aarremaanalla.com

Sattuu ja tapahtuu...
Fillaroin tänään kotia kohti etsintäsession jälkeen.
Repussa piippari kahteen osaan pätkittynä.
Sen verran pitkä on tuo piipparin varsi, että osa siitä jäi näkyviin.
Tällä kertaa ehkä tavallista enemmän.

Vastaan tuli toinen pyöräilijä.
Juuri kun olimme ohittaneet toisemme, kuului suureen ääneen lausuttu "Herra Jumala!"
Käännyin tietenkin katsomaan, miksi siellä moista huudellaan.
Pyöräilijä katsoo minuun päin.
Ilmeisesti luuli repusta näkyvää etsimen vartta aseen piipuksi.
Toivottavasti poloinen ei saanut sydäriä.

Pitänee ilmeisesti jatkossa yrittää piilottaa varsi paremmin.
Noloa olisi saada miliisi perään.
Tälläistä se täällä kaupungissa on.
Toista se on maalla, siellä on totuttu putkiin ja pyssyihin....

Mutta joo, tavallaan koominen tilanne.
Jollekin foorumilaiselle oli muistaakseni käynyt vähän vastaava tilanne.

Tuttua , ei kannata näkyviin jättää

Tätä joskus pähkäiltiin, että koska tulee karhuryhmä jonkun viattoman harrastajan kimppuun. Onhan se hiukan epäilyttävää jos joku maastopukuun pukeutunut hemmo alkaa kasaamaan etsintä jossain lähiön pusikossa.

Minusta maailmassa on jotakin todella pahasti vinksallaan jos repusta sojoittava putki tuo ensimmäisenä mieleen aseen Yhdenkään minun näkemän aseen piippu ei edes ole lähellekkään metallin paljastimen varren näköinen, on tähtäintä sun muuta "härpäkettä".
Jos tällainen ihminen näkee auton pakoputken niin kuvitteleeko se sitä singoksi ja taskussa pullottava omena on käsikranaatti

Haarukka kirjoitti:Minusta maailmassa on jotakin todella pahasti vinksallaan jos repusta sojoittava putki tuo ensimmäisenä mieleen aseen Yhdenkään minun näkemän aseen piippu ei edes ole lähellekkään metallin paljastimen varren näköinen, on tähtäintä sun muuta "härpäkettä".
Jos tällainen ihminen näkee auton pakoputken niin kuvitteleeko se sitä singoksi ja taskussa pullottava omena on käsikranaatti

Ilmeisesti jotakin on todellakin pahasti vinksallaan.
Kaupunkilainen, joka on nähnyt aseita vain telkkarista, on aikalailla vieraantunut todellisuudesta.

Mutta joo, omat etsintäreissuni kulkevat erään paikallisen moottoripyöräjengin tilojen ohitse.
Ainahan se vähän jännittää, milloin saa mopon peräänsä.
Vaan eiköhän ko. kerhon jäsenet tunnista aidot aseen piiput harrastusvälineistä.
Ainakin toivoa sopii.