aarremaanalla.com

Kun tuli ostettua jokin aika sitten Kiinalainen Fiskars-kopio kenttälapio, ja todettua ettei sillä tee mitään, kuin korkeintaan autossa lumilapiona, niin ajattelin että otanpa siitä käyttöön sen vyölle kiinnitettävän kantokotelon.
Siihen olisi sitten hyvä kerätä kaikki hienot löydöt .
On vielä kaiken lisäksi oikein nailonia, ja siten varmaan kestävä.
Mutta kaikkea muuta. Olihan se mukana muutamana päivänä, ja tuntui toimivan ihan hyvin tässä tarkoituksessa.
Kerran, kun laitoin taas hienoa löytöä koteloon, niin huomasin, että sehän olikin halennut ylhäältä melkein alas asti, ja lenkki, jonka läpi vyö menee, oli revennyt yhdestä nurkasta irti.
Esineet näkyivät siinä aivan putoamista vailla.
Siellä oli muuten myös KUPURASOLKIkin, tosin suojattuna, erillään muista, huh huh......(pyyhkii tuskan hikeä)
Onneksi mitään ei ollut pudonnut.
Sieltä ei olisi kyllä lähdetty, ennenkuin solki olisi löytynyt.
Älkää vaan kukaan muu edes kokeilko moista Kiinalaista romua tämän harrastuksen yhteydessä.

Toivoo Leijona

Tässä vielä kuva todisteeksi.

Laatu näkyy ja tuntuu kiinalaisessa fiskars kopiossa,eihän tuossa kotelossa ole edes niittejä vahvikkeina,niin kuin on aidossa tekeleessä.

Tuttu juttu. Oma kokemukseni kiinalaisista kenttälapioista on seuraavanlainen:

Ensin lainasin kaverilta kiinalaista kenttälapiota ja niinkuin arvata saattaa rikkihän se meni. Varsi katkesi ensimmäisellä käyttökerralla. Ostin siis kavarille uuden 7 euron lapion ja aloin virittelemään tätä hajonnutta kampetta parempaan uskoon. Pienmatallikeräyksestä löytynyt nopsa-polkupyöränrunko luovutti alaputkensa uudeksi lapionvarreksi ja elämä hymyili jälleen.

Seuraavalla kaivuukerralla lapiosta taittui lapa nurin, se kun oli valmistettu liian ohuesta ja muutenkin kelvottomasta pellistä. Taas tuli siis asiaa pajalle. Taivutin lapion reunoja ylöspäin jäykistääkseni lapaa ja lopputulos näytti peräti hyvältä.

Pari piippailukeikkaa menikin mukavasti, kunnes lavan alkuperäinen kiinnityspiste petti ja jouduin hitsaamaan vielä yhden vahvistuksen lavan yläpuolelle.

Tämän jälkeen kaikki näyttikin hyvältä kunnes tiukkaan maahan polkaistessa meni lapion lavan takaosa kengänpohjasta läpi ja täytyi vielä kertaalleen tarttua mig-hitsin kahvaan ja liittää lavan takaosaan ohut putki suojelemaan kengänpohjia.

Nyt lapio on sitten kestänyt ja monet "aarteet" sillä on kaivettu. Puisto- ja rantanurmikolla tuo on jopa loistava peli. Sillä saa helposti ja siististi maahan sopivan pieniä reikiä. Nykyään kampe näyttää tältä: (huomaa väritys sävy-sävyyn Garrett ACEn kannssa).



Ja jos joku nyt miettii, että tässä ei ole mitään järkeä, niin olen samaa mieltä. Kinkkilapiosta on tullut paljon työtä, pahaa mieltä ja harmaita hiuksia. "Pienen" parantelun jälkeen siitä sai kuitenkin jokseenkin kelvollisen. Lopputuloksena on kenttälapio, joka painaa kuin synti eikä taitu kasaan.

Mitä tästä opimme... suosi suomalaista ja osta Fiskars, niin aion itsekin tehdä.

-TAZ-

Hyvä juttu
Jos joku vielä tämänkin jälkeen ostaa Kiinalaisen kenttälapion, niin syyttäköön itseään