aarremaanalla.com

Moi kaikille. En ole vuosiin juurikaan piippaillut muuta kuin rajatolppia ja tuttujen hukkaamia etsien. Jostain tuli kuitenkin uusi innostus ja päivitin kalustoakin. Tuossa n. 3vk sitten kävin omalla jo ammoin piippaamallani tontilla kattomassa löytääkö Deus mitään mikä ei olisi aikaisemmin piipannut. No, muutama mielenkiintoinen kohde löytyi mutten viittinyt kaivella kun lumi oli vielä maassa.

Pari pv. sitten päätin kattoa mitä aarreta lupaavimmasta kohteesta löytyy. Deus antoi sille jatkuvasti 96-97 arvoksi, joten eiköhän siellä joku hopea-aarre ole. Pelto on vielä aivan sikamärkä ja suorastaan velliä eli ei mitenkään kiva operoivava. Haravaa ei raaski laskea mutaan ja yhdellä kädellä on hankala kaivaa - varsinkin, kun ei meinaa löytyä ja aina vaan pitää kaivaa syvemmälle, joka sinänsä on lupaavaa. No, vihdoin noin 50-60cm syvyydestä löytyy metallia mutta aarre jäi tällä kertaa nostamatta. Joku ruttunen kattila tai vastaava astia sieltä nousi. En ole varma mutta vaikuttaa erittäin ohuelta alumiinilta, joten tuo lupaava arvo lienee tullut kahvasta. Magneetti ei tartu mihinkään. Täytyy putsailla sitä vielä lisää jos löytyisi jotain merkintöjä tai selviäisi kahvan materiaali.

Tässä seudulla puuhasi sodan jälkeen ryssänvalta, joten oliskohan jotain niiden romuja?



No, tästä se taas lähtee. Seuraavaksi, kun pelto vähän kuivuu (ja saan vaatteet pestyä ed. keikan mutakylvystä) niin käyn kaivamassa toisen kohteen, joka vaikuttaa noin 50-60cm pitkältä rautaesineeltä. Viikinkimiekka todennäköisesti

Eh eh, tämähän on niinkuin yksi outous joka aikanaan tuli pohjanmaalla esiin monen päivän tonkimisen jälkeen... pituutta oli ja kokoa ja näköä, ei vain tahtonut suonreunan märästä moreenimaasta löytyä sitten millään vaikka pointtaus oli tarkkaa.

Aloin jo epäilemään märän maan tekemää häikkää, mutta samalle poterolle piti aina vaan palata uudelleen... Olisikohan ollut kolmas päivä samassa poterossa, kun vihdoin ja viimein sain sormenpäät verillä raastetuksi kurasta jonkun mopedin ketjusuojan tapaisen.

Kiinnostava monttu oli kyllä... laite antoi pointtauksella melko paljon mittaa ja ympärillä ei ollut mitään muuta signaaleja.

Kaivelin eilen pellolta ja pihasta läjän rautaromua, joista ainoastaan kuvan 1 kamat ovat selvästi olleet jotain (pötkylä 18.5cm pitkä). Tänään käväsin paikallisella uimakuopalla ja keräsin pitkälti toistakymmentä pullonkorkkia ja pull tabia ja muuta romua. Kotona romuja kattellessani huomasin, että olin kuitenkin huomaamattani löytänyt rutussa olevan .925 hopeasormuksen (kuva 2). Kaiverrusten mukaan vuodelta 1978. Jotain sentään.

HEI. Hopea on aina Hopea oli se sitten mikä vaan, Onnea