taikausko eli vahvasti ainakin täällä idässä eli uhri annettiin maalle hyvän sadon toivossa. Lisäksi uuden talon "kurkihirren" päälle tuli laittaa hopearaha onnea tuomaan. Tapoja ollut monia ja siitä todisteena hurjat kolikkolöydöt kautta maan.

Pekka Muikku kirjoitti:Yksi syy kolikoiden yms. löytymiseen pelloista ovat ns.peltopankit. En usko että joskus 1600-luvulla rengeillä ja muulla tavallisella työ- ja talkooväellä olisi juuri rahaa ollut taskuissaan(pudotettavaksi) peltotöissä.... ja miksi olisikaan ollut?

Peltopankki? Miksi ihmiset olisivat peltoihin isommin aarteitaan haudanneet, kun metsää ja kalliota oli äärellään isosti? Olen itsekin lukenut ihmisten taipumuksista haudata aarteita peltoon, mutta järkevästi ajatellen epäilen teorian todenperäisyyttä. Finski on ollut ovela aina eikä taatusti vie omaisuuttaan piiloon laakeaan paikkaan ja vaikeasti paikannettavaan kohtaan. Kyseessä on voinut olla ovela harhautus, jolla venäläiset on saatu kaivamaan ja mylläämään pellot ympäri

Wilhart kirjoitti:Ja sitten se teoria rahan arvon häviämisestä hallitsijan vaihduttua. Mitkä öret sai vaihdetuksi kopeekoiksi Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle? Turhat rahat menivät lasten leikkeihin ja katosivat...Myös taikausko eli vahvasti ainakin täällä idässä eli uhri annettiin maalle hyvän sadon toivossa. Lisäksi uuden talon "kurkihirren" päälle tuli laittaa hopearaha onnea tuomaan. Tapoja ollut monia ja siitä todisteena hurjat kolikkolöydöt kautta maan.

Mainittakoon, että Suomessa itse asiassa käytettiin Ruotsin rahaa rinnan Venäjän rahan kanssa n. 1850-luvulle asti ja vähemmässä määrin tämänkin jälkeen. Länsi-Suomi etupäässä kävi vielä niin vilkasta kauppaa vanhan emämaan kanssa, että kaupankäynti tapahtui vanhan vallan rahassa. Itä-Suomessa asia oli taas päinvastoin. Jo Ruotsin vallan aikana idänkauppaa oli kätevämpi käydä Venäjän rahayksiköissä.

Tuossa on se käytännön syy miksi maaperästä löytyy niin paljon 1809 vanhempia venäläisiä rahoja ja ainakin jossain määrin uudempia ruotsalaisia rahoja.

Rahan vaihto ruotsalaisista venäläisiin ja päinvastoin ei ollut myöskään mikään ongelma. Kuparilla ja hopealla oli aina sulatusarvo ja valuutanvaihto suuremmissa kaupungeissa onnistui ihan mainiosti.

Tämä siis näin kolikkokeräilijän tietolaarista.

EDIT: niin, oikeastaan venäläinen raha ei oikein koskaan juurtunut kauttaaltaan Suomeen ennen kuin Suomi sai oman rahayksikön markan 1864 alkaen. Sinänsä venäläinen raha oli käypää kiinteästä vaihtokurssista tämänkin jälkeen.

Wilhart kirjoitti: Peltopankki? Miksi ihmiset olisivat peltoihin isommin aarteitaan haudanneet, kun metsää ja kalliota oli äärellään isosti?

Tätä olen kanssa miettinyt. Olen käsittänyt että kätköt ovatkin yleensä olleet metsän puolella tai ainakin kivien juurella poissa varsinaiselta viljelyalueelta. Periaatteessa pellolle kai voisi olla helpompi kaivaa kuoppaa ja kaivelun jäljet ei sieltä niin erotu (jos pankissa käy usein tekemässä nostoja), mutta kyllä maalaisjärki sanoisi että metsän puolella ne kätköt on olleet, niin että asiointi tapahtuu piilossa, ja tuo "pelto"-pankki on vain sanonta. Korkeintaan sitten peltoja lisää raivatessa on kätköpaikka voinut päätyä pellon puolelle. Mutta saatan toki olla väärässä.

Yksi aarrelähde on tainnut vielä jäädä mainitsematta: nimittäin laskiämpärit. Esimerkiksi pöytähopeat ovat saattaneet mennä ruuantähteiden mukana tunkiolle, josta on myöhemmin levitetty lannoitetta pellolle.

Pekka Muikku kirjoitti:Yksi syy kolikoiden yms. löytymiseen pelloista ovat ns.peltopankit. En usko että joskus 1600-luvulla rengeillä ja muulla tavallisella työ- ja talkooväellä olisi juuri rahaa ollut taskuissaan(pudotettavaksi) peltotöissä.... ja miksi olisikaan ollut?

Eihän sinne peltoon tarvitse pudota jotain, kuin kerran kymmenessä vuodessa ja 50 esinettä on koossa 500 vuodessa. Sadonkorjuuaikana siellä pellolla saattoi olla tusina ihmisiä monen päivän ajan. Kylvöt, kynnöt ja äestykset päälle. Myöskin paskahuusiin pudonneet esineet päätyivät peltoon. Nykyisinkin pyttyyn päätyy kaikenlaista. Käypä kysymässä vesilaitokselta, paljonko löytyy esim tekohampaita vuodessa.

Ja peltotöihin haalattiin ainakin kaffetarjoilu paikan päälle, niin sillon on kans voinu tauolla pudota aina jotain pellon laitaan.