

Toinen ehjä ja kokonainen tasavartinen meikälaisella. Näyttää tässä vaiheessa vielä rumalta, mutta se savi, joka on siihen lämmityksessä tartunut, on varmasti myös hyvin suojanut etupintaa. Saa nähdä, minkalainen siitä konservoinnin jälkeen tulee.

Aikalailla harvinaista herkkua se ehjä rannerengas, varsinkin pellosta. Ajatella nyt montako kerta se aura tai muu maanmuokkausterä sitä on tönäissyt.

Miekäntupen kenkäimen puolikas. Näitä ei tälläpäin ole myös montaa löytynyt.

Kolmea palaa samasta (silmämittaisesti arvelen) kupurasta.

Hevosvaljaiden koriste tämä.
Löydöt suhteellisen pieneltä aluelta, paitsi rannerengas, joka oli lähtenyt kävelemään sadan metrin päähän. Muuten hieno, mutta esineiden sijainti viittäisi varsinaiseksi polttohautauspaikaksi pisteen, joka sijaitsee juuri pellon poikki menevän soratien alla. Todennäköisesti jää tämäkin sinne "tuhoutunut muinaisjäännös" kastiin.
Mutta, jatketaan harjoituksia!