aarremaanalla.com

Tääl Lieksass tuntuu harrastuksemme ihmetyttävän monia!
Kokoan hupaisimmat lauseet tähän:
1 Henkilö:...eikö ole muuta järkevämpää tekemistä!
2 Henkilö.. Et sie seltä pellolta mittää löyvä!
3 Henkilö....paremmin tienaisit jo tuonkin ajan töissä olisit..
4 Henkilö... 650 Eurooko moiseen harrastukseen upotit, olisit tuonki rahan vieny pankkiin korkoa kasvamaan!
5 Henkilö.. Miten sinä voit..(huolehti varmaan minun terveystilastani kun painelen tetsari päällä maastossa,hikeä pukkaen)
6 Henkilö..mikä on hävinnyt..
7 Henkilö..mitä ihmettä sinä teet?..
8 Henkilö...Joutavia juppiharrastuksia nuo on..
9 Henkilö...Höh!
10 Henkilö..mie katon että mikä ukko siellä kepin kanssa heiluu..

Kivat ol kommentit etsijän näkijöillä ja kertokaapa te ne parhaimmat!

Itse en kyllä moittivia äänenpainoja ole kuullut. Jotku luulee että mulle maksetaan hommasta, yksi luuli että kerään lasinsiruja, yksi pyysi käymään toisella rannalla jonne oli hukannut sormuksensa(en löytänyt ), mutta yleensä kyselevät vilpittömästi mitä on löytynyt ja kertovat että he itsekkin tai joku kaveri harrastaa.

Tuo oli hyvä idea! Kommenteista päätellen lieksalaiset ovat hienoja ihmisiä.

Täälläpäin yleisin kommentti tuntuu olevan "No, löytyykö aarteita?" tai "Onko löytynyt aarteita?" Mutta yhtä mainioita kommentteja en nyt muista kuin nuo yo. kommentit.

Sen kuule Raahella ja Lieksalla aika suuri ero, ajatteli sitä miltä kantilta vaan, historiaankn nojaten! Itärajan kansa laukoo suoraan, mitä ensimmäiseksi mieleen tulee! Sho what..se on minun asuinpiiriäni, johon olen lapsesta asti tottunut !

Joskus on kysytty että taimiako ne siellä istuttaa kun keppien kanssa heiluvat.

Vuosituhannen alkupuolella kun aloittelin harrastusta niin eräs vanhempi naisihminen tuijotti minun touhujani pitkään ja sitten viimmein tuumasi mumisevalla äänellä, nuori mies ja tuollatavalla touhuaa... voi olla, että kommentti johtui siitä, että olin paikallisen terveyskeskuksen alapihalla piippailemassa

Eilen illalla kun meni jo pimeän puolelle,tuli nainen juoksemalla pellolle ja huusi että onko kaikki hyvin.Käännyin ja sanoin naiselle ,paremmin ei voisi mennä....keskellä pimeää peltoa.....olin juuri löytänyt hopiaisen.Nainen sanoi että kaverin kanssa luulivat,että joku sokea keppeineen on vahingossa eksynyt pellolle.
Kiitin naista huolenpidosta jota ei hirveästi löydy maasta , esittelin itseni ja kerroin harrastuksestani.Mukavaa että jotkut ihmiset välittävät

Täälläpäin, Järvenpäässä ja Tuusulassa peruskysymys on ollut:

Löytyykö mitään?

Ja perusvastaus:

Pullonkorkkeja ja hylsyjä..

-Löytyykö mitään?
-Kuin syvältä tuolla löytää?

Nuo tuntuu olevan ne peruskysymykset. Ja kun näyttää mitä on löytynyt niin ihmettelevät aina että miten tuommoisia löytyy ja seuraavaksi tarjotaan omaa peltoa kaivettavaksi.

Suurin osa vain ihmettelee ja tuijottaa jostain etäältä ja jotkut tulee kyselemään että mikä on homman nimi, kerran joku mummo tuli selittämään että mahtaisko tolla löytyä kivisormuksia, vai mahtaako sellaisia ollutkaan?

Mulla on muutama paikka, jossa vanhukset kerääntyvät ympärille tarinatuokiota pitämään. No kerran siinä seurueen läsnäollessa sattui nousemaan 1ör 1777 ja ojensin sen yleisölle...Yksi mummu totesi: "tällaisia ne oli rahat minun lapsuudessa..." Muita siinä porukassa tuntui naurattavan ja mikäs siinä kun hauskaa on.

Mikkelissä on niin vähän etsijöitä, että ihmisiä kiinnostaa kovin. Kaupunkiin tiputettiin yksinomaan talvisodassa yli 3000 pommia, joten etenkin vanhemmat ihmiset mieltää heti pomminetsintäoperaatioksi.

Yks mummo tuli kyselemään kauhuissaa mitä touhuan kun olin rannalla huispaamassa ja et mitä malmia olen sieltä etsimässä..??
Ja vielä kovaan ääneen sanoi ennenku kerkesin avata suutani ettei tänne mitään uutta talvivaaraa saa ainakaan perustaa!!

Vanha mummo tuli kerran kysymään puistossa miten voi noin hiljainen ruohonleikkuri,
tai sitten hänen kuulonsa on huonontunut entisestään .
Asia selvisi ja mummo oli oikein tyytyväinen, että kuulo oli osapuilleen tallella, mutta
jäi selvästi miettimään onko huispaajalla kaikki "tallella"

Kerran yksi heepo tuli voimalinjojen alla olevalle joutomaalle polkupyöränsä kera ja ja aikansa
jorea ja junioria seurattua kysyi sen vaki-kysymyksen: mitä löytyy?
Vastaus pullonkorkeista ja satunnaisista kolikoista ei tyydyttänyt, ja kun kysyttiin
vastakysymys, mitä pitäisi löytyä, niin pyöräntaluttajan suora vastaus oli :
Vanhoja viikinkimiekkoja ja kirveitä. Ettehän te vanhojen kolikkojen takia täällä
piippaile.
Seurasi vielä jonkin aikaa, kunnes ilmeisesti totesi, että melko hitaasti oli viikinkiaikaisia
miekkoja nousemassa ja talutti pyöränsä pois jotain vielä poismennessään huudellen

Hehheh, lähinnä itsellä kommentit jääneet mielenkiintoon laitteen toiminnasta. Odotanpa vain että paikalle pölähtää joku sanavalmis ihmettelijä. Ehkä paras kommentti on tämä että "tällä voi katella kiven alta lepopaikkansakin vissiin...". Mitä sitten uumoilikaan...

Muistui mieleen muuan kommentti rantapiippailu reissulta oli jo melko pimeää ja koneessa oli kaijutin päälä ja tietty ei äänenvoimakkuuden säätöä senaikaisessa koneessa niin metakka oli melkoinen niin siihen tuli naisihmisiä torumaa, ettei sorsia saa kiusata naurua piisasi kun asian oikealaita selvisi

Huumehörhö kompastui ja kieri rinteen alas pellolle. Kerättyään itsensä ylös tuli neuvomaan etsimisessä ja heitteli 5 senttistä pellolle että "etsi tuo". Lopuksi harmitteli ettei tullut puukkoa mukaan kun olisi tehnyt mieli tappaa meidät

Taurus kirjoitti:Huumehörhö kompastui ja kieri rinteen alas pellolle. Kerättyään itsensä ylös tuli neuvomaan etsimisessä ja heitteli 5 senttistä pellolle että "etsi tuo". Lopuksi harmitteli ettei tullut puukkoa mukaan kun olisi tehnyt mieli tappaa meidät

Heh,heh,oliko Diakonia laitos lähellä?Kvarnby.

kannattaa varmaan aina jatkossa pitää mahd. pitkävartinen lapio (ja terävä) mukana...

Ritsa mukaan ja ammuksina ööret.

Rannalla olin polskimassa ihan rantavedessä kun joku pikkupoika alkaa seurata tiiviisti minussa kiinni. En kiinnitä siihen ensin kummempaa huomiota mutta sitten se alkaa...
Poika: mitä sä teet?
Minä: etsin aarteita.
P: mitä aarteita?
M: kolikoita lähinnä löytyy, ja korkkeja.
P: onks ne arvokkaita ne korkit?
M: ei ne, roskia ovat, mutta kerään ne pois samalla.
P: kestääks toi vettä? (osoittaa at proota)
M: kestää kyllä.
P: minne sä oot menossa?
M: eteenpäin...
P: no hyvä. Tonne ei kannata mennä. Siellä on syvää. (Osoittaa mereen päin).
M: ok, kiitos...

Ja eikös piippari just silloin ruvennut huutaa kuin pistetty sika, hiekassa on jotain. Poika tikkana siinä nassu melkein vedenpinnassa kiinni. Vasta nyt huomaan että sillä on kädessä pieni muovilapio jolla se alkaa hirveää vauhtia kaivaa hiekkaa... Hirveän sohimisen jälkeen nouseekin jotain ja poika ojentaa minulle alkon korkin sanoen kirkkaalla pojan äänellä "sedän aarre"... kiitän kohteliaasti ja kerron että hän saa pitää aarteen
Tässä vaiheessa saapuukin paikalle pojan isä pelastamaan aarteenmetsästäjän.

Harrastuksen alkuaikoina kävin uimarannan lähimetsikköä piipparoimassa. Pari päivää aikaisemmin oli ollut kova myrsky joka oli katkonut paljon puiden oksia. Sinne metsään tuli sellainen "kaikki ottaa päähän ja kaikki on aina muiden syytä -naamainen" keski-ikäinen mies koiransa kanssa. Heti ensimmäiset sanat olivat syytökset, että olin katkonut puiden oksat. Kerrottuani mitä teen ja etsin lähinnä kolikoita, tokaisi koiranulkoiluttaja, että kolikot ovat hänen ja häneltä tippuneet, koska käy siellä koiransa kanssa usein.

raiban kirjoitti:

Taurus kirjoitti:Huumehörhö kompastui ja kieri rinteen alas pellolle. Kerättyään itsensä ylös tuli neuvomaan etsimisessä ja heitteli 5 senttistä pellolle että "etsi tuo". Lopuksi harmitteli ettei tullut puukkoa mukaan kun olisi tehnyt mieli tappaa meidät

Heh,heh,oliko Diakonia laitos lähellä?Kvarnby.

Jep

Tänään viimeksi olin piippaamassa sateessa yhdellä vakkaripellolla hopeiden toivossa...Ei tullut hopeaa, mutta hyvä mieli kyllä...

Paikalle tuli yhden tutun firman porukkaa tykyilemään. Tunnistin muutamia kasvoja ja morjestin muina miehinä. Porukassa tuntui olevan yksi "harrastaja", joka tuntui olevan tietomiehiä. Kertoi etsineensä vuosia ja löytäneensä vaikka mitä kultasormuksista ammuksiin. Hetken päästä se alkoi sitten kommentoida muulle porukalle, että ei tuolla lelulla (At Garret Pro) mitään löydä ja etsintätekniikkakin hakusessa. Ja paikkakin oli kuulemma hänen tietonsa mukaan jo tyhjä...Pari viikkoa sitten tosin olin nostanut ne hopeat mitä aiemmin esittelin (1500- ja 1600-lukulaiset)...Noh, sitten ukko jatkoi, miten hän on löytänyt rahaa jopa 1800-luvulta...Siinä se tuli!!! Mulla oli vartti ennen niiden saapumista nostettu todella hyväkuntoinen 1 ÖR 1737...Kävelin ukon luokse, annoin rahan sille ja sanoin: "tässä on sulle uudet enkat. Noilla tarinoilla on parempi olla edes vähän jotain vanhempaa kaapissa." Oli porukan vuoro nauraa, mutta ei minulle .

Muuten ollut sitä perustarinaa: "mitä löytyy", "Mitäs luulet löytäväsi" jne.

Yksi hauskimmista kommenteista, joita kohdalleni on osunut, sattui kesällä 2013.

Oli lämmin kesäpäivä ja kauhoin skuupilla vyötärön syvyisessä vedessä shortsit jalassa eräällä pienellä uimapaikalla. Arviolta jo eläkeikään ehtinyt rouva aikansa hommaa katseltuaan huusi, että löytyykö sieltä sinilevää. Vastasin hänelle, että toivottavasti ei, kun kerran olen tänne veteen asti jo ehtinyt.

Myös erittäin asiallisia ja myönteisiä kommentteja olen saanut!
Vastoittain soitin eräälle kunnallispoliitikolle(en tunne kun nimeltä ko), joka oli hankkinut maita ja mantuja naapurikylästä!
Kerroin hänelle asiani ja pyysin esintälupaa!
Mies kertoi että tuntee harrastuksen ja antoi luvan, sekä toivotti tervetulleeksi mailleen!
Hiän on alunperin eteläsuomesta, korkeakoulutettu ja sanoi että se on kummankin puolen etu, kun lupa myönnetään! Mie saan piipparoida kuulema vapaasti ja hän taas pitää hyödyllisenä sitä, että turhat rauta ym roinat kaivetaan esiin ja pois hänen mailtaan!
Kertakaikkiaan tuntui lupsakkaalta mieheltä, jolta puuttuu paikkakunnallemme tyypillinen jurniskoasenne! Kiittelin häntä puhelun päätteeksi!!